Sivut

torstai 23. lokakuuta 2014

Äänekkäitä tekoja

Loikoilimme eilisen leppoisasti kotona ja toivuimme edellispäivän rasituksista. Nyt kun pienen välimatkan takaa katson tuota mahdotonta tiistaipäivän yhtälöä, vähän jo hymyilyttää. Vähän enemmänkin, kun mietin kaikkia ihania asioita, joita päivässä kuitenkin tapahtui. Kollega otti hetkeäkään epäröimättä kuopuksen kontolleen siksi aikaa kun kävin hoitamassa sen keskustelun esikoisen opettajan kanssa. Yksi aivan ventovieras ihminen hihkaisi minulle, että "oi miten ihanat vaatteet sulla on, miten pirteän väriset", kun olin sonnustautunut oranssi-violetteihin kamppeisiini. Minua ilahdutti, että äitini ja hänen miehensä ajoivat naapurikaupungista asti katsomaan. Ja se kaikki vapaaehtoisen työn määrä illan esityksessä, kahviossa ja niiden valmistelussa. On - taas - todettava, että ilo kuulua tähän yhteisöön. Eilen taas minua ilahdutti ystävä, joka empimättä tuli meille päiväkahville ja poikien kanssa oleskelemaan, että minä pääsin rauhassa kauppaan. Vaikka olen yksin vastuussa paljosta, en ole yksin. En todellakaan!



Puputerapiaa


Kuopus oli jo paremmassa kunnossa, mutta lämpöä oli yhä, ja päänsärkyä ja kurkkukipua myös. Täytyy tarkkailla tilannetta, koska enterorokkoa on liikkeellä... Otimme siis todella rauhallisesti. Katsoimme muun muassa Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvan. Se oli pitkällisen googlailun ja pohdinnan tulos: olemme kuopuksen isän kanssa olleet varsin tarkkoja ikärajojen kanssa. Kakkososa tuosta elokuvasta menee juuri nyt teattereissa ja sen ikäraja on vain 7. Olivat käyneet sen syyslomalla katsomassa ja tietysti oli hirveä kutina päästä näkemään myös ykkönen, kun se kirjastostamme löytyy. Mutta siinäpä ikäraja on 11. Tulimme siihen tulokseen, että voimme katsoa leffan yhdessä kainalokkain ja näin teimme. Nettikeskusteluissa ei ihan ymmärretty korkeaa ikärajaa mutta minusta jotkut kohtaukset olivat kyllä varsin sotaisia ja hurjia. Kuopuksesta kuulemma ei. Minä olen nössö! Mites on, onko joku teistä nähnyt leffan ja onko mielipiteitä ikärajasta suuntaan tai toiseen?


***


Päivän ajatus puhutteli minua kovasti:
Tekosi puhuvat niin äänekkäästi, etten oikein kuule mitä sanot.

Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, teot merkitsevät enemmän. Aina.


14 kommenttia:

  1. Tuo päivän ajatus toi mulle mieleen myös sen, miten joskus ihmisen suu puhuu muuta kuin sen keho viestittää. Tyyliin musta pilvi pään päällä, hartiat kumarassa ja otsa rypyssä, ja sanoo että tosi hyvin menee. On aika selvää, kumpaa viestiä uskoo.

    Meilläkin ollaan nyt kipeenä. Ja kuopus oli viime vuonna kauhuissaan, kun koulussa piti katsoa historiantunnilla jotain Ben Hur -elokuvaa, joka oli pelottava. Niitäkin on kai vaan niin monta versiota, joissakin on ikäraja (toivottavasti) sen ikäisille sopiva. Ainakin uskon siihen, ettei ne koulussa pane lapsia katsomaan liian korkealla ikärajalla varustettua elokuvaa...

    Paranemisia pojalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista leffoista: juttelin yhden asiakkaan kanssa, kun hänen tyttärensä lainasi omalla kortillaan elokuvaa, jossa oli korkeampi ikäraja kun tytön ikä oli (mun kone huomauttaa siitä). Sanoin, että nyt varmaan voin lainata tämän jos se äidille on ok, mutta jos yksin olisit, en voisi lainata. Äiti ihmetteli ja sanoi, että olivat kuulemma katsoneet sen jo aiemmin koulussa. Piti ihan tiedustella, että missä koulussa, koska musta kuulosti vastuuttomalta toiminnalta opettajalta. Oli kuulemma lähettänyt kotiin lapun jossa kysyi lupaa - sentään. (Mutta mä en edes antaisi lupaa, koska haluan olla itse katsomassa että tiedän sitten mitä käsitellään jos pitää jutella ja käydä kokemusta läpi.)

      Tuo sanat ja teot on mulle vähän sellanen arka paikka, ihmettelin, kun en aina ollut oikein vakuuttunut kuopuksen isän hyvistä aikeista. Että olenko mä nyt vainoharhainen tai jotain, mutta kyse olikin siitä, että puhe ja teot olivat ristiriidassa.

      Meillä kuopus jo vähän parempi, eilen ei noussut kuume, lämpöä vaan. Esikoinen jo lähti kouluun. Paranemisia sinne!

      Poista
    2. Nythän on muuten oranssin ystävälle kaikenlaista ihailtavaa kaupoissa, kun musta ja oranssi on niitä ajanjakson "virallisia värejä"... panin Lidlissä merkille, että oli oransseja tulilatvoja oransseissa suojaruukuissa. En vaan tykkää tulilatvasta juurikaan, en aatellut ostaa, mutta kauniin värinen se silti oli!

      Poista
    3. Oi, minä ostaisin
      a) jos saisin sen pysymään hengissä pidempään kuin viikon
      b) en saisi mullasta homeoireita.

      Mutta totta puhut, sesonkinvärit. Täytyy väijyä vaikka kynttilöitä, niitä tarvitaan aina!

      Poista
  2. Myös minua puhutteli tuo päivän ajatus. On vaikeaa välillä seurata ihmisiä ja ymmärtää heitä kun sanat ja teot tosiaan ovat ihan ristiriidassa.
    Toivottavasti pääsette taas kuntoon ilman enterorokkoa. Yksi toinen bloggaaja juuri kirjoitti, että heillä ilmeisesti ekaluokkalaisella ko. rokko on. Kaveri on tosi kipeä.
    Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, sitä minäkin toivon! Tosin kuume on jo laskenut, mutta kurkkukipu ei ole kadonnut. Mitään enterorokkoon viittaavaa suussa taikka muuallakaan ei onneksi ole.

      Se ON tosi hämmentävää kun ihminen sanoo toista ja teoillaan kuitenkin ilmentaa toista, eikä itse välttämättä huomaa ollenkaan ristiriitaa.

      Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua sullekin!

      Poista
  3. Elokuvien ikärajoista.. me olemme lepsuja vanhempia ja olemme katsoneet koko perheen voimin mm. Terminaattorit ja Tähtien sodat, kun pienin oli ehkä 5-vuotias. Olemme kuitenkin aina kertoneet, mistä elokuvassa on kyse ja että näyttelijät eivät kuole vaan menevät kohtauksen jälkeen kahville (olemme näyttäneet mm. pilalle menneitä pätkiä jos mahdollista) eikä meillä ole koskaan ollut ongelmaa tässä suhteessa. Itse en ole nähnyt Lohari 1:tä, kakkosen kävin katsomassa pienimmän kanssa (se oli minusta aika tylsä) ja pienin on nähnyt ekan osan isän ja isoveljien kanssa jo aiemmin.

    Nyt olen luvannut pienimmälle, että kun hän täyttää 9 helmikuussa, menemme yhdessä katsomaan Hobitin kolmannen osan ja sitä hän nyt kovasti odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä on kaksi samanikäistä lasta ;-)

      Lapset on kauhean erilaisia, kuopus on sellainen herkkis, että on ollut syytäkin pitää kiinni ikärajoista. Esim. Autot2sta se halusi kesken pois aikanaan (no, katsoi sen sitten sata kertaa dvd:llä kotona hivenen myöhemmin).

      Sit mulla on tää työroolikin: kun olen töissä tiukka ikärajoista ja puhun niistä vanhemmille, tuntuu siltä, että pitää elää niin kuin opettaa.

      Mutta ehkkä on hyväkin, että näillä on ihania juttuja joita odottaa: meillä odotetaan sitä 9 vuoden ikää kuin kuuta nousevaa. Silloin voi katsoa aika monta kiinnostavaa kuvaa kainalossa!

      Poista
    2. Minua on myös huvittanut nämä meidän poikein samanikäisyydet. Ja tosiaan lapset ovat erilaisia ja sekin on hyvä tiedostaa :)

      Minä vahdin niitä aiemmin enemmän, nykyään en enää niin tarkkaan. Töissä (silloin yleisessä kirjastossa) olin toki tarkka ikärajojen suhteen.

      Poista
    3. Meillähän on periaatteessa ihan lakisääteinen velvollisuus olla tiukkiksia.

      Ja on se hauskaa, että iät täsmää ;-)

      Poista
  4. Ikärajoista en oikein osaa sanoa, kun ei ole niitä lapsia, mutta pakko tunnustaa, että kun itse katsoin aikuisena jonkun Harry Potter -leffan, niin musta se oli niin hurja, että ihmettelin suuresti, että nääkö on jotain lasten elokuvia. Sehän oli melkein kauhuleffa mun makuun, hui... Joten mun on ehkä parasta olla ottamatta kantaa ikärajoihin.

    Päivän ajatus sen sijaan on NIIN totta. Erittäin hyvin sanottu.

    Sitten tarvisin sulta apua. Mitä ne on nimeltään ne semmoset jutut mitä on kirjastoissa pitämässä kirjoja hyllyssä pystyssä jonkun rivistön reunassa? Siis ne semmoset metalliset suorakulmat? Mä haluaisin semmosia mun kirjahyllyyn... Koitin googlettaa kirjanpidintä, mutta sehän oli ihan eri tuote se....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletapa kirjatuki!

      Mä olen uskaltanut katsoa tasan yhden Harry Potterin ja se oli mulle tosi hurja - eli olen tosi tosi nössö. Ehkä sitä siksikin on näiden kanssa tarkka. Ja kuopus on kykkä aika herkkä lapsi.

      Poista
    2. Ihanaa, että joku muukin on yhtä nössö kuin mä :) Oikeesti, oli niin pelottava se Harry Potteri ja mä olin silloin sentään jo 21-vuotias, kun sitä katselin...

      No nyt löytyi, kirjatuki :)

      Poista
    3. Siellä oli aika söpöjä tukia... Ja mä olin päälle 30 ja silti pelotti ihan vietävästi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana