Sivut

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ensilumi

Puuh. Kaikista maailman päivistä kuopuksen piti sairastua juuri sinä, kun olin lupautunut emännöimään Suurta Kulttuuritapahtumaa. Oli ihan pakko mennä aamulla töihin ja illalla myös. Onneksi lapsi ei ollut kuin puolikuntoinen, kurkku vähän kipeä, säteili korvaan ja päätä särki. Edes lämpöä ei aamulla ollut. Niinpä pakkasin taittopatjan ja peiton mukaan työmaalle, lääkkeet, PsVitan ja evästä myös. Keksimme vielä käydä samassa rakennuksessa olevalta koululta hakemassa lounaan: kuopus sai nakkikastikkeensa, jota paitsi harmitteli jäävänsä kun selvisi, ettei kouluun pääse. Taas sitä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista. Oikein kovalla kädellä tällä kertaa.



Katsokaas,
 mitä löytyi eilen aamulla terassiltamme!


Kuten kuvaan sopii, minulla oli tietysti vielä kaiken lisäksi tapaaminen esikoisen opettajan kanssa tästä homealtistusasiasta. Sain senkin hoidettua, kun kuopus oli sen aikaa kollegani "hoivissa" kirjastolla. Sitten pääsimme kotiin lepäämään. Esikoinenkin ehti jossain vaiheessa porukkaan, söimme, ja lähdimme kohti uusia seikkailuja kolmestaan. Lämpö oli jo tässä kohtaa vähän nousussa kuopuksella ja annoin poika-raasun valita jääkö kotiin ystäväni kanssa vai tuleeko mukaamme patjalle köllöttelemään. Hän halusi olla minua lähellä joten raahasin vielä illaksi kulttuurihommiin. Hain kukkalaitteet esiintyjille, tarjoilut kahvitusta varten. Onneksi minulla oli hyvät kahvilan pitäjät: eräs ihana, aktiivinen ja osaava kuntalainen ja esikoinen hoitivat sen puolen kahdestaan. Minä hääräsin yleismiesjantusena, huolehdin, että kahvilan pitäjillä oli kaikki tarvittava, tsekkasin valot, mikit, sen, että yleisö pääsee oikeaan aikaan saliin ja toivotin kaikki tervetulleeksi. Kukitin tietenkin myös esiintyjät jälkikäteen ja vielä kahvionkin aikana huseerasin, myin välillä kirjoja ja levyjä, edustin. Halasin illan tähdet. Sammuttelin valot kaiken jälkeen, lukitsin ovet ja huokasin syvään, kun pääsin kotiin. Taisinpa korkata siiderinkin.

Olen suunnattoman ylpeä pojistani, ja tyytyväinen, että ilta meni kaikin puolin hienosti. Onnellinen, että Taiteilija esiintyi aivan ilman palkkiota ja koko tiimi teki työnsä hyvää hyvyyttään. Kahvionkin tuotto meni "johonkin kivaan nuorille". Pari ideaa on jo... Ihmiset ovat ihania ja ihmeellisiä! Harmissani tietysti siitä, että kipeää lasta piti raahata mukana. Parka. Tällaista se yksinhuoltajan elämä välillä on! Tänään olemme kaikki kotosalla. Lepäämme, parantelemme. Esikoinenkin, joka sai homeoireet paikasta.

6 kommenttia:

  1. Ilmeisesti oli ymmärtäväinen opettaja? Oliko sillä tietoa/kokemusta jo ennestään, vai oliko eka kerta tuo?
    Hyvin selvisit hektisestä päivästä; hatunnosto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hatunnostosta, olihan melkoinen päivä. Illalla tosiaan olikin jo kuopuksella kunnon kuume. Nyt se vielä nukkuu joten nähtäväksi jää, veikö se taudin jo pois kuten meillä usein käy.

      Opettajalla ei ollut lainkaan alustavaa tietoa asioista, mutta tuntui, että se oli (ehkä siksi) ihanan vastaanottavainen ja ymmärtäväinen, eikä kyseenalaistanut. Ehkä siihen auttaa myös se lääkärin lausunto, joka meillä nyt on kourassa!

      Poista
  2. Hienosti selvisit vaikka sairastuminen toi ylimääräisen stressitekijän mukaan! Ja pojallakin oli varmasti parempi; tottakai tahtoi olla lähellä äitiä ja tapahtumia, kuin kotona. Joustavuudella tuokin onnistui!
    Pitäkäähän lupsakka lepopäivä, vaikkakaan saaduista oireista en tykkää yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mäkin olen ihan tukossa eilisen jäljiltä, mutta kotona se onneksi menee ohi. Päivä oli kyllä hurjan hektinen, mutta joustavuudella ja kekseliäisyydellä siitä tosiaan selvittiin. Aika söpö oli potilas kun se makaili divaanimaisella taittopatjallapeiton alla ja pelasi.

      Mukavaa päivää sulle!

      Poista
  3. Olipa kurjaa, että nuorimmainen sairastui ja juuri tällaisena päivänä, mutta niinhän siinä usein käy.

    Olen ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt lukea teidän kuulumisia mutta kaipa se tästä taas. Tai sitten luen, mutten muista kommentoida :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä ne "vastoinkäymiset" kasaantuvat, ihan niinkuin kiirekin. Ja hei, kommentoidaan kun ehditään, jaksetaan ja muistetaan, ei siitä mitään painetta saa ottaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana