Sivut


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

To drive or not to drive?

Illalla oli levottomat jalat - kuvainnollisesti - ja piti lähteä ajelemaan. Vetäisin Peppi Pitkätossumekkoni (kiitos Sanna oivasta nimestä) päälle ja päätin käydä tankkaamassa ja katsomassa mitä kantarelleille kuuluu. Ei kovin hyvää, tämän helteen ja kuivuuden vuoksi. Vaikka täällä onkin saatu rajujakin ukkoskuuroja tuolloin tällöin, ei se sienille riitä. Poimin sen verran kun löytyi, ja sain taas oivan iltapalaleivän: kantarellit kuullotetaan (kevät)sipulin ja oikean voin kanssa (ensin tietty sienistä on haihdutettava neste pois, sitten voi laittaa voin ja lisukkeet). Raastetaan reilusti parmesania tai muuta suht voimakasta juustoa. Nautitaan (tumman, paahdetun) leivän päällä. Slurps!




Ajellessa oli aikaa paitsi nauttia maalaismaisemasta myös ajatella sitä sun tätä. Mietin suhdettani autoon ja autoiluun. Ei käy kieltäminen, etteikö yksinäinen maantieajelu loisi ihanaa vapauden tunnetta, saisi minua hyvälle tuulelle. Ja onhan se mukavaa, kun voi noin hypätä autoon ja tehdä retken, mutta voisin elää toisinkin. Jotenkin näkisin meidät keskustassa ja nimenomaan ilman sitä autoa ja siitä koituvia kustannuksia. Minä olen edelleen sen verran tuore auton omistaja, ettei se identiteetti ole kovin syvälle minuun vielä juurtunut. Osaisin varmasti myös pyytää ystäviltä apua tarvittaessa ja käyttää taksia, kuten ennen ajokorttiani tein. Aika monta taksimatkaa saisin näillä vuosikustannuksilla tehdä.

Kyllä minä tiedostan, että monet päivittäisetkin asiat hankaloituisivat (kaupassakäynti, töihin ja ystäville raahautuminen...) ja  että vaikkapa sellaiset mökkireissut, joita olemme tänä kesänä tehneet, olisi aika paljon hankalampi toteuttaa autottomana, samoin naapurikaupung(e)issa ostoksilla käynti. Ennen toki tein senkin junalla tai bussilla ja onnistuisi varmasti edelleenkin. Mutta onko tämä samanlaista epärealistista haikailua kun aikanaan Helsingissä, kun valitin silloiselle poikaystävälleni koko sen ajan kun asuimme yhdessä, etten pidä kaupungista ja ikävöin takaisin Ouluun. Sitten kun erosimme ja olisi ollut hyvä mahdollisuus palata pohjoiseen, tajusin, että elämäni, ihmiseni ovat juuri siellä. Että olin koko ajan "valittanut tyhjästä". Onko minulla autottoman elämän suhteen samanlainen illuusio?

Miten on, pärjäisitkö sinä ilman autoa?

32 kommenttia:

  1. Erikoista, miten tämäkin juttu osui yhteen mun oman miettimiseni kanssa... me asutaan pienessä kylässä haja-asutusalueella, täällä kulkee kesäaikaan ehkä kaksi bussia suuntaansa. Jonnekin suuntaan. Junaan pääsee kerran tunnissa (kahteen eri suuntaan!), kun ensin kävelee tai ajaa pyörällä muutaman kilsan. Autoa tarvii ihan joka asian toimittamiseen, paitsi jos käy lähikaupassa asemalla. Ja kirjepostin voi jättää omaan postilaatikkoon - saattaa olla, että jos saa postikuskin kiinni, sillä voi olla merkkejä myytävänä, en tiedä.

    Nyt tuli hakuun miehen ammatinmukainen työpaikka tuossa lähitaajamassa (jossa on kauppa, apteekki, kirjasto, terveyskeskus, hammaslääkäri, pankki ja jotain puoteja) ja mie samaan aikaan äkkäsin myytävän talon sieltä. Ihan sen työpaikan vierestä. Halpa, kunto on "tyydyttävä". Onhan se 70-lukulainen öljylämmityksineen, mutta siellä olis TILAA... ja sitten vois myydä mun auton pois, pärjättäis hyvin isännän autolla ja koirien kanssa olis enempi kävelyreittimahdollisuuksia - pääsis luontoon, jos haluais, tai ihmisiä katsomaan, jos haluais. Lasten ei tarttis mennä bussilla kouluun. Kaupasta sais helposti haettua sen leivän, joka unohtui varsinaisella kauppareissulla. Kirjastokäyntiä ei tarttis suunnitella sen mukaan, onko muuta käyntiä sielläpäin.

    Tosin melua olis sitten enempi, ohivaeltavaa nuorisoa kun se on suosittu kouluunmenoreitti. Enempi trafiikkia kun lasten koulukaverit pääsis meillä käymään tuosta vaan. Puolensa kaikella. Mutta haaveillahan aina saa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, jännän äärellä?!? Kuulostaa paitsi mainioltä yhteensattumalta, myös hyvältä suunnitelmalta. Kaikissa asioissa on aina se kaksi puolta, myös ne miinuspuolet. Sitä vaan täytyy punnita mikä painaa eniten vaakakupissa.

      Sehän on oikeasti ihan fakta, että maaseudulla tarvitsee autoa. Nää mun pohdinnot on niin marginaalisia, ja oikeesti mua kiukuttaa kun Hesalähtöisesti puhutaan joukkoliikenteen suosimisesta (niin minkä, täällä maalla) ja päästöjen vähentämisestä jne. Itsekin sitä teen mutta realiteetit on tiedossa. Toki mä voisin jo nyt luopua autosta jos haluaisin toden teolla hankaloittaa elämääni. En halua. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan - kummallekin meistä!

      Poista
    2. Ei se realistinen haave ole, pitäs olla sitä hassua juttua jolla ostellaan juttuja... ja mie luulen, että kukaan muu ei halua muuttaa. Ja mitä jos siellä on hometta?!

      Justiin luin jostain (Aamulehdestä??) kun joku äijä sanoi, että autoilijoiden liikkumista pitäs hankaloittaa ja hidastaa jotta pyörällä pääsis nopeemmin. Ärsyttää se, että tuommoiset tyypit lähtökohtaisest aattelee, että autoilija autoilee vain omaksi ilokseen, ja siirtyy pyörään, kun se tehdään nopeammaksi tavaksi liikkua. Ei se nyt ihan niin mene. Toki jonkun kaupunkisinkun viikonloppuostokset mahtuu pyörän sivulaukkuun tai vaikka reppuun, mutta kuskaapa viisihenkisen perheen ruuat ja vielä ne kaksi nuorinta lasta sieltä päiväkodista polkupyörällä - lain kirjainta ja turvallisuussääntöjä noudattaen.

      Poista
    3. No just! Tuota mä tarkoitin, kun kirjoitin, et kiukuttaa kun kaupunkilähtöisesti ajetaan asioita eteenpäin.

      Se, että luopuu toisesta autosta, tuo vähän sitä hassua juttua jolla ostellaan juttuja ;- ) Ei toki ylenmäärin, tiedän!

      Poista
    4. Vaikken käy edes töissä, niin meneehän siihen bensaan varmaan reilu satanen kuussa - muiden maksujen ja kulujen päälle. Eikä siitä saa verohelpotuksiakaan, niinku työmatkasta... vakuutuksen bonuksenikin olen onnistunut pudottamaan omaa typeryyttäni. Vieläkin harmittaa.

      Poista
    5. Mulla menee tosi vähän bensaa kun ajelen lähinnä täällä kylällä. Silti laskin, että autoon menee reilu satanen kuussa (no eihän se periaatteessa hirveesti ole, mutta kun muutenkin on tiukkaa). Uudempi auto on ehkä hivenen tiputtanut näitä kuluja.

      Poista
    6. Verohelpotuksia yksityisautoilusta ?!!?

      *BUAHAHAHAHHAHAHAHAAA*

      Poista
    7. Tässä kai oli kyse hintojen verailusta ja työmatka-autoilun verohelpotuksista, ei siitä, että pitäisi saada muuten.

      Poista
    8. Mutta sehän on ihan ok, että TYÖmatka-autoilusta saa verohelpotuksia, saanhan minäkin vähentää bussimatkat verotuksessa, jos tietty raja ylittyy. Jos puolestaan ei käy työssä, niin ei silloin siitä autoilusta saa verohelpotuksiakaan. Kyllä tuon kommentin valitettavasti ymmärtää juuri niin kuin minä ja jotkut muutkin sen ymmärsivät. :)

      Poista
    9. Äh, mä en viitsi nyt lähteä tähän. Mä ymmärsin sen omalla tavallani ja sä omallasi.

      Poista
    10. Sulla on lempeä luonne, joka haluaa nähdä kaikki parhain päin. Kaikki kunnia siitä sinulle. <3

      Poista
    11. Jatketaan tätä s-postissa, mä laitan kohta sellaisen sulle ;-)

      Poista
    12. Heh :) Jokainen meistähän tietysti käyttää omaa ymmärrystään kommentteja lukiessa, ei sille mitään voi.
      Rautalangalla: kun kävi töissä, sai osan bensakuluista veronpalautuksina takaisin, ja työmatkalla sai hoidettua kauppa-asioitakin. Ei enää työssäkäyntiä, ei matkakuluvähennyksiä, mutta kaupassa on silti käytävä.

      Poista
  2. En. :) No, oikeasti pärjäisin tosi hyvin, kun bussilla pääsen keskustaan 10 minuutin välein, mutta autoilu on sitä 'luksusta', josta olen valmis maksamaan (siis TM on..*köh*), jotta elämäni olisi helpompaa. Auto on Talon vieressä odottamassa, jos sitä tarvitsen ja sekin tuo mulle eräänlaista turvaa.

    Eräällä tuttavaperheellä ei ole autoa ja kolme lasta. Mietin vaan tässä helteillä, että heille ei vissiin osteta jäätelöä pakkaseen, koska se ehtii sulaa matkalla kaupasta kotiin vaikka pyörällä polkisi. Plus se maidon määrä muun ruuan lisäksi, mitä saa raahata talvella pulkan kanssa... Huh huh. No, rakentavat omakotitaloa, joten valintakysymys tämäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ongelmia kommenttien katoamisen kanssa. Siksipä copy-pastaan kaikki ennen julkaisua. Sulle kirjoittamani olin kohlinut jonnekin bittiavaruuteen ja kopioinur Sannalle menevän.

      Öö, mitähän mä sanoin.

      Niin, valintoja, todellakin! Jos mä oikein haluaisin valita, niin pärjäisin nytkin ilman autoa, mutta en halua tehdä elämästäni liian hankalaa. Ennen kun asuttiin likempänä keskustaa, kuskaisin talvella just pulkalla ja kesällä pyörällä ostoksia. Tuli oltua suunnitelmallisempi, kun unohdukset kostautu ylimääräisenä lenkkinä. Tänne nykyiselle mäelle asti en jaksais , menisi liian sissimeiningiksi.

      Teillä ei sentään oo kahta autoa ;-)

      Poista
  3. No joo. Eniten harmittelen autottomassa elämässäni sitä ihanan vapaudentunteen menetystä, mutta taloudellisten seikkojen lisäksi autosta luopumiseen kannusti tietyt terveysseikat. Joten, edelleen totuttelen siihen, että esimerkiksi hyville sienipaikoille en pääsekään tosta vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Mäkin mietin just näitä juttuja - mökille meno, sienestys jne. Ne "luksukset". Kyllähän sitä arjessa pärjää kun(jos) kaupat on liki ja palvelut myös.

      Mutta se vapauden tunne... sitä paitsi mä huomaan, että tykkään maantieajosta. Se on jotenkin vaan rauhoittavaa (siis täällä maalla!)

      Poista
  4. En pystyisi.
    Samoin kuin Sanna, busseja ja junia kulkee harvakseltaan ja heti jos jotakin "isompaa" on, tarvitsee autoa. Omalla kylällä pääsee kauppaan pankkiin ja apteekkiin, muu haetaan kaupungista. Omalla kylällä koetan pyöräillä mahdollisimman paljon, mutta siihen muuhun se auto kyllä tarvitaan. Toki koetan "kerätä" aina kaupunkiasioita enemmän samalle keikalle, en lähde yhden asian takia..
    Ja just se vapauuden tunne on varmasti yksi osasyy, että VOIN lähteä milloin vaan ja mihin vaan (siis jos on bensaa ;) )
    Koskaan en ole laskenut, montako taksikeikkaa saisi auton vuosikuluilla tehtyä. Jotenkin sitä ajattelee taksin sellaiseksi herraskaisten hommaksi. Asenne siihen on varmasti umpimaalaisella eri, kuin ihmisellä joka on asunut kaupungissa, ja jolle taksi on ollut enemmän arkipäivää.
    Ei, en mä kyllä mun rakkaasta ja hassusta ihan äkkiä luopuisi. Mullahan on siihen ihan henkilökohtainen Suhde! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee, maaseudulla vaan tarvii autoa. Nää mun mietteet on tosi marginaalisia, koska tiedän, ettei kovinkaan moni täällä ajattele samoin. Eikä pysty, meillä on välimatkat sellasia, että auto on vaan oltava, jollei ihan sissiksi halua ryhtyä.

      Mäkin teen kaupunkilistaa ja sitten haen kerralla kaiken tarvittavan. Tänään just on mentävä kun pitää hakea myös esikoiselle koulukirjat.

      Mun autoiluhistoria on niin lyhyt, että autoon ei ole muodostunut Suhdetta ;-)

      Poista
  5. En pysty, en edes haluaisi pystyä. ;] Syynä ei ole edes se ettei meidän nurkilla ole joukkoliikennettä, joka se taasen mun mielestä on suht outo aihe urputtaa, siis se ettei julkiset kulje. Itsehän ihminen on asuinpaikkansa valinnut. Kukaan ei muistaakseni pakottanut minua hankkimaan tonttia täältä jeerasta, josta on n. 6 km kylälle. Siksi siis auto minulla että vaimolla, mutta tosiaan, auto on myös siksi, että ei tarvitse olla riippuvainen muista ihmisistä tai aikatauluista. Jos mulle tulee heräteostostarve/muu pieni tarve kylältä, pyyhkäisen lenkille sitä kautta.
    Toki pitää funtsia lastenkin kannalta. Tulevaisuudessa varmasti kuljetan epanaa niin paljon kuin haluavat mihin tahtovat. Ei heidän pidä siitä kärsiä, että faija haluaa asua ilman naapureita. Joten roudaamista on ehkä tiedossa ja se on ookoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä lisäys että kun menen vaikka Helsinkiin ilman sen suurempaa tarkoitusta, jätän auton rautatieasemalle ja siitä junalla. Niitä menee usein moneen makuun. Bussilla en tykkää kulkea, mutta juna hyvä.

      Poista
    2. Mä valitsisin keskustan täällä maalla just siks, että vois sekä syödä että säästää kakkua (josta tuli mieleen et onnea, täälläkin) ja asua maalla mutta palvelujen ääressä. Ymmärrän ihmisiä, jotka haluaa maallemaalle ja niin, ettei ole naapureita lähimaillakaan. Silloin valitsee samalla autollisen elämän ja mikäs siinä - musta jokainen voi tehdä oamt valintansa ihan omista lähtökohdistaan.

      Lasten kannalta on tosiaankin pakko miettiä juttuja: on aika karua kun koulukyyti kulkee kaksi kertaa päivässä tiettyihin aikoihin eikä sosiaalista elämää vaikkapa teineillä ole, jollei vanhemmat suostu kylille kyytimään. Siis täällä keskellä ei mitään!

      Poista
    3. Niin, ja mä olen siitä onnellisessa asemassa, että lähikaupunk(e)ihin pääsee sekä junalla että bussilla. Busseja menee melkein tunnin välein joten ei voi yhteyksistä valittaa. Yksi syy just tänne muuttamisessa oli hyvät yhteydet isompaan kaupunkiin.

      Tänään mennään. Lukiokirjoja haistelemaan!

      Poista
    4. Toivottavasti löytyi!

      Olen miettinyt paljon nuoruuttani viime aikoina, mistä lie johtuu. Enivei, minun piti itse kulkea jos johonkin halusin. Eikä siinä mitään, fillaroin, juoksin tai hiihdin ja ihan ok niin. Omilleni en silti sellaista halua, tahdon ettei ne joudu olemaan motissa täällä. Musta olisi ihan ahterista sellainen meininki että vanhemmat olisi niin natseja että edellyttävät tenaviltaan samoja tahtotiloja kuin heillä. Puuf.

      Poista
    5. Siis lapsuudenkoti sijaitsi tosi syrjässä. Nykyisin ohi menee julkiset uuden astuksen myötä mutta 70- & 80-luvulla se oli kaukana kaikesta että yäk.

      Poista
    6. Se johtuu ikääntymisesta, my friend ;-)

      Joo, vanhempien valinnat ei saa tulla liikaa lasten tielle. Sä tiedät mitä se oli, ja varmasti teet omat valintasi toisin, jotta sun likat ei joudu liikaa harmittelemaan sun/teidän valintoja. Näin se menee, parhaimmillaan!

      Poista
    7. Mä olen viettänyt autottoman lapsuuden ison kaupungin lähiössä ja ehkä katson näiden silmälasien läpi koko juttua. Me päästiin joka paikkaan julkisilla, kummallakaan vanhemmistani ei ole edelleenkään ajokorttia!

      Poista
  6. En luopuisi omasta autosta, mutta voi miten haluaisin luopua kohta teinille ostettavasta autosta. Joku jolla pääsee kahdeksaakymppiä ja mun lapsi on ratissa ei ole ollenkaan sellainen yhtälö mistä tykkäisin. Eikä sitä helpota yhtään, että se lapsi pyörittelee silmiään ja sanoo olleensa mun kyydissä vuosikausia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiki, mä kiitän - ketä nyt ateistit kiitttää, mutta - tosi intensiivisesti sitä jotain, että esikoinen ei halunnut mopoa. Nyt se säästää ajokorttia varten, mutta onneksi sitten on pari vuotta lisää ikää ja järkeä plakkarissa.

      Anonyymi: voit kertoa omista kokemuksistasi tai mielipiteistäsi ihan mieluusti, mutta tuollainen heittely muille ei täällä ole sopivaa

      Poista
  7. No meillepä juuri tuli pulma: yksi autoista sanoi sopimuksen irti. Kolme autoa tarvitsevaa ja nyt vain kaksi autoa; ei hyvä. Tarttee säveltää..
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä odotan kauhulla aikoja, kun esikoinen ajaa sen ajokortin (toki siihen on vielä pari vuotta aikaa, mutta on sillai mielessä kun rupesi säästämään sitä varten). Täytyy silti koittaa pärjätä yhdellä autolla. Ja jos joku ihme tapahtuu ja päästäänkin kylille, mä voin antaa ton mun auton esikoiselle ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana