Sivut

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Halko kainaloon ja menoksi

Meidän rairuoho ja ohra voivat hyvin. Samaa ei voi sanoa tipuista, jotka niihin pääsivät kirmaamaan. Tämän täytyy olla sukuvika, koska vuosia sitten, kun esikoinen oli pieni, kävi mummin luona samanlainen katastrofi. Suihkepullolla oli innoissaan kasteltu paitsi ruohoa myös tipuja. Esikoiselle tuli itku, kun tipuista tuli niin surkean näköisiä. Äitini kaivoi hiustenkuivaajan ja koitti saada lintuparkoja ennalleen, mutta eiväthän ne toenneet. Tämä tarina edustaa minulle sitä isovanhempien ehdottoman rakkauden ja lapsenlapsilleen pyhittäytymisen huipentumaa. Föönata nyt pääsiäistipuja... Minä piilotin meidän piipertäjät tiheään ruohikkoon ja toivon, ettei kuopus huomaa.


Keskellä vertailun vuoksi yksi, joka ei ole kastunut


Loma tulee kyllä tarpeeseen paitsi kättä, myös mielenterveyttä ajatellen. Eilen meinasi taas työmaalla pää räjähtää, kun hoksasin, että lähin esimieheni oli jäänyt kahden viikon lomalle. Ei lomailussa sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun minä olen aina hänen sijaisensa, olisi ihan kiva tietää näistä lomista vähän etukäteen. Semminkin, kun toissapäivänä istuimme koko porukalla ja käsittelimme kesälomia. Ei tullut siinä mieleen ilmoittaa, että hän muuten on poissa pari viikkoa? Minä myös kerroin hänelle varhaisen tuen palaverissa pitäväni vappuviikon ylityövapaina. Ei siinäkään kohtaa juolahtanut mieleen, että asiasta voisi mainita? Nyt olemme molemmat yhtä aikaa poissa, mikä ei ole toivottava asiaintila. Mutta näillä mennään, en s**tana varmasti siirrä omaa vapaatani tämän takia. Puuuh, kylläpä helpotti. Kiitos!





Esikoinen halusikin lähteä jo heti eilen ystävän luo. Hän leipaisi "pääsiäishalon", otti siitä isomman osan matkaan ja lähti. Jäi minulle tämän päivän kahvivieraan kanssa herkuteltavaksi tuo "oksa". Sukuvioista puheen ollen: äidilläni ja minulla on joku geeni, jonka ansiosta kääretortun kötöstelmät näyttävät rekan alle jääneiltä käärmeiltä. Pojasta polvi paranee.


20 kommenttia:

  1. Nuo pestyt tiput ovat kieltämättä hieman... kissanimemän näköisiä *tirsk*, mutta heillä on varmasti lämmin sydän. Meillä Isommalla herää aina joku 'suojeluvaisto' tuollaisia reppanoita kohtaan ja voisin kuvitella, että nuo yksilöt löytyisivät vähintään yöpöydältään, jos eivät peräti vierihoidosta peiton alta...

    Pitkäperjantai on ehkä kaikista vuoden päivistä se piiiiiisiiiiin. Mitään ei ole missään paitsi kirkoissa ehkä jotain. Joten tämä päivä voisi olla vuoden virallinen Pattereiden Latauspäivä. Henkisten sellaisten.

    Rauhallista tätä päivää sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samanlaiset on geenit esikoisella ja vähän kuopuksellakin. Kuopukselle tuli joskus niin sääli jotain kuvakirjassa yksin seissyttä hahmoa kohtaan, ettei voitu enää lukea ko, kirjaa. Kissanimemä ... hih ! Meillä puhutaan lehmänlipaisemasta!

      Me vötkistellään kotosalla ja päivä olkoon pitkä mutta rauhaisa. Sielläkin!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Juu-u, mummit on parhaita! Mä nään sen sieluni silmillä fööni kädessä ja joka kerta rupeaa naurattamaan.

      Poista
    2. Muakin alkoi naurattamaan mielikuva ihmisestä fööni kädessä kuivaamassa pääsiäiskoristeita :]

      Poista
    3. Mitä ei mummit tekisi lastenlastensa eteen?

      Sain illalla tekstarin ystävältä, että heille oli syntynyt kaksi pääsiäistipua ja yksi muna piipitti. Pääsiäisen ihme!

      Poista
    4. Voi ei, mä näen itseni helpolla föönaamassa pääsiäistipuja, koska lapsenlapsella paha mieli. :D

      Poista
    5. Niinpä! Mutta Neo, sä et kyllä millään mittareilla täytä mun mielikuvaa mummista, sorry ;-)

      Tai siis voisi kai sen nätimminkin sanoa: sä oot nuorekkain mun tuntemani mummi.

      Poista
    6. On niitä kuulemma nuorempiakin. Mutta joo, kyllä niitä juupas-eipäs keskusteluja saa käydä useinkin, kun joku uusi kuulee mun olevan mummi. Tai kaupassa lässytän pikkuselle mummun kultaa, niin saa pitkiä katseita. Se on varmaan se lässytys! :D

      Poista
    7. Se on ihan varmasti se lässytys ;-)

      Poista
  3. Voi raasuja ♥ Toivotaan, että ne saa piipertää ruohossa ilman sitä föönausta. Ja että Filosofinkin sydän heltyy niille, mutta ei itkun kanssa.
    Plaah, nää pyhät tuntuu Niiiiiin Turhilta. Onneksi joku pystyy lataamaan akkuja tai jotain. Nauti Sinä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Helmi...

      Noi tiput on aika reppanoita tosiaan, mutta ainakaan ne eivät joutuneet suoraan roskiin ;-)

      Poista
  4. Mun ohrat ja rairuohot on pussissa ;) tiput on onneksi kunnossa :) Leppoisaa pääsiäistä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, tasoissa ollaan!

      Oikein mukavaa pääsiäistä sinnekin, anneaulikki

      Poista
  5. Meillä hyvällä mielikuvituksella varustettu perhe näki myös sielunsa silmin miten mummi on föönannut pääsiäistipuja :D Ihana mummi <3
    Mulle ei tullut koskaan mieleenkään, siellä ne kastuneet ressukat joutuivat olemaan sen harvahkon rairuohon seassa muiden kiusattavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jotenkin pysäyttävä kuva, se!

      Meidänkin "kissanimemät" on kans sulassa sovussa muiden kanssa tietysti varsin tuuheassa ruohossa. (Heh!)

      Poista
    2. Eih... nyt loppuu se mielikuvien luominen.... mulla on liian likainen mielikuvitus tähän tipukeskusteluun :D

      Poista
    3. Tuota, sain mäkin jotain muutakin mieleeni, mutta koitetaan nyt käyttäytyä vaikka pitkän perjantain kunniaksi ;-)

      Poista
  6. Ei kaikkien tartte olla niin pörheitä ja täydellisiä ollakseen onnellisia tipuja!
    Mutta enpä ihmettele, että teillä ei tieto kulje, kun ei noinkaan perusjuttuja ilmoiteta asianosaisille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta... mutta nyt on pääsiäinen ja mä jo melkein unohdin koko jupakan.

      Kuopus sai hillittömän naurukohtauksen kun näki nuo tiput. On niistä iloa eikä todellakaan tarvi kaikkien olla samasta muotista.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana