Sivut


lauantai 2. marraskuuta 2013

Kaksi illallista ja muutama luontokappale

Pyhäinpäivänä ja jouluaattona on aina pitänyt lähteä kävelylle hautausmaalle. Niin aion tehdä tänäänkin. Vien kynttilän muualle haudattujen muistomerkille ja hiljennyn hetkeksi. Luulen tosin, että aika hiljainen tulee päivästäni muutenkin. Esikoinen lähtee mummille vähän puolen päivän jälkeen ja sitten olenkin yksin ja oman itseni herra rouva. Juhuu! Niinhän siinä kävi, että Hiltusen Iso jäi pöydälle kun sain kirjastosta Herman Kochin Illallisen. Se tarttui täysillä ja vei heti mukanaan. Täytyypä varata tuo Lääkärikin samoin tein, sellaisen vaikutuksen tämä herra minuun teki. Rakastan sitä tunnetta, kun on vetävä kirja kesken ja voin halutessani käyttää lukemiseen vaikka koko päivän. On nimittäin harvinaista herkkua nykyään. Välillä voi torkahtaa, syödä, käydä vaikka kävelyllä ja sitten taas heittäytyä kirjan vietäväksi. Ah tätä onnea!


Linnuille maistui sekä halloweenkoristeemme että siemenet...
Niin, ja tuolle yhdelle tintille olisi maistunut vissiin viinikin!



Tänään voin tosiaan hyvällä omalla tunnolla vötkistellä kotona kun eilen kävin kaupungilla ja muutenkin hoitelin omalla kylällä asioita. Vein paikalliseen käsityöliikkeeseen jediviitan ohjeen ja pyysin sellaisen kuopukselle joululahjaksi. Nettitavaratalon alesta tilasin jo uuden valomiekan kun entinen, 8 vuotta vanha, aiemmin esikoisen omistuksessa ollut, on puhkihuidottu. Se oli saapunut lähikaupunkiin noudettavaksi. Taitaa olla joululahja-asiatkin nyt ihan kokonaan pulkassa. Syömässä kävimme kuten uumoilinkin mutta kevyesti, salaatilla, koska illalla oli vielä määrä tehdä esikoisen kanssa lohkoperunoita ja lohimedaljonkeja. Yhdessä kokkaaminen on kyllä ihan parasta laatuaikaa. Ja syöminen ...njammm... tuli muuten herkullista!





Pitää vielä tähän lopuksi kertoa miten hirvittävän jännittävää on elo maalla. Päivänä eräänä kun ajelin kylille, ei näkynyt ristin sielua. Silti matkaan tuli muutama mutka. Kerran piti painaa jarrut pohjaan kun tiellä istui tyytyväinen kurre saaliineen. Se ei todellakaan pitänyt kiirettä pientareelle siirtymisen kanssa. Joku banaanin ja myyrän risteytykseltä näyttävä mötikkä sillä oli suussa, kun viimein älysi raahata sen ja luunsa turvaan. Ehdin ajella toiset 200 metriä kun herra harakka hyppelehti tielle. Jarrua painoin senkin takia, mutta koikkelehti kuitenkin alta pois vähän rivakammin kuin edeltävä otus. Oikein pääsi ääneen nauru ja voin edelleen todeta, että "Kyllä maalla on mukavaa". Ja tapahtumarikasta, kuten tästä postauksesta kokonaisuudessaan voi päätellä.

Rauhaisaa eloa teillekin!

10 kommenttia:

  1. Maallahan sitä vasta tapahtuukin;) Noita äkkijärrutuksia on ollut minullakin viimeisen viikon aikana usean oravan, yhden jäniksen ja yhden ketun takia.
    Nuo Koch:in kirjat olen lukenut molemmat, hyvin koukuttivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, sä pistit paremmaksi. (*lähtee vimmattuna ajelemaan ja etsimään kettuja ja jäniksiä*)

      Jostain syystä noita Kocheja ei meidän kirjastoon saatu vaikka tilattu oli. Mutta onneksi kuljetukset lähikunnista toimivat. Mä kyllä hotkin ton Illallisen tänään!

      Poista
    2. Sitä paitsi, mä unohdin kaikki kissat, kun niiden väistely on niiiin jokapäiväistä;)

      Poista
    3. Niitä meilläkin riittää, yksi on jopa nimetty Teiden Kuninkaaksi. Se astelee autoista välittämättä ylväänä tien yli juuri silloin kun huvittaa.

      Poista
  2. Minäkin luin tuon Illallisen. Varaanpa myös Lääkärin.

    Mukava yksityiskohta on huomioitava, nimittäin suomentaja Sanna van Leeuwen on jo edesmenneen serkkuni tytär.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho,

      mä en yleensä koskaan lue suomentajan nimeä, mutta jostain syystä ton katsoin! Liekö sukulaisuussuhteen vuoksi ;-)

      Mun täytyy kans varata toi lääkäri!

      Poista
  3. Hyvältä kuulostaa ja täytyy nostaa kaavun huppua tuolle sun kaukonäköisyydelle joululahjojen suhteen sillä mikäs on mukavampaa kuin olla kotosalla kun muut stressaavat ja hermoilevat aattoa edeltävinä päivinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooei, ei sovi mun pirtaan jouluruuhkassa juokseminen. Hui sentään!

      Poista
  4. Siitä tulee mahtava lahja :) Sää saat nauttia siitä lapsen ilon katselemisesta :) No, laitat sitten pyhien jälkeen tarkan selostuksen meille tylsien teinareiden vanhemmille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koitan koko ajan kysellä mun teiniltä että mitä se oikein haluaa joululta. Ei se osaa sanoa, mutta koitan keksiä sille teinairille jotain.

      Mutta meidän 22.12. vietettävä jouluaatto on varmasti suksee (vai miten se kirjoitetaan?). Muun pitää vaan vältellä miekan iskuja!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana