Sivut

lauantai 12. lokakuuta 2013

Päivän sana on hammas

Viisaudenhampaan leikkaus on onneksi ohi. Ottivat ryökäleet kaksi kerralla, toisen leikkaamalla ja toisen kaivamalla. Hrrr. Särkylääkettä kuluu ja ravinto on edelleen nestemäistä, mutta kyllä tämä tästä. Hampaiden kiristystä tosin aiheuttaa (vaikka ei saisi nyt kiristellä) keväisen vesikatkon korvausasian selvittely. Kerroin isännöitsijän kryptisestä viestistä (päivätty 23.9.) jossa hän ilmoitti hallituksen kokouksen olleen ja päätöskin kuulemma jo tehtiin mutta asia ja siitä tiedottaminen meille asukkaille on "jäänyt jonnekin". Lupasi selvittää. Odotin reilut kaksi viikkoa ja kysäisin miten selvitystyö etenee - sävy ei enää ollut ihan ruusunpunainen. Vastaus oli tällainen: 

Hei

Asia on selvä yhtiön osalta. Hyvitys tulee kun rahatilanne antaa sen myöntä. 60 000 euron korjaus teki aikasuuren loven....


Tpk


Voi jeesuksen perse sanon minä! Minua ei kiinnosta pätkääkään remontin hinta, eikä yhtiön rahatilanne, minua kiinnostaa vaan mitä on päätetty, minkä suuruinen korvaus on ja milloin rahat ovat tililläni. Näettekö tuossa vastausta ainoaankaan noista kysymyksistä? En minäkään. Salamana sen kummemmin ajattelematta näpytin vastaukseksi kyselyn: "Ja mistähän minä saan tiedon minkä suuruinen hyvitys on?" Minä olen ihan rauhallinen kun minua ei ärsytetä mutta palaa se pinna minullakin. Ei voi olla totta tällainen asioiden hoito! Otin myös yhteyttä kunnan edustajaan siellä asunto-osakeyhtiön hallituksessa, josko sieltä saisi paremmin vastauksia. Muutenkin kuin kiskomalla. Vähän niinkuin viisaudenhampaat. Grrrrrr!




Mutta kuopus, se ihanuus, sekä piristää minua että lähtee tänään isänsä ja ex-anopin kanssa reissuun. Toissailtana oli itkettävän ihana keskustelu. MLL tekee lyhytaikaisen hoidontarpeen kyselyä ja koululta oli tullut lomake. Kuopus totesi, että et sä varmaan tarvi hoitoapua. Kun tiedustelin, että kuinkas nyt niin ajattelee, niin totesi, että "kun sä hoidat mua niin hyvin, et sä mitään apua tarvi." Jo tässä kohtaa vähän sydän hypähti. Se vaan jatkoi (teemaa jota on ennenkin käsitelty): "Useat äidit on äreitä mutta sä et onneks oo. Kun mä oon niin herkkä." Sitten lyhyt hiljaisuus, onnellinen huokaus ja touche: "Mulla on käynyt onni!" Arvatkaa kostuiko silmäkulmat?


Kuva Hesarin sivulta. © Pertti Jarla


***

Oikeasti se päivän sana on kyllä Onkalo. Onko vika minussa vai tuleeko kenellekään muulle kaksimielisiä mielikuvia? Ja se yksi lääkäri, joka tarinan mukaan hyräili jälkitarkastuksessa "mörrimöykyn koloa".

8 kommenttia:

  1. Jos se korvaus on kerran yhtiön osalta selvä, niin siitä pitää olla kirjallinen päätös. Kummallista, että asianosaiset, kuten sinä, ei sitä edes tivattaessa saa. Voihan päätöksessä olla ehto, että maksetaan kun yhtiön tilanne sallii ja arvio milloin näin on. Mutta silti summa tai joku %-osuus korvattavasta vuokrasta pitäisi kertoa. Touhu muistuttaa tätä ministerisekoilua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli kovin kafkalainen olo tästä epämääräisyydestä myös. Ja siitä ettei tiedoteta taikka vastata vaikka kysytään. Siksi otin yhteyttä isännöitsijän lisäksi myös hallituksen edustajaan. On kuntamme hallintojohtaja joten josko sitä kautta saisi vastauksen kysymyksiini. Ei tämä näin voi olla!

      Poista
  2. Piti vielä sanoa, että blogissani on haaste sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muisti pettää;( Olinhan jo haasteesta maininnutkin...

      Poista
    2. Mainitsit ja sen teinkin. Huomenna tulossa ;-)

      Poista
    3. Niin, ja mä en vissiin muistanut kuitata sun blogin puolella vaikka tarkoitus olikin. Kaksi lahopäätä!

      Poista
  3. Ai kauheeta, kaksi kerralla. Voi Marjaana, mua pyörryttää jo pelkkä ajatteleminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aika hirveää... Mutta nyt mä jo pystyn syömään ja se auttaa paranemaan ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana