Sivut

maanantai 23. syyskuuta 2013

Eukon patenttilääke

Lauantain markettimatkalta palatessamme poikkesimme kunnan vedenjakelupisteelle. Se sijaitsee lähikaupunkia lähimmässä kylässämme, jonne tulee sieltä myös vesijohdot. Me täällä keskustassa saamme nauttia ihan kunnan omasta vedestä, josta siis tällä hetkellä on annettu keittokehotus. Tai siis annettin kaksi viikkoa sitten, joten raahaamme kaiken juomiseen ja ruoanlaittoon käytettävän veden joko tuolta 10 km:n päästä puhtaan veden jakelupisteestä, ostamme sen kaupasta tai keitämme bakteeripitoista vahvasti kloorattua vettä 5-10 minuuttia ja käytämme sitä sitten. Pesemiseen vettä voi tällä kertaa käyttää, toisin oli keväällä, kun meillä oli se taloyhtiökohtainen vedenjakelukatastrofi.

Tiedättekö, mietin juuri, että ehkä minulla on jotenkin sairaalloisen positiivinen asenne. Yllätin nimittäin itseni ajattelemasta, että tämänkertainen vedenkeittokehotus ja sen pitkittyminen on tavallaan hyvä asia: tuon keväisen vesikatkomme korvausasiaa ei edelleenkään ole käsitelty (lähetin juuri uuden tiedustelun mahdollisesta päivämäärästä) ja asuntoyhtiön hallituksessa istuu pääosin paikkakuntalaisia. Ehkä tämä koko kunnan vesitilanne antaa sitä tarvittavaa perspektiiviä heillekin miettiä minkälaista lapsiperheen on olla kokonaan ilman vettä reilusti yli kuukausi.




Arki alkaa, ja tästäkin viikosta näyttäisi tulevan aikamoinen rutistus. Jos kaikki menee putkeen, saatamme saada uuden järjestelmän ihan oikeasti testattavaksi loppuviikosta. Se olisi toivottavaa, koska jo 1.10. harjoittelemmekin sitten elävässä elämässä eli asiakkaiden kanssa. Voisi olla hyvä kerrata näiden parin viikon aikana saamiamme oppeja ihan oikeasti mutta vielä ilman yleisöä. Elämme jännittäviä aikoja. Mutta sitä ennen tosiaan vielä kolme koulutuspäivää lähikaupungissa, yksi ohjausryhmän kokous ja yksi toimialaesittely tehtävänä ja esitettävänä lautakunnan kokouksessa. Taitaa taas lyhennetyn työajan tunnit venyä tällä viikolla lähemmäs sitä normaalia viikkotyöaikaa.

***

Otsikko napattu Kirsi Kunnakselta:

Olipa kerran eukko,
   joka aina joi vettä.
Hän aamuin joi vettä
   ja joi illoin vettä
ja alinomaan hoki että
   vettä vettä vettä vettä vettä.

Jos ketä tauti vaivas,
   niin eukko huus: Oi taivas!
Nyt joutuin juo vettä,
   oi juo joutuin vettä!
Ja koko ajan hoki että
   vettä vettä vettä vettä vettä.

Sairasti kerran eukko
   eikä tahtonut vettä.
Hän huusi: Hui vettä!
   En juo koskaan vettä.
Ja uskokaa tai älkää, että
   ilman vettä vettä vettä vettä
parani se eukko.

Se oli MERKILLISTÄ
   varsinkin ämpäristä.



6 kommenttia:

  1. Meillä keitetään aina aamulla kuuden litran kattilallinen vettä. Siitä riittää juoma- ja ruokavedeksi, vihannesten ja kasvisten pesemiseen ja muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en aamulla ehdi mitään... ja sitten iltapäivällä kun ehtisin, tarttisin tietty viileää vettä ja se taas kestää. Mutta onneksi pönttöjä on nurkkiin kertynyt (siis vesikanistereita ;-) ja tässä on koulutuskäyntiä lähikaupungissa tämän tästä, joten hoituu siinä samalla reissulla!

      Poista
  2. Nostan hattua tuosta positiivisesta asenteesta vesiongelmien suhteen.*nostaa hattua*
    Kyllä vesi vaan on niin tärkeä, mutta eihän sitä huomaa ennen kuin se puuttuu. Minä huomaan veden tärkeyden aina tuolla mökillä missä käymme, siellä ei ole kaivoa ja kaikki juomavesi on kannettava saareen. Tosin peseytyminen onnistuu helposti sauna+järvi - menetelmämällä. Ja järvivettä voi käyttää ruokiin ja kahviin, kun se keiteään siinä samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin peseydeytään tällä - ja niin saa ihan ohjeiden mukaan tehdäkin. Moni asia on sellainen, että tärkeyden huomaa vasta sitten kun jotain häikkää on. Tällä kertaa tää oikeasti tuntuu aika helppolta kun edelliskerta on niin tuoreessa muistissa. Mutta otan toki hatunnoston ilolla vastaan!

      Poista
  3. Täältä nousee toinen hattu. Sitä ei todella tajua veden merkitystä ennekuin siihen jakeluun tulee probleemi. Se onni tuossa nyt kyllä on, että varmasti suhtautuvat hallituksessa korvaukseen aivan eri tavalla kun ovat itse kokeneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kyllä arvaa: ovat kuulemma asian jo käsiteleet, mutta tieto "oli vaan unohtunut jonnekin". Eikä muuten vastauksen mukana saavuttanut minua vieläkään. Miten voi olla, että asianosaisia ei informoida HETI kun päätökset tehdään - korvauksien suuruudesta, siitä miten ne maksetaan jne. Pitää taas ottaa yhteyttä isännöitsijään, Grrr!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana