Sivut

tiistai 24. syyskuuta 2013

Vanhaa suolaa

Kuten kerroin, koulutukset uuden järjestelmän tiimoilta jatkuvat. Eilen kävimme lähikaupungissa taas taivastelemassa uusia hienoja ominaisuuksia, joiden salat varmasti aukenevat sitten ihan kokonaan, kun pääsemme tosi toimiin. Koulutus oli kiinnostava, tosin ei niinkään aiheensa puolesta. Toisena opettajana nimittäin toimi edellisen työpaikkani atk-tukihenkilö. En tiedä olenko teille kertonut, että minulla on jonkin sortin perversio atk-tukihenkilöihin. Ainakin parilla aiemmalla työmaallani olen paljonkin tukea hakenut ja saanut. Tämän kyseisen kouluttajaherran suhteen outo taipumukseni ilmeni melko estottomana flirttinä ja toisinaan - kuten vaikkapa pikkujouluissa - mentiin vähän pidemmällekin. Niinpä vanhoja muistellen sonnustauduin antavaan kaula-aukkoon ja kurvasin koulutukseen. 

Olipa mukava huomata, että edelleen taittuu pieni flirtti. Olen myös ollut horroksessa jo niin pitkään, että ajattelin sen olevan pysyvä olotila, mutta ei onneksi. Oikeanlaisen tyypin oikeanlainen tuoksu saa näemmä edelleen vatsani kääntymään ympäri - ja nimenomaan siinä positiivisessa mielessä. Ehkä minulla on vielä toivoa (mutta ei tämän ihmisen suhteen, on tukevasti naimisissa). Päivä oli muutenkin hauska, arvelimme kollegan kanssa ansainneemme lounaan ulkona ja on kyllä aina ilo syödä rauhassa (lue ilman lapsia) ja jonkun muun tekemää ruokaa. Mahat pullollaan palasimme sitten kotiin. Ilta oli harvinaisen dynaaminen ja todella huokasin helpotuksesta, kun sain kuopuksen petiin ja pääsin oman kirjani pariin. Taitaa äitin väsymys näkyä lasten levottomuutena ja tarvitsevuutena.... Tämän viikonlopun vapaa tulee todella taas tarpeeseen.


Taitaa olla se sarjakuvakerho oikea paikka tälle pienelle pojalle!


***

Maanantai-aamu alkoi kuitenkin aika auvoisissa merkeissä. Harvinaisen hiljainen ja heräilemässä ollut kuopus kurtisti kulmiaan aamupalapöydässä ja totesi sitten: "Melkein kaikilla mun luokkakavereilla on tosi ärhäkkä äiti." Mitä sä tarkoitat ärhäkällä? kysyin. "Semmoinen komentelevainen." Onko Sakarilla*? "On." Entä Valtterilla*? "On." No oonko mä? "Et, eikä iskä." Olipa vapauttavaa kuulla!

*Sakarin ja Valtterin nimet muutettu.

16 kommenttia:

  1. Voih!! Tuli muistoja mieleen: mikään ei voita pientä flirttiä mikrotukihenkilön kanssa. Meillä oli töissä niitä useampia (itse keskityimme ATK-järjestelmiin, niin mikroista huolehti nämä tukihenkilöt, että aina oli viimeisen päälle ohjelmat käytössä) ja yksi kävi asentamassa uusia ohjelmia koneille läpi talon. Miten ne olikin aina niin mukavia ja... no tiedät kyllä! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että löytyy vertaistukea - joku, joka ymmärtää!!! Kiitos Rantakasvi, jakyllä, minä tiedän... ne vaan jostain syystä on suloisia, auttavaisia, ammattitaitoisia ja usein miehiä ;-)

      Slurps!
      Menen tänään taas paikalle, tosin opettaja on toinen, mutta koitan saada edes nuuhkaisun tästä atk-tueta.

      Poista
  2. "Niinpä vanhoja muistellen sonnustauduin antavaan kaula-aukkoon ja kurvasin koulutukseen."
    :D :D Hyvä meininki!

    Meillä ei ole flirttailukelpoisia mikrotukihenkilöitä... :-/
    Pari sellaista, joiden kanssa nokittelen ja harrastan keskinäistä kettuilua, mutta flirtistä ei ole tietoakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne kaikki osaa... testattu on! Mutta nokittelu ja kettuilukin on kivaa, joskus sen voi jopa laskea flirtiksi ;-)

      Poista
  3. Uskon todella tuohon, että lapset vaistoavat äidin mielialan. Olen joskus jopa ajatellut, että meillä yksi oireili sen vuoksi niin voimakkaasti, että en itse ymmärtänyt olevani masentunut ja sairasloman tarpeessa. Vasta kun hänen kanssaan olimme sairaalassa ja siellä lääkäri totesi, että nyt taitaa äitikin olla liian väsynyt, uskoin tilanteen. 8½ kk lomalla siitä päivästä eteenpäin. Sen jälkeen kun itse aloin tulla kuntoon, myös pojan elämä helpottui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OI, onpa rankka kokemus, mutta taatusti totta. Siis tuo, että lapsi vaistoaa äidin/vanhempien mielialan ja jaksamisen. Se oli yksi syy, miksi halusin erota: tahdoin näyttää pojille, että olen oikeasti onnellinen ja jaksava, hyvä tyyppi.

      Hyvä että sait sairaslomaa ja apua, minäkin kyllä pärjään omilla tukiverkostoilla!

      Poista
  4. Manio pieni :)

    Kyllä kevyt flirtti virkistää päivää kummasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, sekä totuuden lasten suusta että flirtti, ne voivat pelastaa päivän ;-)

      Poista
  5. Hyvä hyvä! Hus hittoon luontokuvaajat ja tervetuloa atk-tukihenkilöt! Nyt on Majassa oikea meininki ja Luostari seuraa kiinnostuneena koska sitä aletaan päivittämään niitä kotikoneen juttuja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää vähän hidasteleekin, joten mun tarvii varmaan kutsua atk-tuki kotikäynnille!

      Totta puhuen koitin silloin 10 vuotta sitten kaikkeni mutta päiväkahviseuraksi en herraa saanut, en sitten millään. Ihan punastutti lukea silloista sähköpostiviestittelyämme, niin suorasukainen olin. Joten jollei silloin niin ei kyllä onnistu nytkään. Mutta kunhan oli vähän piristystä ;-)

      Poista
    2. Älä horise, menneet ovat menneitä ja nyt on nyt eli ei muuta kuin uutta kahvikutsua äijälle!

      Poista
    3. Katsotaan, katsotaan, kyllä mä eilenkin keekoilin sen koulutustilan läpi avarassa kaula-aukossani...

      Poista
  6. Jostain syystä mulla on tarkka visuaalinen mielikuva uroksesta, jonka aion pyydystää jos sellainen kulkee ilman naarasta kiinni Marjaanaa varten, niin nyt tiedän ennen verkon heittämistä tiedustella ammattia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko paulat punottuna?!? Tuo ammatti ei nyt ihan sellainen välttämättömyys ole, mutta kunhan paljastin perversioni ;-)

      Poista
    2. Multa ei nuo käsityöt oikein luonnistu niin ajattelin lassota valoverholla :D

      Poista
    3. Muistakin lassota oikea valopää ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana