Sivut


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Oppia kirjoista?

Vielä tämä viikko normitöitä ja sitten jään kahden viikon lomalle. Se onkin sitten pisin lomapätkäni tänä kesänä. Minua ei haittaa tämä pätkälomailu, työni kun ei stressaa minua lainkaan. Pääsen siitä irti lyhyessäkin ajassa. Lisäksi ajatus syksyn lyhennetystä työviikosta tietysti vaikuttaa myös. Ei ole tulossa liian rankkoja aikoja vaikka koulun aloitus iso muutos meidän pienelle perheellemme onkin. Otamme sen rauhallisesti. Kuten myös lomamme, jahka se koittaa. Näin ainakin luulen. Kulttuuriviikosta toipuillessani teki mieli lukea mutta en kyennyt tarttumaan mihinkään muuhun kuin alennusmyynnistä ostamaani Miehen käyttöohjeet -kirjaan. Aiemmin olin jo napannut kirpputorilta tuon toisen, Miehet värikuvin - määritysopas naisille. 





Viikonlopun kohtaamisten innoittamana ajattelin, josko vähän paremmin sitten ymmärtäisin miehiä näitä kirjasia selattuani. No eihän siinä niin käynyt. Ensinäkään en osannut päättää haluanko sivilisaatiohakuisen vai -pakoisen lajin. Se sentään on selvää, että paikkauskollinen on minua varten, ei vaeltava mies. Sitten tuo käyttöohjekirja. Siellä oli sellaisia lukuja kuin Muutama sana pepusta, Sääret esiin ja Rintavako ja muita syitä pitää oikeanlaista paitaa. Lainaukset ovat peräisin viimeksi mainitusta luvusta: "Miehillä on nimittäin taipumusta "tissihuimaukseen". Se iskee monta kertaa päivässä ja saa miehen lievästi huumaantuneeseen tilaan. Mies unohtaa kokonaan, mitä oli tekemässä. Kohtauksen saattavat laukaista tietyt näyt. Tässä muutama esimerkki: 

* pingoittuneet paidannapit
* vilaus rintavakoa
* tyköistuva toppi
* kaula-aukosta näkyvät rintaliivien olkaimet."


Välillä vähän hymyilytti tuota kirjaa lukiessa, mutta enimmäkseen ärsytti. Ei niinkään naisten puolesta vaan miesten. Että heitä pidetään näin aivottomina. Vai onko se tosiaan niin, että miestä voi kuljettaa kuin pässiä narussa jos on hyvä rintavarustus ja upeat sääret? Entäs se äly? Se, mitä on korvien välissä ja sydämen kohdalla? Toisaalta tämä saattaa olla vähän tekopyhää tekstiä naiselta, joka on julkisesti myöntänyt strategiakseen avarat kaula-aukot siksi, että silloin ei kukaan kiinnitä huomiota vatsamakkaroihin. Mutta pääntie ei saa olla niin antava, että makkarat näkyy sitä kautta...


***


Yhtään paremmin ei kyllä onnistu tämäkään lehtiartikkeli: Nainen, näillä kysymyksillä teet hyvä vaikutuksen treffeillä. Näillä kysymyksillä vaikutat pikemminkin omituiselta, jos minulta kysytään. Eikö se vanha kunnon jutustelu, tuttavuudenteko, se, että antaa tilanteen viedä ja kun juttu luistaa luontevasti, tietää, että tästä voisi tullakin jotain, olekaan enää huudossa? Olenko minä vaan vanha ja tippunut kärryiltä? Vai vaan vanhanaikainen?

16 kommenttia:

  1. No voi, voi noita miesraukkoja, tissihuimaus?!

    -Onhan se hyvä että joku tarjoaa valmiit kysymykset, ei kun kynä ja lehtiö mukaan treffeille ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei käy kateeksi, naisilla ei kyllä satavarmasti ole mitään vastaavaa ;-) Tosin mua saattaa kyllä ruveta välillä heikottamaan miesten tuoksut. Niin hyvässä kuin pahassakin.

      Poista
  2. Onhan se niin, että osa miehistä ajattelee vain "sillä" ja on täysin vietävissä. Mutta onneksi on niitä parempia ja älyllisempiäkin olentoja tässä maailmassa. Minusta nuo tuollaiset kirjat, jotka on ilmeisesti tarkoitettu hauskoiksi, usein tuovat juuri tuollaisen ärsytystunteen vahvasti pintaan. Eikö voi olla hauska ilman, että jostain tehdään täysi typerys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bingo! Juuri tuollainen olo minullekin lukiessa tuli, mutta en osannut sitä yhtä oivallisesti kuvata, kiitos!

      Ja totuus on, että minä en ole yleensä huumorikirjojen ystävä. Huumori toimii sarjakuvissa (lyhyissä) ja tilannekomiikkana, mutta väkisin väännetty hauskuus kirjoissa, näytelmissä jne on usein vaan kiusaannuttavaa.

      Poista
  3. Vitsikirjoina noita minäkin pitäisin, en ole moisia lukenut kylläkään. Katsoin nuo kysymysket ja en tiedä itkeä vai nauraa, huoh. Se on juuri niin kuin sanoit, että antaa tilanteen ja elämän viedä, mies on joko sopiva tai sitten ei;) Kaikilla meillä kuitenkin on oma maku, ei noita asioita voi yleistää ja sitä paitsi miehetkin on erilaisia (oho), joten mikä pätee yhteen ei päde toiseen jne;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut. Tuo kirja oli jotenkin niin koominen, että oli pakko napata se neljällä eurolla mukaan. Ei kai kukaan noita vakavasti ota? Mutta sainpahan ainakin yhden postausaiheen ;-)

      Musta olis kauheaa jos pitäisi muistaa kysyä tietyt kysymykset - miten luonteva sitä siinä sitten olisi? Antaa elämän viedä (ja voi kun se veisi, nyt alkaisi olla aika)!

      Poista
  4. voi että , Marjaana sä oot ihana, kirjoitat näin, että väkisinkin hymy tulee naaman ,,, just, just me naiset ei ymmärtää miehia- samoin kuin miehet ei ymmärtää naisen logikkia. Heh, monet miehet osaa vaan piilottaaomia tissinhuimauksia tärkeän naaman takaa mutta monetkin on näin aidosti hullantuneet .. ihan kuin hauskassa kirjassa .. ja siellä ei ole väliä älyllä eikä sydämella.. ja ne poikalapset joka onn saanut lapsena vähän äidin tissiä on erittäin hullantuneet , ne pojat ketä äitit on ruokinut kauan aikaa rinnallansa , ne ei välittää tisseistä näin ... uskotko? minä uskon. Tänään luen kaikki sun kirjoitukset kun ei ole pääsenyt lukemaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että nyt pääsit lukemaan ja kommetoitkin kaikkia! Ilahduttaa minua aina. Niin kuin tuo kirjakin, tavallaan ;-) Tissihuimaus on minulle uusi termi ja nauratti hieman.

      Jotenkin minäkin olen ajatellut, että pitempään imetetyt eivät ihan niin hanakoita ole huimaantumaan, mutta tiedä häntä. Taaperoimetys taas on minusta kyllä sivumennensanoen vähän outoa...

      Ja totta taitaa olla sekin, että miesten ja naisten ajatus- ja kokemusmaailma on sen verran erilainen, että törmäyksiä tulee väistämättä. Sen kanssa pitää oppia elämään, ja erilaisuus on kyllä toisaalta rikkauskin!

      Poista
  5. Joillakin miehillä on todettu kognitiivisten toimintojen taipumus tietyissä tilanteissa siirtyä aivoilta erään toisen ruumiinosan hoidettavaksi. Tällaisessa tilanteessa kognitiiviset toiminnot taantuvat ja muuttuvat primitiivisemmiksi, mikä saattaa ääritilanteissa aiheuttaa eriasteisia vaaratilanteita miehelle itselleen, joskus myös ympäristölle, kun osa aistien lähettämistä signaaleista ei saavuta aivoja eikä siten aiheuta normaaleja reaktioita primitiivisten kognitiivisten toimintojen keskittyessä näköaistin kautta tuleviin ärsykkeisiin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kirjakin viittasi vaaraan, joka aiheutuu, kun kognitiiviset toiminnot syrjäytyvät primitiivisten (reaktioiden) alta. Onkohan se sitä luonnonvalintaa, tuli minulle heti mieleen?!?

      Poista
    2. Jos se on luonnonvalintaa, miten on selitettävissä, että evoluutio ei ole poistanut miehiä? Primitiiviset reaktiot ovat kuitenkin melko yleisiä miehillä. ;D

      Poista
    3. Tarkoitan, että luonnonvalinta poistaisi vain epäkelvoimmat yksilöt - ne, jotka eivät yksinkertaisesti selviä primitiivireaktioineen tässä naisia vilisevässä maailmassa!

      Poista
    4. No sillä tavalla varmaan. Tosin nyky-yhteiskunnan kehitys on jo niin pitkällä, että monet niistä epäkelvoimmistakin selviävät ulkopuolisen avun turvin. Mutta ihan vakavasti ottaen, muistelen lukeneeni, että y-kromosomi vaikuttaa pienenevän evoluution myötä ja mahdollisesti katoaa kokonaan. :P

      Poista
    5. Mä en halua että y-kromosomi katoaa kovin pian mihinkään. Mulla on ihan hirveä y-kromosomin kaipuu juuri nyt ;-)

      Poista
    6. Ei huolta. Kyllä siihen muutama miljoona vuotta menee. ;)

      Poista
    7. Jesh, siinä ajassa jopa minä saatan ehtiä löytää itselleni jonkun miehenroikaleen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana