Sanokaapa, miksi kuopus, joka
sairastaa äärimmäisen harvoin, tulee kipeäksi torstaisin. Ei joka
torstai, ei likimainkaan, mutta silloin kun sairastuu, on aina torstai.
Muistan sen siksi, että joudun silloin luopumaan rakastamastani
aamupäivävapaasta. Siitä, että syön aamiaisen rauhassa kun palaan kotiin
poikien vientireissulta. Vötkistelen, heräilen rauhassa ja juon ison
kupin kahvia koneen äärellä blogeja selaille. Siitä harvinaisesta omasta
ajasta. Ja lisäksi joudun viestimään kuopuksen isän kanssa, milloin
pääsisi pojan hakemaan, kun minä olen menossa iltavuoroon töihin.
Yleensä se onnistuu sopuisasti, kerran piti vähän ärähtää, kun
tennistunti meinasi olla elämää suurempi asia.
Mutta
miksi, oi miksi aina torstaisin? Kyse ei voi olla mistään
psykosomaattisesta, koska kuopus ikävöi isäänsä kotona ollessaan, lähtee
sinne todella mielellään ja välillä laskee päiviä torstaihin. Reaktio
ainakin on aina "jee, tänään on isipäivä". Haluttomuutta ja siitä
johtuvaa kipuilua se ei siis voi olla. Ehkä universumi pilailee kanssani?
Nyt, kun olen muutenkin ollut suht lujilla tämän kevään, saisi kyllä lopettaa
kujeilun. Joka ainoa hetki omaa aikaa tulee todella tarpeeseen. Kiitos! Joka tapauksessa eilen aamulla kuopus heräsi kurkku
kovin kipeänä ja koska lähipiirissämme on angiinaa liikkeellä, kävimme
terveysasemalla tekemässä pikatestin. Se oli puhdas ja poika pystyi särkylääkkeen jälkeen syömäänkin ja lähti sitten hyvässä järjestyksessä isänsä matkaan.
Minulla
on nyt pitkä vapaa, mutta saa nähdä meneekö se ihan toipuessa. Tänään
leikataan vasemmalta puolelta sekä ylä- että alaleuasta
viisaudenhampaat. Kotiin palaa siis toispuoleinen hamsteri. Pitäkää
minulle peukkuja, ettei se ole ihan hirveän kauhean kamalaa. Viikonlopun
gourmet-elämykseksi olen varannut sosekeittoa ja Panadol Fortea. Jos oikein rivakasti toivun, lisään joukkoon raejuustoa. Jippii!
***
Suola. Se, että käytämme Himalajan kristallisuolaa on esikoisen ansiota. Hän toi sitä tuliaisiksi vuosi sitten hiihtolomareissultaan ja rakastuimme siihen täysin. Tänä vuonna hän toi toisen pussin. Tästä taitaa tulla traditio!
Tsemppia sulle Marjaana tämän päivän koitoksiin!
VastaaPoistaKiitos Mags, jännittää aika hiivatisti.
PoistaTsemppaukset viisureiden poistoon!
VastaaPoistaKiitos, sitä tarvitaankin!
PoistaTsemppiä lähetän minäkin! Toivotaan, että vähän viisautta kumminkin jääkin;)
VastaaPoistaAinakin toiselle puolella päätä jäisi toistaiseksi. Siis viisautta ;-)
PoistaJa kiitokset, kaikki tsemppi on tarpeen
Tsemppiä ja rauhallisuutta! :)
VastaaPoistaÄlä syö soppaa liian kuumana, ettei leikkausjälki ala vuotaa. Ajattelin neuvoa ihan siltä varalta, jos se viisaus vaikkapa hetkellisesti romahtaa. ;)
Viisaus saattaa hyvinkin romahtaa, mutta ehkä se palautuu?
PoistaMä selvisin hengissä ja soppahommat taitaa jäädä huomiseen. Lämmintä ruokaa ei tosiaan ohjeissa suositeltu tänään lainkaan. Kiitti muistutuksesta!
Tsemppiä Sinulle! Mun kädet hikoilee täällä sinun puolestasi, sillä pelottaisi aivan sairaasti mennä itse siihen penkkiin. Edessä varmasti joskus, joten ei mitään kauhujuttuja, kiitos!
VastaaPoistaToivottavasti kuopus pysyy terveenä!
Olin äälyttömän kiitollinen ylleni levitetystä lakanasta (jossa oli suuaukko) - sen suojissa sai puristaa penkin käsinojia just niin lujaa kun oli tarpeen. Mutta itse toimenpide oli mulla kyllä helpompi kun kuvittelin. Kerron huomenna!
Poista