Sivut


lauantai 11. toukokuuta 2013

Se ei pelaa joka pelkää

Kerroin tässä taannoin liftimuistoja, niitä positiivisia. Vaikka kai siinä jonkinlaisen riskin ottikin, kun nousi vieraiden kyytiin, ei minulla ole yhtään kauhean huonoa kokemusta tuolta ajalta. Tai sitten sitä oli vaan niin nuori ja huoleton? Aina minä painoin kuitenkin rekisterinumeron mieleeni ennen kyytiin hyppäämistä, varmuuden vuoksi. Olisihan se saattanut jopa pidätellä jotakuta kun olisi kertonut, että saamme sinut jäljitettyä jälkeenpäin. Mutta kuten sanottu, edes mitään kovin vakavia läheltä piti -tapauksia ei minun kohdalleni sattunut. Mutta yhtä ja toista sattui...

Yksi kaveri rupesi ihan tyynesti vetämään kuskin paikalla käteen, kun minä istuin vänkärinä. Ystävä oli takapenkillä. Pikkuisen siinä meinasi maha muljahtaa mutta keräsin sitten rohkeuteni ja sanoin hänelle tyynesti, että "Voisitko jättää meidät kyydistä sitten kun saat hommasi hoidettua?" Olen tästä vieläkin ylpeä, ja tyyppi pysäyttikin sitten seuraavalle levikkeelle ja jäimme hyvässä järjestyksessä pois. Vähän ajan päästä, kun ulvoimme naurusta ja hulluttelimme tämän tapauksen innoittamina, hoksasimme, että kuski oli ajanut vähän matkan päähän ja tarkkaili sieltä meitä. Liekö jatkanut kesken jääneitä puuhiaan?




Yksi kuski otti minut kahdesti kyytiin Helsingin liepeiltä (ehkä Keravalta, jonne usein otin paikallisjunan ja jatkoin sitten liftaten pohjoiseen) ja yritti puhua maksua kyydistä luonnossa. Toisella kerralla jo kyytiin istuessani vaisto sanoi, että tämä taitaa nyt olla sellainen kaveri ja muistikin sitten tuli mukaan. Kerroin hänelle, että on ennenkin saanut pakit ja saisi nytkin, joten voisi jättää taas minut tien poskeen. Yhden kerran hyppäsin humalaisen kuskin kyytiin ja tajusin vasta liian myöhään, että hän ei todellakaan ole kummoisessa ajokunnossa. Silloin kyllä vähän pelotti, koitin saada häntä ainakin ajamaan hiljempaa ja punnitsin kiivaasti vaihtoehtoja. 

Yli yö ja olimme matkalla Kärsämäeltä Haapavedelle, joka on todella pieni tie ja liikennettä tietysti yöaikaan aivan olemattomasti. Päätin, että on kuitenkin turvallisempaa istua hänen kyydissään ja koittaa päästä perille kun suututtaa hänet kesken matkan ja koittaa pyrkiä umpipimeässä pois autosta. Hänkin oli kovasti tulossa luokseni yöksi kun pääsimme ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen perille. Keksin hätävalheen, että asun omakotitalon yläkerrassa ja minun täytyy käydä tarkistamassa onko herkkäuninen vuokraemäntäni jo umpiunessa. Sitten voisimme hiipiä hiljaa meille. Tällä varjolla sain hänet odottamaan autossa vähän kauempana. Syöksyin opistolle, jossa silloin opiskelin ja menin sydän pamppaillen nukkumaan pimeässä asuntolassa. Valoja en paljastumisen pelossa uskaltanut sytyttää kun hetkeksi vessaan.




Samaiselta tienpätkältä on kyllä sitten hyviäkin muistoja. Liftasin kahdesti yhden puoleensavetävän nuorukaisen kyytiin ja kummallakin kerralla päädyimme romanttisesti kuhertelemaan auton etupellille. Hänkään ei kuitenkaan "läpäissyt vuokraemäntäni seulaa" eikä päässyt yöksi luokseni. Niin, ja liftasinhan minä kerran ystäväni kanssa yhden lahtelaispumpun kyytiin keskellä yötä. He istuivat keikkabussissa ilkialasti. Pahoittelivat tilannetta ja toivottivat tervetulleiksi kyytiin mikäli tämä ei haittaisi meitä. Ei se haitannut, se oli päin vastoin pelkästään hulvattoman hauskaa. En ole koskaan ennen tutustunut ihmisiin tuolla tavoin. Yhden heistä kanssa saimme aikaiseksi oikein hyvätkin keskustelut, ja välillä oli silmissä piteleminen, mutta muuten meni oikein hyvin. Taisin tähän tyyppiin vähän ihastuakin...

Oi niitä aikoja!

***

Riski. Rikoo on riskillä ruma. On se.

24 kommenttia:

  1. Tuolla tapaa näkee kaikenlaista väkeä, sitä hämärämpääkin ja onneksi vältyit kurjilta kokemuksilta. Monenlaista kulkijaa tuolla tien päällä menee ja ehkäpä hauskin muistoni on inttiajoilta jolloin pääsin maasturin kyytiin jossa oli pelkkiä naisia, neljä kappaletta ja varsin mukavan tuntuista porukkaa. Oli talvi ja yht'äkkiä nämä naiset alkoivat puhella että onpas kuuma ja niin edelleen..olihan se sellainen liftausreissu että muistan vieläkin kun poistuin autosta naama punaisena (ei, kun ihan olin ihan hämilläni). Kehtasivatkin hemmetin kottaraiset härnätä ja rääkätä viatonta solttupoikaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ei kuitenkaan vissiin heittäytyny ilkosilleen niin kuin se lahtelaispumpppu? Kyllä siinä oli naurussa (ja silmissä) pitelemistä.

      Niin, naiset on julmia, se on meidän luonto!

      Poista
  2. Sinä olet rohkea, kun olet uskaltanut liftata. Hyvä, että selvisit kunnossa liftauksista. ;)

    Mulla on hämärä muistikuva, että mekin olisi joskus mökkireissulla (lapsuudessani) poimittu pari liftaavaa naista kyytiin. :) 1970-1980-luvulla liftareita näki useinkin teiden varsilla. :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään ei kyllä juurikaan näe liftareita, se on totta. Silloin ,kun minä liftasin (80-luvun loppupuolella ja 90-luvun alkupuolella) niitä näki vielä muitakin.

      Poista
  3. Olen jonkun veran liftaillut teini-iässä ja ihan hyviä kokemuksia on. Yksi mies jäi mieleen kun ystäväni kanssa liftasimme ja hän pysäytti jonkun matkan päässä huoltoaseman pihan viimeiseen nurkkaan ja sanoi, että 'laitan nämä käsineet käteen ettei jää sormenjälkiä'. No, hän meni sitten tankkaamaan autonsa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tuosta olisi voinut jo vähän säikähtää! Liftaaminen on ollut minulle ainakin hirmu hyvä koulu. Olin nimittäin varsin ujo teininä ja tuossa jos missä oppi juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa.

      Poista
  4. Veljentytär tapasi aviomiehensä liftatessaan kotiin opiskelupaikkakunnalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaistakin sattuu, vissiin! Pitäsiköhän taas nostaa peukku?

      Poista
  5. Marjaana, liftaminen oli silloin hauska ja ne muistot aina jää meille. Kivoja muistoja sinulla , osaisin mä hyvin kirjoittaa -olis minullakin hauskoja tapamisia kirjattavana. joskus ehkä kirjoitan . Hyvä Viikonloppua ja huomiseksi kaunista äidienpäivä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita ihmeessä, olisi kiva lukea. Ja hauska näitä on muistellakin...

      Oikein hyvää ja aurinkoista äitienpäivää sinulle, Nata!

      Poista
  6. Asuin nuoruudessani Oulussa ja yhden tyttökaverin kaa liftattiin Ylivieskaan, minun mummolaan. Meistä meilloli huono tsäkä, mutta varmaan vanhempain mielestä hyvä, kun meidät nappasi kyytiin harras uskovainen mies, joka vei meidät perille asti vaikka oli itse menossa vain Oulaisiin. Hmph.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seudut on hyvinkin tuttuja, tuo tarinan opisto oli tosiaan ihan kulmilla, Haapavedellä! Siellä juuri liftasin minäkin hartaan uskovaisen kyytiin. Keskustelu oli mielenkiintoinen, vaikka emme kyllä yhteisymmärrykseen päätyneet.

      Poista
  7. Noista liftireissuista on tosiaan aikaa. Silloin oli tilanne se, että lupaa ei paljon kyselty, mentiin vaan. Toki luottamus meillä oli ja mulle kerrottiin, missä kulloinkin mennään. Taisin olla ainut tyttären ja kaverin uskottu silloin ja siitä sain muilta vanhemmilta pyyhkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaisin, että meillä oli sopimus, että periltä ilmoittaudun. Ja ei, en kyllä lupia kysellyt, lähdin vaan. Eka reissu oli viisitoistavuotiaana Kajaaniin - ja se tehtiin salaa. Tosin taisimme jäädä kiinni ja sitten teimmekin sopimuksen sun kanssa. Arvostan sitä yhä!

      Poista
  8. En ole ikinä liftannut oikeasti. Kerran kokeilin, kun en olisi jaksanut odottaa bussia, mutta sitten se bussi ehti tulla, ennen kuin sain muunlaista kyytiä.
    Muistan, kun kuudennella luokalla yksi samanikäinen koulukaveri kertoi liftanneensa Dingon konserttiin jonnekin aika kauas. Silloin oli kyllä jopa 12-v Bee vähän ihmeissään moisesta hurjapäisyydestä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin kävi kerran äitini (!) kanssa niin, että bussi tuli ennen kuin saimme kyydin.

      Minä olin kuitenkin jo 15 kun aloitin liftaamisen... Ja nämä muistelot ovat jo sitten täysi-ikäisyyden kynnyksellä tai ihan täysi-ikäisenä. Opistoa kävin 19 vuotiaana, joten ainakin ne ovat jo ihan kunnioitettavassa iässä hankittuja muistoja.

      Poista
    2. Sen ymmärsin, että sinä olit hiukan vanhempi kuin 12 ;)

      Poista
  9. Mää muistelin juuri sitä, että meidän piti yhessä liftata, kerrankin. Kukaan ei ottanut kyytiin, vaan piti bussiin hypätä. Jäi sekin kokematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain kumman syystä ei kyytiä kuulunut. Muistan sen hyvin, ja sitten hypättiin seuraavaan bussiin. No, yrittänyttä ei laiteta...

      Poista
  10. Nuorempana tuli maalta liftattua kaupunkiin ja näin aikuisena sitä ajattelee, että luojan kiitos ei ikinä sattunut mitään :) Nykyään ei liftareita enää tienposkilla näy enkä mää taitaisi sellaista edes uskaltaa ottaa kyytiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vähän mietin, että en kyllä toivoisi oman lapseni tekevän samaa kun minä silloin aikanaan. Tosin ajat on muuttunut, minusta. Ja liftareitakin on paljon vähemmän. Samaa mietin minäkin, että en ehkä uskaltaisi edes kyytiin ottaa. Oi voi, ennen oli kaikki paremmin. Sarvetkin!

      Poista
  11. Siis edelleen tuo sun liftaamisesi saa täällä aikaan hatunnoston! Aikamoista matkan tekoa, mutta hyvin olet tilanteet hanskannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Ei minusta enää olisi, mutta aikansa kutakin. Ja hauskaakin se silloin oli!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana