Sivut

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ystävyys ei ole harmaantuvaa sorttia

Tiedättekö, huomasin taas tässä sairastaessani, että minulla on ihan mahtava turvaverkko ympärilläni. En varmasti olisi selvinnyt näistä suurista asioista kuten altistuksestani, erosta, epäonnisesta Oman Majan etsinnästä näin järjissäni ilman ihania ystäviäni!

Kun keuhkokuume ilmoitti tulostaan, riensi kuopuksen isä apuun ja haki pojan hiihtoloman viettoon etuajassa. Sain samalla kyydin päivystykseen, jossa diagnoosi tehtiin. Äitini ja hänen miehensä olivat hälytysvalmiudessa kuskaamaan minut takaisin kotiin, mutta pääsin ystävän kyydissä. Hän oli sattumalta kaupungissa oman äitinsä luona. Antibiootit sponsoroi äitini. Rakas ystävä, jonka kanssa olemme päivittäin tekemisissä, lähti samaan aikaan lomareissulle mutta huolehti, että hänen tyttärensä jäi kyllä kotiin toisen auton kanssa. Jos vaikka tarvitsisin kaupasta jotain. Tytär toikin minulle parantavaa suklaata yhdeltä kauppareissultaan ja istahti samalla päiväteelle. Lupasin auttaa häntä opinnäytetyön kanssa.

Pari muutakin ystävää tuli pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia päiväkahvin ja iltateen merkeissä ja huolehtivat jaksamisestani hekin. Työterveyshoitaja kirjoitti minulle sähköpostin, jossa ilmaisi hyvin selkeästi, että nyt on tainnut tulla aika, jolloin pitää lopettaa joustaminen. "Palaat töihin sitten kun olet ihan kunnossa." Työterveyslääkäri oli pöyristynyt, kun en sairaalalääkäriltä saanut sairaslomaa lainkaan - minulla oli siis kaksi lomapäivää, jotka ilmeisesti hänen mielestään riittivät toipumiseen. Second opinion oli puolitoista viikkoa sairaslomaa siihen päälle ja sittenkin vielä tarkkaa harkintaa töihin palaamisen suhteen. Kyllä minä olen hyvissä käsissä!




Olen päivittäin saanut tekstareita ja kyselyjä voinnistani ja lomareissusta palannut rakkain ystäväni ilmestyi meille heti paikkakunnalle päästyään. Kokkasin jälleennäkemisen kunniaksi meille kylmäsavulohipastaa ja luin pienellä präntätyn tekstin lääkepakettini käyttöohjeista. Uskalsin sitten ottaa myös ruokajuoman. Njam, jos ei näillä eväillä parane niin ei sitten millään!

***

Verkko. Mikään ei ole niin tärkeä kuin turvaverkko. Tekin olette osa sitä. Nyt, kun olen ollut aika lailla neljän seinän sisällä, blogien selaaminen, kommentointi ja kommentteihin vastaaminen ja tämä koko blogielämä on ollut melkoinen henkireikä minulle. Huomasin tässä yhtenä päivänä juttelevani jopa lintulaudalle piipahtaneelle sinitiaiselle. Onneksi se ei vielä vastannut takaisin. Kiitos siis, kun olette olemassa! Ja kyllä, nyt ei haittaa yhtään, vaikka arki alkaa. Esikoinen tuli jo eilen ja kuopus saapuu tänään.

10 kommenttia:

  1. Toi on niin elämä paras juttu, siis nuo ystävät. Ja tuosta päätellen sinä olet saanut ihan oikeita ystäviä verkkoosi :) . Ihanaa!

    Kurja kuulla, että sullakin on noin pitkä ja vakava sairasteluputki, onneksi sait hoitoa, vaikka sairausloma meinasikin ensin jäädä tyngäksi. Miten voikin olla lekureilla noin erilaiset näkökulmat toipumisaikaan :( .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein ymmärrä itsekään, miten nuo kannat voi noin vaihdella. Laitoin palautepostia sairaalalle, ihan varmuuden vuoksi.

      Mutta nyt on jo paljon paljon parempi, toivottavasti sielläkin? On tainnut olla putki myös päällä?

      Ystävät on ihan parasta elämässä. Se täytyisi myös parisuhteellisena ja perheellisenä arjen kiireen keskellä muistaa.

      Poista
    2. Hyvä, että laitoit, ehkä se poikii jotain joskus. Juu, putki oli päällä, mutta tauti on selätetty. Pessimisti sanoisi, että uutta tauta odotellessa... mutta mä en ole pessimisti :D .

      Poista
    3. Ollaan optimisteja, se on paljon kivempaa!

      Poista
  2. Se on niin kullan arvoista se tukiverkko. Että tietää kaatuessaan jonkun tulevan nostamaan ja pyyhkimään housun polvet kurasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täsmälleen samaa mieltä. Näin "vanhemmiten" sitä oppii vieläkin enemmän arvostamaan (ja kaatuukin varmaan useammin ;-)

      Poista
  3. Ajattelin erityisesti lauantaina sinua lämmöllä, kun tarvitsin kappelikeikkaa varten yhtä laulunsäestystä ja se löytyi siitä kirjasta, jonka sain sinut myymään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos lämpimistä ajatuksista! Ja mainiota, että kirja on käytössä. Siitä on varmasti paljon enemmän iloa ihmisille siellä kuin varastossa.

      Poista
  4. Pikaista paranemista! Itse sairastin viime vuonna keuhkokuumeen ja vietin viikon sairaalassa. Ensimmäiset antibiootit eivät purreet ja crp oli yli 400 kun menin sairaalaan. Lähetteen kirjoitti jo työpaikkalääkäri valmiiksi, kun epäili ettei lähde paranemaan. Tuon sairaalaviikon jälkeen olin vielä kolme viikkoa kotona sairastamassa ja ehdoton kielto oli mennä ulos jos pakkasta oli yli 10 astetta. Keuhkot eivät tykkää! Joten lepäile nyt rauhassa ja voimistu! Ennenkuin itse tunsin olevani oikein kunnossa, oli ehtinyt vierähtää useampi kuukausi. Yskä jatkuu pitkään ja hengästyminen on tosi nopeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei onneksi ehtinyt nousta crp kuin 60, ja heti pian antibiooteilla laski kotihoidossakin. Nyt täytyy vaan osata olla rauhassa. Mulle ei kukaan puhunut tuosta pakkasrajasta, mutta kiitti kun vinkkasit. Joudun pojat viemään joka tapauksessa, mutta osaanpahan muuten sitten vältellä, jos nämä yöpakkaset vielä tästä jatkuu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana