Sivut


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Surkea sunnuntai

Olin kutsunut äitini ja hänen miehensä sunnuntaina syömään, kun arjessa meidän ruokahuolto on sellaista vaatimatonta perussettiä. Pojat ovat nirsoja ja repertuaarini ei siksi ole kovin laaja. Itselleni väsään salaatteja ja ruoanjämiä kannan töihin evääksi. Niinpä joskus tekee oikein mieli päästä laittamaan jotain ihanaa kunnon ruokaa. Eilen piti olla sen aika, suunnitelmissa oli lime-lohilasagnea ja esikoisen paistamia berliininmunkkeja. Toisin kävi.

Kuopuksen vatsatauti iski lauantain ja sunnuntain välisenä yönä minuun, eikä ollut pontta saati järkeä ruveta kokkaamaan ja tartuttamaan muita. Lohen tyrkkäsin äitille matkaan ja limen puristin veden joukkoon ja siemailin sitä vatsaani rauhoitellakseni. Onneksi olimme jo lauantaina juoneet päiväkahvit ja maistelleet berliininmunkkeja tuoreeltaan. Sunnuntaina ne eivät minulle enää maistuneetkaan. Viheliäinen tauti, suht lievänäkin,  totta totisesti. Täytyy muuten muistaa, jos ikinä milloinkaan vatsatauti taas iskee, että Finrexin oli oiva apu siihen hirveään horkkaan, kuumeeseen ja lihassärkyyn, joka minua koko päivän oksentelun laannuttua vielä piinasi. 


Sen mitä nämä hävisivät kaupan munkeille ulkonäössä
voittivat kyllä sitten maussa 10-1


Sunnuntai otettiin siis hyvinkin rauhallisesti. Minä lähinnä loikoilin ja keskityin nestemäisiin nautintoihin. Pojat pelailivat ja pyörivät jaloissa. Onneksi ovat jo noinkin isoja. Ihanasti kuopus kävi minua tämän tästä sohvalla halailemassa, esikoista kielsin, jos hän vaikka säästyisi taudilta. Ystävät tarjosivat kilvan apuaan, jos kaupasta jotain tarvitsisin. Siivotakin olisi ehdottomasti pitänyt, mutta harakoille meni siinä suhteessa tämä viikonloppu. Pakastimen sentään sain sulatettua, kun lauantai-iltana pakkanen näytti kiristyvän yöksi sopiviin lukemiin. Sunnuntaiaamuna mittari näytti huikeita 30 astetta. Hrr. Eipähän ollut asiaa ulos, vaikka se siitä päivän mittaan toki lauhtuikin.


Äitini tuoma kukkakimppu


Tänään alkaakin arki, palaan pitkästä aikaa töihin. Täytyy ottaa rauhallisesti, vaikka sanottava on, että ihanalta tuntuu kyllä päästä taas ihmisten ilmoille. Onhan tässä tullut sairastettua, ensin keuhkokuume ja sitten vatsatauti. Plääh!


***

Ajan hammas. Ajan hammas kaluaa meistä jokaista, toisia kovemmin, toisia hellemmin. Äitini jäi juuri eläkkeelle ja hän on kyllä voimissaan ja nuorekas vielä, niin kuin nykyeläkeläiset yleensäkin. Saa nähdä minkä ikäisenä sitä itse pääsee eläkkeelle 
- ja miten loppuun kaluttuna.

8 kommenttia:

  1. Sympatiat sulle, tuossa lukiessani mietin että justhan sä olit taudin kourissa. Toivotaan kuitenkin että se vatsatauti meni laakista ohi eikä palaa enää kummittelemaan. Parannuspusuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jo paljon parempi, kiitos, enää vaan pierettää, eikä se haittaa (paisti töissä ja autossa poikia ;-)

      Poista
  2. Sulla on ollut huono tuuri, kun olet ollut peräkkäiset kerrat kipeänä.

    Parempaa vointia!:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen kärvistellessä mietin sanontaa, että kellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Huutelin siinä horkassa universumille, että mitta alkaa olla täysi ;-) Tästä on vain yksi tie - ylöspäin!

      Poista
  3. Nyt oli poikkeuksellisesti vaikeuksia keskittyä tekstiin, kun silmät hakeutui vaan kokoajan munkkeihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olet nainen, koska jos miehellä silmät hakeutuva munkkeihin eikä keskity "tekstiin", saa kyllä kuulla kunniansa. Nyt kunnian ottaa esikoinen ;-)

      Poista
  4. Tästä tulikin mieleeni, että pistää muistaa ostaa sitruunoita aamua varten :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitruunavettä minäkin yleensä juon, mutta nyt sattui olemaan tuo lime lasagnea varten...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana