Sivut


tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kateudesta vihreä?

Vihreä ei ole minun värini ollenkaan. Molemmilla pojilla se sen sijaan on lempivärien listalla. Esikoisella jopa siinä määrin, että hänen huoneensa vihertää monesta paikasta. Koska suuren suosion saanut inhorealistinen kuvakavalkaadini ei viimeksi ulottunut lainkaan esikoisen huoneeseen, saatte nyt päivän teeman mukaisesti pari vihreää maistiaista sieltä. Tässä nyt on kyllä käytetty taas sitä suodatusta, en vaan kehdannut (koska en vieläkään ole nähnyt yhtään niin sotkuista kotia täällä blogistaniassa kuin meillä)...




Joskus olen kateudesta vihreä, kun ajattelen ihmisiä, jotka pääsevät laittamaan kotia juuri sen näköiseksi ja väriseksi kuin haluavat. Minä maalaisin heti heti heti oranssin seinän olohuoneeseen. Vuokralaisena ja pienen budjetin yksinhuoltajana se ei vaan nyt juuri minulta onnistu. Silti elän toivossa, että jossain vaiheessa minäkin olen siinä tilanteessa. Ehkä se nyt vaan on jostain syystä tarkoitettu, että elelemme tässä vähän väljemmin (tilan, ei rahan suhteen) ja sitten kun esikoinen jo kohta suuntaa kotoa pois, voisi se Majakin löytyä. Toisaalta uneksun jo nyt siitä, että voin vähentää entisestään tavaraa, myydä kaikki ylimääräiset pois ja sisustaa lopuilla mieleni mukaan.

Lisää vihreää: Olen viime aikoina opetellut tekemään merkillisiä mössösalaatteja. Ei ehkä mikään visuaalinen ilotulitus, mutta mainio makunautinto  vaikkapa pikku pikku iltapalaksi. Tosin minulle käy ihan lounaastakin, ei sen puoleen. Pilkon kulhoon kaikkea mahdollista, mitä kaapista löytyy. Tässä nimenomaisessa on avocado, tomaatti, jämämozzarella, raejuusto ja pestoa. Kurkku ja kermaviili loppuivat, mutta niitä oli edellisen päivän satsissa. Nam!




***

Jotain vihreää. Kyllä se kevätkin sieltä tulee, ihan varmasti, vaikkei eilen aamulla 25 asteen pakkasessa siltä tuntunutkaan. Ja valon määrä lisääntyy niin, että ihan oli jo valoisaa, kun poikain kanssa starttasimme. Samoin iltapäivällä on vielä pitkästi valoa kotiinpaluumme jälkeen. Aika ihanaa!

10 kommenttia:

  1. Ai että on kaunis verho esikoisellasi :-D ja aivan hurjan mielenkiintoinen tuo naamio!

    -Tavarata kyllä kertyy huolestuttavasti, vaikka neliöt viime muutossani väheni kolmanneksella! Enkä ole pysynyt päätöksessäni poistaa yksi esine viikossa, taidan aloittaa sen uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä on aika selkeä ja vaativa maku. Tosin tuo verho on olkkarin verho entisestä elämästä, kun en vielä itse saanut päättää ihan kaikista väreistä (nyt mulla ona oranssia ja ruskeaa). Se toivoi sitten lahjaksi myös pussilakanasettiä samasta Louekarin Kaiku-sarjasta. Onneksi ihana äitini osti sen hänelle synttäri- tai joululahjaksi ;-)

      Mun huolestuttaa tää tavara-asia myös, koska villiinnyin taas kirpparilla, saat lukea siitä huomenna. Tuo naamio muutti meille heti eron jälkeen Maskun alesta. Löysin ensin itselleni ihanan oranssinruskean Mr. Long facen ja esikoinenkin ihastui siihen niin, että haettiin hänellekin oma, "merisairas" versio:

      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2011/12/long-face.html

      P.s. Mä ihastuin ihan täysillä siihen eiliseen punakettuun/suteen, mutta sain pidäteltyä itseäni.

      Poista
  2. Vihreää en voi tummana sietää, noin sisustusmielessä mutta vaaleana ja pastellisävyisenä se on hieno ja raikas väri. Varsinkin sellainen meren vihreä joka taipuu aavistuksen siniseen.

    Saisi se kevät alkaa että olisi sitä kesääkin sitten muuta kuin ne kaksi viikkoa,olen niin kyllästynyt tähän valkoiseen helvettiin että heti kun saa rahaa kasaan niin nostan kytkintä.

    Ps. Et ole ottanut yhteyttä vuokraisäntään ja kysynyt sitä remontin mahdollisuutta niin, että hän maksaa aineet ja sinä teet työt? Moni on varsin suostuvainen siihen ja juuri tällä taktiikalla meidänkin kämpän remontoin, joskin ostin maaleja omaan laskuuni. Tiedäthän, seinät katto kun näyttävät hyviltä niin väli-ja kaapistojen ovet ei enää niinkään hyviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa jo valmis vaihtamaan talven pois. Ei saisi ensin antaa kevään merkkejä ja sitten sataa senttitolkulla lunta ja pakkastaa (meillä oli oikeasti -25 eilen aamulla, meinasin hautautua peiton alle ja julistaa kansallisen hätätilan ja vapaapäivän pojillekin) - se on niiiin epäreilua!

      P.S. Tää kämppä on onneksi ihan ok kunnossa, kun on rakennettu 2000. Toki elämisen jälkiä näkyy, mutta ei niin paljoa, että mua haittais. Tai että jaksaisin ruveta remppaamaan. Taidan tyytyä haaveiluun ja tarttua toimeen sitten joskus, kun Oma Maja löytyy. Mutta arvostan kyllä sun puuhiasi ihan tosi korkealle. Ja kadehdin vaimoasi ;-)

      Poista
  3. Ja mä taas pidän sellaisesta tummasta sammalenvihreästä. Lime ei ole mun juttuni ollenkaan. Sisustuksessa siedän vihreän eri sävyjä, mutta välttelen edelleen sitä limeä.

    Lohdutukseksi: juuri siksi meidän huushollista ei ole kuvia blogissani koska meillä on aina ihan hirveän sekaista ja sotkuista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas juuri tuo limenvihreä tuntuu pojilla olevan joku juttu. Nuo kirjahyllytkin piti maalata sen värisiksi (yök, vaikka toisaalta mieluummin noita kattelee kun edeltävää, ankean harmaata väriä, kuitenkin).

      Sammaleenvihreä on ihana jalan alla ja kaikki vihreä ulkona...

      Ok, lohdutuin vähän ;-)

      Poista
  4. Hei ihana Marjaana!
    Ihan nolottaa miten vähän olen jaksanut kommentoida missään vaikka aika ajoin käyn täälläkin tarkistamassa kuulumiset. No, joskus on näin, hyvä kun omaa blogia olen jaksanut pitää hengissä.
    Ihana huone esikoisella!!
    Pitäisiköhän minunkin napsia vähän "sisustuskuvia" vertaistueksi... en kyllä tiedä kehtaanko. Sillon kun se naked truth-juttu oli, minulla oli jo tulossa kuvia likaisista tiskeistä ym mutta jänistin viime hetkellä. Mun äiti nimittäin lukee mun blogia. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sinusta, mutta älä ota mitään stressiä!

      Tuota, minunkin äitini lukee blogiani, mutta taitaa kyllä tietää, että kyllä välillä päästään aikamoiseen kaaokseen ennen pakollista siivouspäivää ;-)

      Joten vertaistukea odotellessa...

      Poista
  5. Ooh, mikä mössösalaattiresepti. Tuommoisia saa aina ei kotona syömässä, mutta ei ole tullut kokeiltua. Mutta näillä ohjeilla varmasti onnistun :) Tämähän on selvästi salaatti; Antaa mennä vaan. Tänään meillä on siis ohjelmassa vähemmän takakireä salaatti kuin yleensä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna menna vaan eli ei niin takakireä salaatti kuulostaa oivalta nimeltä. Olkoon se nykyään virallinen näille mössöille - kuulostaakin paljon paremmalta ja herkullisemmalta kuin "mössösalaatti".

      Näissä ideana on just se kaapista lojumasta eikä niinkään estetiikka. Teen kotiväelle mutta en ehkä vierasvaraksi... Tänään piti saada viimeistä päivää elelevä reajuusto upotettua salaattiin ja hapankaallipiirasta vierelle. Nam!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana