Sivut


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Karvisen jalanjäljillä

Legoilla rakentelu on jotenkin meditatiivista. Huomasin sen viikonloppuna, kun asetelma yht' äkkiä olikin se, että kuopus teki keittiössä eskariläksyjä ja minä istuin hänen huoneessaan yksin rakentamassa droidien alusta. Kohta poika tuli avuksi ja totesi, että kyllä osien etsiminen aina läksynteon voittaa. Ihan varmasti voittaa. Olenko jo valittanut, että meillä täällä eskarissa tuntuu olevan vallan hurja meininki meneillään? Liian vähän "vapaata leikkiä" sisällä ja liikaa ohjattua askartelua, puuhaa ja tehtäviä. "Kouluvalmiuksien kehittämistä" kuten hienosti asia ilmaistaan. Minusta nämä saisivat vielä keskittyä lapsina olemiseen ja siihen leikkiin. Ulkona onneksi vielä leikitään. Ja lelupäivänä, kai.


Suuri Tähtien sota keittiössä


Lelupäivä olikin sitten pääsiäisviikon kunniaksi siirretty perjantaista maanantaille ja arvaatte varmaan oliko meillä lelua mukana... Kurvasin kotoa hakemaan ja ehdin työmaalle hävyttömän myöhään. Ja päällepäätteksi hävyttömän aikaisin kyllä jouduin vielä lähtemään pois. (Eväät ehdin syödä, perjantaista herkkulasagnea. Karvisen ja maanantain kunniaksi.) Ilmastointiremontti on valmis mutta timpuri vielä rakentaa seinää ja suojia ja se vähän ottaa ei päähän mutta henkeen. Jatkoin sitten työntekoa kotosalla. Tällä viikolla pitäisi olla tuonkin homman valmis ja siivoojat pääsevät tekemään loppusiivouksen. Sitten saamme keräimet joilla otetaan ilmanäytteet mahdollisten mikrobien varalta. Ehkä tästä vielä hyvä tulee?!?



Aamulla esikoisen huoneessa: "Tulepa aamupalalle". 
Pussilakanan sisältä kuuluu äreä "Ei, tämä on tän kotikolo".
Kurkistan kotikoloon: "Nyt pitäis nousta kolosta".
"Tää nukkuu talviunta."

Jepjep, maanantai-aamu!
Josko tänään jo sujuisi vähän paremmin?

***

Hiiri. Meillä on hirveä lemmikkihinku. Mutta hiirtä ei kyllä oteta.

8 kommenttia:

  1. Pari vuotta sitten seurasin, kun mies kokosi perillisensä kanssa jotain legorakennelmaa. Tai oikeammin mies rakensi, eikä antanut lapsen koskea. Häiritsi kuulemma keskittymistä, jos on liikaa käsiä. Ja kyllä se mies sitten keskittyikin, moneksi tunniksi ;)

    Minulla itselläni toimii paremmin palapeli, tosin kissan takia en ole pitkään aikaan koonnut sellaista. Neljä palasia pyydystävää tassua puolivalmiin kuvan keskellä ei edistä rentoutumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehdään palapelejä esikoisen kanssa ja se on kyllä ihan parasta yhteistä puuhaa.

      Ja tuo sun tarina miehestäsi on kyllä se ihan klassinen: joululahjaksi joku motorisoitu lelu (ei aikuisten, kuitenkaan ;-) ja sitten "oota kun isi ensin vähän kokeilee..."

      Poista
  2. Jaahas, ja taas on miesten rienaus täydessä käynnissä. Ettekös te ymmärrä että miesten on ensin varmistuttava tuotteen mahdollisista ja lapseen kohdistuvista vaaratekijöistä ennen kuin muksu saa sen. Tämä on uhrautuvaisuutta, ei mitään itsekeskeistä lelujen omimista ;D

    Hyvää tiistaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä yritys, Peppone, mutta kun se epäitsekäs vaaratekijöiden eliminointi jatkuu kolmatta päivää, alkaa mielen viereen hiipiä pieni epäilys, josko kuitenkin olisi jostain muusta kyse ;-)

      Poista
  3. Talviunella, mikä mieletön mielikuvitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, minä olen välillä ihan äimän käkenä tämän tapauksen kanssa. Tänä aamuna se puolestaan lauloi "Sika, se kuulan kalloon saa". Huokaus!

      Poista
  4. hi-hi . hihitys, kiva elämä sinulla kun on joka päivä jotakin kiva odottettavissa ... tottakai äitikin pääsi palikoita kokoamaan ... kevät kotona ja kevät rinnassa ... Kiva tikkutiistai ilta ja huomenna kellokeskiviikko , rakentelet kellon ... hyvä ilta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaisinkohan minä legoist tehdä kellon?

      Saa nähdä, mitä huomenna on luvassa tuon pojan kanssa ;-)

      Täällä jo ihanasti kevättä ilmassa, aurinko lämmittää ja lätäköt sulaa päivisin mutta yöllä on hirmu kylmä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana