Sivut


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Jalkapalloileva zombi

Sekä Peppone että Mrs B kirjoittivat kumpainenkin valloittavat kaksi versiota samasta päivästä. Pitipä minunkin kokeilla. Tarkastelun kohteena tämän viikon torstai. 

Normiversio päivästä. Tätä tyyliä harrastan yleensä blogissani:

Heräsin hyvissä ajoin ennen kellon soimista ja join aamukahvini kaikessa rauhassa ennen kun piti herättää ja ruokkia kuopus. Vein hänet päiväkotiin ja käväisin pikipäin työmaalla. Sitten keskityinkin surffailuun ja loikoiluun kotosalla. Sen verran venyin, että tein ruoan itselleni ja esikoiselle. Illalla saunoimme ja painuimme väsyneinä pehkuihin.

Totuus voi kuitenkin olla toisenlainen, kun lisää vähän yksityiskohtia:

Edellispäivän kiivas sananvaihto työmaani tiedotusasioista herätti minut ahdistuneena ennen aikojaan. Hermoja rauhoittaakseni avasin koneen ja koitin kahvikupin äärellä saada ajatukset toisaalle. Suoritettuani pakolliset velvollisuudet ja palattuani kotiin rupesin työstämään asiaa kirjoittamalla. Kirjoitin kolme eri versiota: kiukkuisen ja vittuuntuneen, asiallisen ja yltiöasiallisen. Viimeisimmän voisin jopa jakaa asianosaisille luettavaksi jos ja kun tätä vielä puimme. Kaikki versiot vakuuttivat minut siitä, että olen oikeassa ja vastapuoli väärässä. Nyt voin NLP-tyyppisesti jättää asian noihin tiedostoihin ja nukkua yöni rauhassa. 

Seuraavaksi siirryin sujuvasti selvittämään vieläkö paavilta tänäkin päivänä tarkastetaan kivesten olemassaolo. Varmuutta en saanut, hyvät naurut kyllä. Herättelin esikoisen, joka oksentelee jo neljättä päivää. Onneksi ei taukoamatta, mutta kuitenkin. Otimme rauhallisesti, loikoilimme, esikoinen katsoi televisiota, minä luin ja otin päivätorkut. Ystävä kävi kahveilla ja lähetin hänen mukanaan lahjan 60-vuotispäiviään juhlivalle kirkkoherrallemme. 

Toivoin pääseväni ruokahuollosta kevennetyllä reperuaarilla kun kuopus ei ole kotona ja esikoinen on taudin kourissa, mutta jouduin kuitenkin couscousin keittämään. Se tuli ulos. Kärsin vieroitusoireista koska esikoinen eheytti läppäriäni enkä päässyt tarkistamaan kommenttejanne ainakaan neljään tuntiin. Siellä ne tallessa kuitenkin odottivat, kun vihdoin taas se aika koitti. Saunassa oli pakko käydä koska haisimme ja olimme törkyisiä. Olisin halunnut saunaoluen mutta sellaista ei ollut. Vitutti.



Kuvituksena kuopuksen eskarissa tekemä zombi. Heillä oli animaatiopajat, joihin muovailivat itse hahmot, keksivät tarinat ja ne kuvattiin ja leikataan. Odotan innolla pääseväni näkemään jalkapalloilevan zombin liikkeessä. Mahtavaa, että lapset saavat tehdä tuollaista ja oppivat siinä samalla. Minun lapsuudessani ei kyllä järjestetty yhden yhtä animaatiopajaa. Tallasimme vaan pioneereissa lumessa kirjaimia ohjeistuksen mukaan ja kun lähdimme, jälkeemme jäi SDNL. Tämä on yksi varhaisimmista oivalluksista siitä, että meitä vietiin kuin pässiä narussa enkä pitänyt siitä. En pidä vieläkään.


ingel (14).jpg

Sain Natalta sähköpostiini tällaisen. Jos minä jotain juuri nyt tarvitsen, niin enkeleitä. Voi Nata, kiitos kaunis!




***

Sananlasku. Eilen puhuin pitkään ja hartaasti kahvinjuonnista. Sananlaskukin liittyy siihen. Uskon vakaasti, että kylmä kahvi kaunistaa. Aikanaan sitten kuitenkin totesin, että rajansa kaikella ja rupesin lämmittämään maidon. Tuo sanonta jatkuu vissiin puhujasta ja murrealueesta riippuen vaikkapa siten, että muttei sekään ihmeitä tee taikka mutta kun vatsa ei kestä niin paljon kuin naama vaatis.

10 kommenttia:

  1. :D :D Tuun myöhemmin kommaamaan paremmin mutta nyt on jumalaton kiire!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok. Ei muuta kun leppoisaa päivää sitten kun kiireet helpottaa. Minä taas olen seuraavan kerran koneella vasta huomenna viidne maissa. Siihen asti kreisibailaan. (Höpö höpö, naukkailen sivistyneesti viiniä ja hörskötän mahtavien ystävien kanssa.)

      Poista
  2. Määkin olin innokas pioneeri. Vedin heti ryhtiä suorempaan, kun aloin ajattelemaan miten tohkeissani opettelin jotain valaa, joka vannottiin jossain tapahtumassa, missä oli ihan liikaa silmäpareja :) Palkaksi siitä taisin saada vihreälle puserolle kaveriksi punaisen huivin. Sää et varmaan tule enää koneelle, mutta siltä varalta, että tulet niin ; Ihan älyttömän hyvää kreisibailausta, sää olet sen totisesti ansainnut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihii, samanlaiset on muistot. Ja sen huivin toisaan ansaitsi kun oli vannonut valan (luoja, onneksi en muista mitä siinä tuli luvattua....)

      Mahtavaa oli, kiitos toivotteluista. Taidan raportoida huomiseksi ;-)

      Poista
  3. Hyvä teksti (voin vanhana pioneerina todeta näin) ja siinäs huomaat etteivät ne "tavalliset"päivät niin tavallisia olekaan!
    Pidä hauskaa bailuissa mutta älä hyvä ihminen rieku pihalla vähissä vaatteissa kun oot just ollut kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla pysy kuule oikein esimerkillisesti vaatteet päällä, tällä kertaa. Eli ei uutta keuhkokuumetta luvassa ;-)

      Meitä vanhoja pioneereja on enemmänkin. Pitää varmaan perustaa joku entisten pioneerien eläkekerho tai jotain...

      Poista
  4. Miksiköhän me kaikki (paitsi Peppis) harrastetaan noita tylsiä versioita, kun muutamalla yksityiskohdalla saa noin paljon enemmän väriä ja liikettä mukaan? ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkääköhän sitä paljastavansa itsestä liikaa vai mikä siinä on? Mulla ainakin on melkoinen kynnys vaikkapa valittamiselle, tuntuu, että jatkuvan valituksen lukeminen käy kurjaksi kelle tahansa. Toisaalta olen kyllä oikeasti myös aika positiivisesti ajatteleva ihminen, ettei se nyt ihan valheellista ja nami-nami-positiivisuutta ole, jos sillä asenteella kirjoitan.

      Poista
  5. Marjaana, oliko teiläkin pioneerejä kun meillä Nevostolitossa ?? minä ei tienytkään sitä... Meilläkin olit punaiset huivit kaulassa aina koulussa ja kun se huivi oli ryppyinen tuli huono arvosana tai kurja rankaistus ... Opettaja koulussa tarkisti aina , me kutsuttiin sitä rätiksi, kun ei halunut sitä pitää . Mun lähettämäni enkeli oli näin kutistunut, tai pudottanut matkalla painoa .... Huomenna taas uusi viikko alkaa ja kohta pääsiäinen ... Hyvää rauhallista yötä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sellainen liitto kun Suomen demokratian pioneerien liitto, johon työväenaatteeseen uskovat vanhemmat voivat lapsensa ilmoittaa. Minä olin jäsenenä 70-luvulla kun olin alaluokilla. Ja kyllä, meillä oli kokoontumisissa vihreät paidat ja punainen huivi ;-)


      http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Demokratian_Pioneerien_Liitto

      Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana