Sivut


maanantai 28. tammikuuta 2013

Ei mikään läpihuutojuttu

Kunhan kahlaan tämän viikon läpi, olen varmasti ihan hemmetin vahva ihminen. Aivan suorastaan yli-ihmisen taikka supersankarin luokkaa. Eikös se sanonta mennyt, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Vai vituttaa?!? Sama se, nokka pystyyn ja vaikka läpi harmaan kiven. Arki alkaa taas!

Lauantain ohjelmaan tuli muutos ja esikoinen jäikin kotiin. Katsoimme kolmisin ystäväni kanssa Nälkäpelin.  Me jo esikoisen kanssa sen heti tuoreeltaan vuokrasimme, kun olimme ahmineen kirjat loppuun. Ystävä koukutettiin joululomalla trilogiaan myös ja nyt oli uusintaottelun aika. Oikein leppoisaa yhdessäoloa. Meillä on hauska yhteys, kun ystäväni on esikoisen 1-2 -luokkien opettaja. Eli heilläkin on aivan erityinen suhde. Me ystävystyimme sitten vasta, kun esikoinen siirtyi kolmannelle luokalle. Jäi se töihin ja velvollisuuksiin liittyvä painolasti völiltämme pois. Siitä lähtien olemme olleetkin kuin paita ja peppu. Ystävyys kantaa läpi vaikeiden aikojen!

Kauniista ja onnellisista asioista puheenollen: sain ihanan tunnustuksen Natalta. Nata oli nähnyt valtavasti vaivaa ja taiteillut jokaiselle oman ja omannäköisen viestin. Kiitos kaunis, lämmitti mieltäni!


Ja heti toinen samaan syssyyn: kiitos - S - jatketaan hassujen juttujen kirjoittamista.


Tämä on tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa.
Olkaa hyvät:

Konnadonna
Neo
Puskissa
Nainen Nelikymppinen ja
Magdaleena.

Jokainen on sydämen ansainnut. Olette ihania!



Tulipahan muuten opittua yksi uusi asia, kun kurkistin läpi-sanan inspiraatioksi Wikipediasta. Läpirauta eli läpipunsseli on ollut mm. puusepän työväline.


***

Läpi. On vielä lopuksi pakko kertoa, miten nokkela voi nainen olla. Aika Tipattomasta Tammikuusta huolimatta ostin taannoin vapaaillaksi lähikaupunkireissullani pullon punaviiniä. Sain jopa ystävän houkuteltua jakamaan sen minun kanssani. Totta puhuen ihan kamalasti ei edes tarvinut houkutella. Yksi ongelma minulla kuitenkin oli: kuinka saada punaviini pysymään lämpimäni kireässä pakkasessa ja kylmässä autossani. Me molemmat nimittäin tykkäämme eniten hieman lämmenneestä punaviinistä.

Joko arvaatte? Ajoin punaviinipullo tiukasti niiden reisieni välissä koko 30 kilometrin matkan. Olisi siinä ollut vaikkapa poliiseille selittämistä. Varmaan. Meinasin kirjoittaa, että tämä tarina ei liity mitenkään mihinkään, mutta sitten hoksasin, että onhan se läpi tai pari sielläkin suunnalla...

Nyt täytyy lopettaa ennen kun ihan oikeasti puhun läpiä päähäni!

16 kommenttia:

  1. Kiitos tunnustuksesta! Otan sen sydämellä vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Tämä ei edes vaadi avautumista, pelkän nappaamisen ;-)

      Poista
  2. Aaahhahaa täällä meinaa iskeä tauti ja flunssa mutta tämä piristi - taas! Ja KIITOS tunnustuksesta! <3
    Voimia arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, olet se ansainnut!

      Minä sain taudin hätistettyä perjantaina, kun otin överit sekä c- että d-vitamiinia ja sitten tueksi vielä sinkkiä. Ei muuta kun nappia naamaan ;-)

      Poista
    2. Jep, meilläkin täällä multivita-berocca-inkivääri-valkosipuli-echinaforce-kuurit päällä... =D

      Poista
    3. No hyvä, toivottavasti auttaa!!!

      Poista
  3. Vaikeudet kyllä vahvistavat, tai ainakin opettavat suhteuttamaan asioita uuteen ja tärkeämpään järjestykseen. Samallaihmisestä tulee paljon nöyrempi kun tajuaa ettei voi kaikille asioille kertakaikkiaan yhtään mitään. Siispä miksi hakata päätä seinään kun se ei auta mitään.

    Tuosta sun viinipullon kuskauksesta tuli mieleeni että on olemassa (olikohan se nyt ranskankielinen)sana etuí, joka muistaakseni tarkoittaa pehmeäksi vuorattua koteloa pienten esineiden säilyttämistä varten. Ei siis viinipullojen takia eikä säilytykseen mutta monet meistä pieni m*****sta pitävät tuota sanaa oikein kauniina ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, piti ehti googlailla etui' - siellä voidaan säilyttää myös neuloja, joten pidähän varasi.

      Joo, vaikeudet vahvistaa, olen samaa mieltä. Kuten se, että viini on liian kylmää... Ei vais, olen oikeasti sitä mieltä, että kaiken saaneet kermap*rseet harvoin tietää elämästä puoliakaan verrattuna sellaiseen, joka on kyntänyt jokusen mutkan.

      Poista
  4. Oih, hoviniiaa kiitokseksi. Tämä on siitä kiva tunnustus, että sen saaminen ei edellytä päänsärkyisellekään liikaa ajattelua. Taidan silti siirtää ainakin huomiseen sen sijoittamisen blogiin. <3

    Ilahduttavaa, että punaviinipullo pysyi riittävän lämpimänä pelkästään reisien välissä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä - ja ilman stressiä!

      Mä olen aika lämminverinen ;-)
      Tekisi mieleni veistellä, että mitään muuta kovaa sielläpäinkään ei aikoihin ole ollutkaan, mutta se menisi jo liian härskiksi, joten jätän sanomatta.

      Poista
    2. Hihii, mä just ite pyyhkäsin jatkolausunnot pois omasta kommentistani. :D En tosin mistään kovasta olisi älynnyt edes puhua, kunhan pohdin millaisia selityksiä olisi vaatinut, jos pullo olisi ollut yhtään lähempänä läpiä. Mutta en sano nytkään enempää.

      Poista
    3. Olisit antanut tulla vaan ;-)

      Mun naapurin rouva oli herännyt keskellä yötä ja muistanut kauhukesen, että kahvinkeitin jäi työmaalla päälle. Se pinkaisi lyhyessä paitulissaan autoon ja matkaan. Tietysti poliisit pysäytti ja puhallutti, mutta ei onneksi vaatineet nousemaan autosta. Että koottuja selityksiä ovat varmasti kuulleet, mutta luulen, että punaviinipullo siellä - ja syyt sille - saataisi silti nousta aika kärkipäähän.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Piti vielä jatkaa, että Nälkäpeli on meilläkin suosittu kirjasarja ja isompien kanssa käytiin se leffassa katsomassa. Tykkäsin kovasti :)

      Poista
    2. Niin, ja Nälkäpelistä: me oltiin kuultu niin paljon haukkuja leffasta verrattuna kirjaan, ettei odotettu juuri mitään. Siispä yllätyimme positiivisesti ja tykkäsimme kovasti. Ja kesti se toisenkin katselun ihan mainiosti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana