Sivut

maanantai 15. lokakuuta 2012

Viiniä ja kahvia, vuorotellen

Syysloman alkajaisiksi käärimme pojan rastat villalankaan ja katsomme saammeko vähän jämäköitettyä niitä viikon loman aikana. Voisi kai sitä normaalimminkin viikonlopun aloittaa?!! No, ystävä kävi illan päälle lasillisessa meillä joten vähän normaalimmaksi se onneksi muuttui. Minä pistäydyin sitten puolestani kahvilla hänen luonaan lauantaina. Lauantai-iltana tuli vielä toinen harvinaisempi vieras lähi-kaupungista maaseudun rauhaan ja oikein yökylään.

Laitoimme herkkuruokaa (Kaken kalasta kylmäsavulohipastaa ja jälkkäriksi saimme esikoisen tekemää Tiramisua. Verisuonet lauloivat taas hoosiannaa, mutta mahtavaa on välillä syödä syntisesti!), saunoimme, päivitimme kuulumiset ja paransimme maailmaa. Ihanaa! Ja arvatkaas mitä, tämä ystävä on sattumoisin kaliiperia miniatyyri, joten huovuttamani villatakki sai rakastavan kodin. Olen niin onnellinen, ettei se mennyt ihan hukkaan.



Sunnuntaina käväisin vielä kolmannen ystävän luona kahvilla ja kutsuin Tiramisun tuhoajaisiin tuon ensimmäisen ystäväni, jonka kanssa viinittelimme ja kahvittelimme perjantaina ja lauantainakin. Sanoinkos minä eilen, että minulla on ihania ystäviä?

***

Hyvin meni siis viikonloppu sitä lukuunottamatta, että sunnuntaiaamuna olo suussa oli kuin tällä kilpikonnalla, joka virtsaa suun kautta. Mutta itseaiheutettua, toki. Ihan hirvittävä tärkeä on muuten tuo tutkimus ja tieto, jota oikein kuusi singaporelaisyliopiston tutkijaa on tarkkailemalla saanut selville. Minun mielestäni.

***

Arki alkakoon!

8 kommenttia:

  1. Sullahan on mennyt viikonloppu sitten mitä parhaimmissa merkeissä, hieno juttu. Hitto että pisti taas hymyilyttämään se villatakin kohtalo (anteeksi, oikeasti) mutta nythän sekin kääntyi voitoksi kun kerta löysi uuden omistajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No paremmissa ainakin kuin sulla, lukemastani päätellen. Vointeja edelleen, ja saa - edelleen - nauraa.

      Tein huvikseni v-testin siellä höpöhöpöelämänmuutossivuilla ja olen harvinaisen leppoisa ja lehmänhermoinen ihminen. Pienet vastoinkäymiset ei paljoa hetkauta, eivätkä varsinkaan pitkäksi aikaa. Esimerkkinä nyt vaikka kutistunut villatakki...

      Poista
  2. Sinäkin siis teit sen ja noin hyvät tulokset, great! Kyllähän se on niin että vastoinkäymiset kasvattaa eikä sitä enää pikku asioista viitsi vetää hernettä nenäänsä. Muutoin sitä saisi killua hirressä joka päivä ja se jos mikä kävisi kaulan päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, taas. Jotenkin sitä on tässä aikain kuluessa oppinut, ettei kaatunutta maitoa kannata itkeä. Parasta on, kun huomaa siirtäneensä asennetta lapsilleenkin. "Ei kun nokka pystyyn ja eteenpäin."

      Poista
  3. Hei jes, lankaa takkuihin vaan, niin tiivistyvät kyllä jonkin verran. Kun suihkun jälkeen aina suoristelee ja pyörittelee takkuja, niin sekin voi auttaa tiivistymiseen. Tulee kaamea ikävä omia menneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne omat siitä kasvaa, eikös vaan?

      On muuten aika hassun näköinen tuo lankapää tällä hetkellä!

      Poista
    2. Kyllä ne näyttäisi hitaasti, mutta varmasti kasvavan. Heti kun näissä on tarpeeksi pituutta, niin laitan kyllä taas.

      Kantsii säilyttää kuvamateriaalia noista takkujen eri vaiheista muistoja varten! Harmi etten kerkeä tulla lomaviikolla keski-suomeen kattomaan.

      Poista
    3. Voi harmi, näytettäis ne mielellään sulle! Laitoin just mahtavan avocadopastan reseptin tulemaan äitisi kautta sulle. Kokkaa kun kerkiät, rakastut varmasti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana