Sitruuna-aromia

Tässä eräänä päivänä havahduimme esikoisen kanssa siihen, että ikkunaan koputettiin. Tai ainakin se kuulosti siltä. Hiippailin epäröiden katsomaan, ja kas - harakka kuopsutti tuoksukynttilää nokallaan niin, että se kopsahteli ikkunalautaa vasten. Tässä tulos:

Tulikin eläinten ystävälle dilemma: antaako jatkaa vaiko viedä kynttilä pois kaverin ulottuvilta? Pähkäilin, sitten, ettei välttämättä sitruuna-aromista huolimatta kovin terveellistä tuo steariini ole. Ehkä säästin herra harakan suolitukokselta tai sitten en. Kuka tietää!

Sitten sujuva siirtymä ruoanlaittoon: minä olen aivan koukussa sitruunaöljyyn. Sääli, etten ole vielä löytänyt sitä luomuna, koska käytän sitä nykyään ihan kaikkeen. En ole aikoihin käyttänyt mitään muuta salaatinkastiketta. Loraus tuota ja vähän Herbamarea päälle, niin hyvä tulee. Tai jos teen kermaviilikastikkeen, maustan senkin samaisella öljyllä. Myös kalan paistamiseen on aivan oivallista, samoin halloumin. Nam!

***

Tämä ei liity sitruunoihin mitenkään, mutta nyt on meidänkin perheeseen kotiutunut ensimmäinen älypuhelin. Ei minulle vaan esikoiselle, perheemme älykkäimmälle jäsenelle. Minä perin hänen vanhan kosketusnäyttöisen puhelimen (mutten ole vielä jaksanut perehtyä sen toimintaan) koska "Nokia on nykyään ihan kuraa". Uusi ihme on Samsung-merkkinen. Esikoinen on taivaassa. Hän värkkäsi uutta puhelintaan ja kyseli retorisesti itseltään, että "kuinka mä saan tän Appsin asennettua". Kuopus ehdotti, että "jos vaikka painamalla nenästä".

Hyvä vinkki. Piiip!