Olen esitellyt teille korunaulakkoni, mutta en ole koskaan tainnut näyttää, miten säilytän korvikseni? Olen sumeilematta varastanut tämän idean jostain. En tietenkään kuolemaksenikaan enää muista mistä, mutta omani se ei ole. Ja minusta se on nerokas, saa vapaasti kopioida. Aika monta paria mahtuu yhteen raastinrautaan, kun käyttää molempia puolia hyväkseen. Ja jos tykkää enemmän ajan patinomasta, kirpparilta löytyy varmasti kohtuuhintaan oiva koruteline.
Tämä tuli mieleeni siitä, että ystävä toi minulle kaupunkikäynniltään koruoksan. Sormuksilleni. Nyt kaikki koruni ovat mukavasti esillä ja käsillä eikä tarvitse etsiskellä tai ihmetellä, missä mikäkin killutin on.
Sitten jotain aivan muuta. Puutarha näyttää kamalalta, mutta en oikein jaksa tehdä sille mitään. Syyskukat ovat ostamatta ja taitavat jäädäkin. Parit kesäkurpitsat sieltä vielä löysin. Luulen, että piilotan ne pihveiksi fetan ja porkkanan ja sipulikeittoaineksen kanssa. Edelliset päätyivät porkkanan kaverina hilloksi, ja jos aiempi versio oli hyvää aprikoosin kera, niin täytyy sanoa, että maistuu tämäkin. Maustamattoman luomujogurtin kanssa. Nam.
Tekisi kyllä mieli istuttaa parit kukkasipulit, mutta kas - dilemma!
Istutanko tänne vanhaan ja ilahdutan niillä uusia asukkaita, jos
pääsemme muuttamaan? Vai käynkö illan pimeydessä salaistuttamassa uuden
asunnon edustalle parit odottamaan josko niitä ihailisimme ensi keväänä? Teenkö molemmat vai jätänkö kokonaan senkin tältä syksyltä? Hmmm. En osaa
päättää! Ehkä viikonvaihteeksi luvattu sateinen sää tekee päätöksen puolestani.
Tai sitten odotan ainakin ensi viikonloppuun. Taidan nimittäin päästä ensi viikolla katsastamaan himoitsemaani asuntoa. Pitäkää peukkuja oikein todella. (Jännittää!)
Peukkuja ja varpaita pystyssä!
VastaaPoistaKiva kiva, torstaina iltavuoron jälkeen pitäisi päästä!
PoistaOI oi, onnea asunnon kanssa!! Jännää!!
VastaaPoistaJa tuo raastinrauta on ihan mahtava ja kaikki nuo sinun korusi iiiiiiihania!
Kiitos, mä en tiedä miten maltan odottaa torstaihin. Lisäksi tässä heitettiin ilmoille yksi toinenkin asuntoviritelmä, joten hötkynä en meinaa pysyä housuissani, kun jo suunnittelen yhtä sun toista.
PoistaEikö oo harmi, kun ihmisellä on vaan kaksi korvaa?!
Ihana idea tuo raastinrauta. Mulla raastinraudat ovat parvekkeella kynttilöiden suojana, kynttilälyhtyinä. Mutta oliaps tuokin hyvä idea. Nauroin sun Rva Beanillesi...oli niin niin tuttua olotilaa, ettei paremmasta väliä. Meitä kuule tarvitaan, meitä, joilla ei ole joka karva ojennuksessa ja voisimme joskus jopa sanoa, etähomssujakin. Nyt teet sipuleiden kanssa niin, että menet sitten, kun asuntopäätös selvenee, sinne uuteen paikkaa. Ja kertakaikkiaan vaan työnnät sipulin jonnekin. Jos joku ihmettelee, niin sano merkkaavasi tulevaa reviiriäsi...Onnea, oikein paljon onnea toivottelen!!
VastaaPoistaReviirin merkkausta kukkasipuleilla? Kuulostaa ihan mun jutultani, kiitos vilukissi, loistoidea!
PoistaMä välillä mietin, että mihin meitä homssuja tarvitaan, mutta ehkä ne tip-top-tyypit ei näyttäisi niin hyvältä, jollei olisi jotain, mitä vasten peilata. Multa kerran kysyi valokuvaaja vaivaantuneena ennen passikuvan ottamista, että haluaisiko rouva kammata ennen kuvaa. Mä kurkkasin peiliin ja ihmettelin: "ainahan mä näytän tältä".
Ah, mikä värimaailma koruissa! Raastinrauta on kyllä oiva keksintö :-D
VastaaPoistaEiks vaan olekin! (Mutta en edelleenkään ota kunniaa itselleni.) Toisella puolella raastinta onkin sitten vähän sekalaisempi ja kylmempi värimaailma. Sitä en kuvannut ;-)
PoistaHomssuja on suvussa, mut pärjätään silti. Pyykkiä tosin tulee.
VastaaPoistaMitä ihmettä teen nappanahkaiselle juhlavaatteelleni, johon putosi lörppähuuliltani öljyistä salaattia?
Auts, mikähän se öljyn nappaisi itseensä kiinni? Tää on ikävä sukuvika!
Poista