Sivut

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Iloleipurin erehdys

Kuopuskin totesi perjantaina, että onpa ihanaa, kun on viikonloppu. No niin on! Esikoinen vietti taas perjantai-illan nuoristotalolla ja minä valvoin silmät ristissä ja odotin häntä ja ystäväänsä palaavaksi. Jäivät vielä valveille ja pelaamaan kun minä jo kömmin pehkuihin. Teineillä on teinien kujeet.

Lauantaina puolestaa kuopuksella kävi kaveri leikkimässä ja esikoisen oli tarkoitus leipoa vähän omenapiirakkaa. Hänen musiikinopettajansa oli tuonut meille liikaa satoa tuotavasta puustaan kassillisen omppuja. Eikös se ennen mennyt toisinpäin - että opettajia lahjottiin omenoilla? Pieni ajatuskatkos leipurilla, ja totesimme, että taisi tulla vähän enemmänkin tuota evästä. Teimme sitten vuoallisen mustikkapiirakkaa ja pellillisen omenapiirakkaa.


Osa omenapiirakasta päätyi ystävälleni, jonka luo jo aikuiset lapset olivat kaikki tulleet viikonlopun viettoon. Esikoinen tekee tällä lailla pientä bisnestä ja tienaa viikkorahojen päälle ylimääräistä. Mustikkapiirakanpuolikas lahjoitettiin toiselle ystävälle, jonka rahatilanne toivottavasti pian kohenee.

On se kyllä luksusta, kun kotona tuoksuu leipomukset, ja ne ovat jonkun muun käsialaa. Täytyy pitää varansa, että mahtuu ovesta ulos, jos tätä menoa jatketaan. Ei vaiskaan, mahtavaltahan nuo myös maistuivat, luomujäätelön kera, ja viikonloppuna minusta pitää voida vähän höllätä ja nauttia. Nautimme lisää; saunoimme ja katsoimme Avaraa luontoa, sitä tavallista ja rauhallista siis. Illanpäälle sytyttelin kaikki mahdolliset kynttilät, nautiskelin pari lasillista punaviiniä ja löhösin soffalla. Ah tätä elämää!

Tänään olisi vuorossa siivous(plääh)- ja pizza(jee)päivä!

2 kommenttia:

  1. Kyllä on ihanaa, kun pääsee valmiiseen pöytään, mutta mulle se olis vaarallista, kun olen niiiin perso makealle ja juuri olen saanut laihdutettua itseni normaalipainoiseksi. Ajattelin tosin minäkin omppupiirakkaan tänään tehdä.

    On hienoa, kun nuoret käyvät nuorisotaloilla, sen parempaa illanviettotapaa ei olekaan, kun voivat valvotuissa olosuhteissa tavata toisiaan, mutta kuitenkin olla vapaasti siellä ja kaikkea kivaa tekemistäkin siellä on. Hyvä teidän nuori :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla vähän sama ongelma: makea kyllä maistuu. Joudun toppuuttelemaan tuota innokasta leipuria, sillä jos hän saisi vapaasti toteuttaa itseään, olisimme paitsi vararikossa myös mahtavan kokoisia.

      Edelleen olen silti sitä mieltä, että täytyy sallia itselleen herkkuja ja epäterveellisempääkin ruoaka tuolloin tällöin, mutta noin pääsääntöisesti on minunkin kokemuksen mukaan oltava aika tarkkana arkisyömisten kanssa. Niitä salaatteja ja sillei.

      (Onnea edelleen upeasta saavutuksestasi! Minäkin olen nyt saanut tiputettua 12 kiloa ja alan olla tyytyväinen siihen miltä tuntuu ja miltä näytän. Painoindeksikin kertoo normaalipainosta, tosin siellä yläpäässä, mutta yhtä kaikki. Nelikymppisella kahden lapsen äidillä saa minusta elämä vähän lanteilla näkyäkin...)

      Ja samaa mieltä nuorisotaloasiasta, ehdottomasti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana