miten normaalit ihmiset handlaavat arjen. Tai siis normaalin arjen. Täyden työpäivän ja siihen vielä kodin ja perheen ja harrastukset ja liikkumisen ja ja ja...
Minä olen koittanut nyt vuoden vaihteen jälkeen palata täyteen työpäivään ja kyllä tekee tiukkaa. Ensinäkään ei meinaa tulla tunnit täyteen töissä, ja toisekseen en kyllä ehdi enkä jaksa just yhtään mitään sitten sen jälkeen.
EDIT: en kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä sitäkään, kuinka tuon ylläolevan voi tulkita niin, että minulla ei ole tarpeeksi töitä? Ei tule tunnit täyteen? Ei tule, koska en pysty olemaan talossa niin pitkään, kun täysi päivä vaatisi. Ja jos olen, saan altistusoireita niin, että en jaksa mitään työpäivän jälkeen... Olikohan nyt riittävän selvästi sanottu?!?
EDIT: en kyllä parhaalla tahdollanikaan ymmärrä sitäkään, kuinka tuon ylläolevan voi tulkita niin, että minulla ei ole tarpeeksi töitä? Ei tule tunnit täyteen? Ei tule, koska en pysty olemaan talossa niin pitkään, kun täysi päivä vaatisi. Ja jos olen, saan altistusoireita niin, että en jaksa mitään työpäivän jälkeen... Olikohan nyt riittävän selvästi sanottu?!?
En ole käynyt tällä viikolla kirpparikahvilassa kuin kerran ennen iltavuoroa. Tänään sitten töiden jälkeen oli pakko käydä hoitamassa yksi asia, minusta kun leivottiin yhdistyksemme puheenjohtaja viime kokouksessa.
Ruokahuolto on mitä on (siihen vaikuttaa ehkä myös se, että kuopus on ollut vähän puolikuntoinen eikä sille oikein maistu mikään) ja kissojakaan en ole ehtinyt rapsutella entiseen malliin.
Ja huomenna pitää vielä mennä työmaalle, niin kuin normaalien ihmisten. Mutta sitten koittaa viikonloppu ja silloin kyllä rapsuttelen lasta ja kissoja. Ja nukun. Viime viikonloppun oli ensimmäinen vain kaksipäiväinen viikonloppu ja lyhyeltähän se tuntui. Saa nähdä miten nyt.
Nelikymppisenä kuulin kaveriltani, että töiden jälkeen jaksaa tehdä vain yhden asian. Jos käy kaupassa, niin ei jaksa laittaa ruokaa. Jos laittaa ruokaa, niin ei jaksa lähteä liikkumaan. Jos käy liikkumassa, pitää olla ruuat tehtynä valmiiksi edellispäivänä. Jos pesee pyykit ne ehkä just ja just jaksaa laittaa kuivumaan samana iltana. Itsestä tuntui silloin aika samalta.
VastaaPoistaEhkä loman jälkeen arkeen palaaminen on vähän vaikeampaa. Jossain vaiheessa meno tasottuu kuitenkin. Mä jätin tänäänkin selkäryhmän väliin ja tulin kotiin olemaan. Ehkä oleminen on tänään se yksi asia jonka kykenen tekemään ;-)
Tsemppiä, huomisen iltapäivän jälkeen on jo taas viikonlopun alku <3
Mä uskon ja toivon, että tähän voi taas tottua? Nyt on rutiinit hakusassa kun ehdin tehdä lyhennettyä työpäivää peräti kuusi ja puoli vuotta!
PoistaMutta yksi asia kuulostaa jotenkin tutulta... ehkä sitä voisi pikku hiljaa korottaa kahteen?
No, ei oteta stressiä vaan nautitaan viikonlopusta kohta.
P.s. Mä kävin suon luona lukemassa mutta tässä toteutui se yksi asia päivässä, pystyin lukemaan mutta en enää sitten kirjoittamaan eli kommentoimaan ;-)
Niin, samaa olen ihmetellyt, kun nytkään en ehdi vaikka teen ns. nelipäiväistä. Ja samalla ihmettelen sitä, että miten poikien pikkulapsiaikaan ehdin enemmän kaikkea?
VastaaPoistaKummallista! Liittyykö jotenkin ikään? Mä en tajua!
PoistaNiinjoo! Sitähän tietysti hidastuu vanhetessa :D
PoistaJep, mä ainakin ;-)
PoistaNiinhän siinä helposti käy, että ne välttämättömimmät sitten hoitaa, mutta ei enää jaksa tehdä niitä kivoja ja omaa hyvinvointia lisääviä asioita. Kuten kissanrapsutuksia.
VastaaPoistaOnneksi on kuitenkin tämä aika vuodesta, että päivä pitenee ja kesä on edessä, saattaa sitten saada voimaa siitäkin. Versus pimenevä syksy.
Kyllä! Ja mä uskon, että tähän on mahdollista myös taas tottua?
PoistaJoka tapauksessa aion rapsutella kissoja ihan kamalasti nyt viikonloppuna ♥
Ihan samaa olen ihmetellyt minäkin!
VastaaPoistaTyönantaja aika ajoin kysyy, olisinko kiinnostunut tekemään täydet tunnit. Pyydän aina harkinta-aikaa :)
Veikkaan että en saisi töissä tunteja täyteen, kun olen tottunut tekemään tehokkaasti sen mitä teen. Ja kotioloissa en tasan saisi mitään tehdyksi.
Nostan hattua ihan kaikille täyttä työpäivää puskeville, jotka vielä siihen päälle hoitavat kaiken sen, mitä kunnon ihmisten kuuluu hoitaa.
Mun oli taloudellisista (ja ihan vähän omatoimikirjastollis-suunnittelullisista) syistä ihan pakko palata täyteen päivään ja kyllä on kummaa!!!
PoistaMäkin nostan hattua