Sivut


torstai 28. kesäkuuta 2018

Oma maa mansikka

...ei vaan mozzarellasalaatti. Tai jotain.

Onpa ihanaa olla kotona!

Nukuin liki kellon ympäri (lentomme oli hulluun aikaan, olimme Helsinki-Vantaalla keskellä yötä ja ensimmäisellä aamujunalla sen jälkeen vasta kotiin päin) ja suuntasin sitten pienen ja rauhallisen aamupalan jälkeen kirpparikahveille. Menomatkan pääsin naapurien kyydissä ja palasin kaupan kautta reppu selässä hissukseen tassutellen, on tosi hikevä ilma. Valmistin salaatin esikoisen jättämän basilikan innoittamana




ja sitten otin vähän jälkiruokaa





En suosittele. Meni koko levy kerralla. Burfffff. Nyt vietänkin loppupäivän sohvalla jalkapalloa katsellen!


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

χαλαρώνω

Kylläpähän se tässä oli loman koko kuva:




χαλαρώνω

Täydelliseen lomaan tarvitset oikeanlaisen kumppanin. Sellaisen, joka arvostaa lomalta samanlaisia asioita kuin sinä. Me olimme ystävän kanssa täsmälleen samalla moodilla liikkeellä. 

Rentoutusta, hyvää ruokaa ja juomaa. Lämpöä ja aurinkoa.

Tätä kaikkea todellakin saatiin, koko viikon, sopivina annoksina;

paistettuja juustoja, erilaisia, samoja, eri reseptillä, herkullisia kaikki
paljon salaatteja, taas erilaisia, erinomaisista tuoreista aineksista
kohtaamisia vanhojen ja uusien tuttujen kanssa (käymme siis altistukseni vuoksi aina samassa hotellissa, joten omistajapariskunta ja henkilökunta on tullut tutuksi, samoin kuin lähiravintoloiden pitäjät)
- uusista kohtaamisista ehkä mieleenpainuvin oli erään paikallisen Christinan, koruja muovailevan yksinhuoltajaäidin, kanssa. Ostin kahdetkin korvikset muistoksi matkasta


ευχαριστώ Christina

Nuo pitkät ovat täydellinen pari hematiittisormukselleni
- ja tietysti mahtavan värisetkin


Viime viikko oli se yksi viidestäkymmenestä kahdesta, jolloin ei ollut tarkoitus huolia ja ajatella rahaa. Se onnistui varsin hyvin ystävän ja äitini avustuksella, mutta kotiinpaluu sitten taas toi nämä ajatukset mieleen.

Auto meni huoltoon, iso remontti tulossa.

Mutta loma jatkuu vielä sunnuntaihin saakka ja lämmintä luvassa tännekin. Nautitaan!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Aurinkoon

aion matkata aivan juuri.

Ensin käväisen ystävän luona Etelä-Suomessa yhden yönseudun verran ja sitten yövymme toisen yön lentokenttähotellissa. Armottoman aikaisen lähdön ja lennon jälkeen suunnitelma on suunnistaa heti tutulle hotellille päästyämme lempiravintolaan, tilata kylmä Mythos ja syödä kreikkalaista salaattia, tsatsikia ja paistettuja juustoja. Ja vaan olla, nauttia lämmöstä, lomasta, kiireettömästä olemisesta.




Ja jatkaa tätä koko viikko.


Tapaamisiin ja kuulumisiin siis reilun viikon päästä.

P.s. Varkaille taas tiedoksi, että meillä asuu tämän ajan pupuvahti, joten niitä on aivan turha koittaa anastaa!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viime viikolla

postilaatikossani oli kirje. Käsin kirjoitettu.




Mielenkiintoista, miten jotkut jaksavat nähdä vaivaa pelastaakseen tosia (tai itsensä). Minä olen kuitenkin puoleni valinnut, joten jätän menemättä.

Valitsin tälle päivälle myös rauhaisan olemisen, luen auringossa, lurpin vichyä. Kuopus tulee isältään myöhemmin iltapäivällä ja aamukammassa on enää neljä aamua jäljellä. Sitten on kaksi viikkoa lomaa, viikko töitä ja taas kolme viikkoa lomaa.

Oi että muuten odotan sitä!

torstai 7. kesäkuuta 2018

Minä odotan

odotan odotan


että pääsisimme sääennusteessa seuraavalle viikolle. Se lienee aika samanmoinen.

Odotan lähtöä ja lämpöä.

Odotan viikonloppua.

Taudinpoikanen tai altistusoireita?


Taivas on tallella mutta armoton väsy.

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Oi liikutus

Kuopus pukeutui aamulla tarkkaan valitsemiinsa vaatteisiin ja katsoi, että eilen parturoitu tukka on hyvin.

Kevätjuhlaesitys meni hienosti ja olin hänestä tosi ylpeä.

Samoin kuin todistuksestaan.

Jäähyväislaulu kutosille ajoi tuttuun tapaan minut juhlasalista koulun käytävälle itkemään ja siellä turvassa kuuntelin sitten suvivirrenkin.

Koulun rehtoria, parhaan ystäväni miestä, kiitellessä ja halatessa hän sanoi, että äläpä vielä mene minnekään, mulla on sulle jotain. Haki kukan ja kiitti, että pidämme heidät kirjoissa.






Esikoinen oli kotona puku päällä valmistautumassa kavereiden ylioppilasjuhliin. Ruusut kädessä lähti matkaan ja oli niin komea. Käy vielä hakemassa juhlakalujen lahjat ja myöhemmin sitten palauttamassa auton. Eilen jo tuli kotiin ja illalla sohvalla jutustelimme kuulumiset. Sanoin hänellekin, kuinka ylpeä olen.

Montako kertaa voi päivän kahden aikana liikuttua, kysyn vaan?