Sivut

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viime viikolla

postilaatikossani oli kirje. Käsin kirjoitettu.




Mielenkiintoista, miten jotkut jaksavat nähdä vaivaa pelastaakseen tosia (tai itsensä). Minä olen kuitenkin puoleni valinnut, joten jätän menemättä.

Valitsin tälle päivälle myös rauhaisan olemisen, luen auringossa, lurpin vichyä. Kuopus tulee isältään myöhemmin iltapäivällä ja aamukammassa on enää neljä aamua jäljellä. Sitten on kaksi viikkoa lomaa, viikko töitä ja taas kolme viikkoa lomaa.

Oi että muuten odotan sitä!

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mä todella toivon että nyt olis, olen sen tarpeessa!

      Poista
  2. Jehovilla se taitaa olla elämäntehtävä, käännyttää muita sitä ylöstempausta odotellessa. Miettiiköhän ne koskaan, että mitä jos ne oikeat uskovat on jo temmattu ylös, ja ite onkin jäänyt kyydistä...

    Sun kammalla ei enää kohta paljoo tukkaa kampailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, toivottavasti ei mieti... mut joo, on taivaspaikkaa vissiin taas varmisteltu. Liikuttava vähän tuollainen.

      Ei kammata, mutta hyvä niin ;-)

      Poista
  3. Kaksi ämmää, eiiii!!
    Meillä kävi ovella just myös, saman lappusen sain. Ja kiitoksen 'kun niin ystävällisesti kuuntelin'.
    Loma, niin hyvä sana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomassa ei ole kahta ämmää, mutta se on hyvä sana (ja ihan samaan kiinnitin minäkin huomiota ;-)

      Poista
  4. Ihanaa lomaa :)

    Meidän isä sanoi Jehoville aina, että on vanhassakin uskossa vielä tekemistä :D

    VastaaPoista
  5. Mitä sitä ei taivaspaikkansa eteen tekisi... meillä on laiskempaa väkeä. Eivät sentään kirjeitä väkerrä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli eka tätä laatua mullekin ja oli kyllä vähän ihmetystä ilmassa. Kirjekuori sukunimellä ja kaikki, käsin kirjoitettu. Arvostettavaa yritteliäisyyttä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana