Sivut


tiistai 14. marraskuuta 2017

Raskaita aikoja

Joskus ei vaan meinaa jaksaa.

Olen kertonut taloudellisesta tilanteestamme mm. täällä. Tuonkin jälkeen on tapahtunut muutoksia, asumistukemme käytännössä lakkasi kokonaan kun esikoinen muutti kotoa pois. Asunto on meille kahdelle liian iso (Kelan silmissä) mutta poiskaan ei voi muuttaa, koska - no, sisäilmasairaus. Kaikesta ihanasta tuesta, jota saan ystäviltä ja äidiltäni, huolimatta, olemme monta kertaa kuussa sellaisessa tilanteessa, että tili on tyhjä. Nyt siellä on 3€ ja tänään piti jo ostaa ruokaa tilille. Eilen oli ostettava Visalla bussilippu kuopukselle, että pääsee isälleen torstaina ja sunnuntaina pois sieltä. Tänään meinasi itku tulla, kun vein lasta oikomishoitoon lähikaupunkiin ja paikka oli vaihtunut niin, että pysäköinti ei ollutkaan enää ilmaista. Sain raavittua kokoon 0,90€ ja se riitti juuri ja juuri. Paluumatkalla bensavalo syttyi.





Huomenna pitää maksaa nuo ruokatilin ja visan ostokset pois, kun on tilipäivä. Kummallekaan en kerrytä, en uskalla enkä pysty, käytän vain hätätilanteissa. Lisäksi maksan laskut ja hierojan (hieronta-aikaa olen jo lyhentänyt, mutta tämän tarvitsen, että pysyn työkunnossa) ja parturin (on ihan pakko mennä) ja lopulla mennään lapsilisäpäivään. Sillä Kelan elatustukeen ja taas seuraavaan tilipäivään.

Auton sisätilan lämmitin hajosi. Kuopus tarvitsi futsal-pallon. Molemmat ovat muutaman kympin ostoksia, mutta saattavat juuri silloin kaataa talouden. Pidemmän päälle tämä alkaa rassata mielenterveyttä. Sellainen elefantin paino on sekä harteilla että rintakehässä, kun muutosta ei ole näkyvissä.





Välillä sitä kestää paremmin ja välillä huonommin. Juuri nyt, kun on kylmää, koleaa ja harmaata, huonommin. Flunssan jälkimainingit ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa, tauti kokonaisuudessaan kolme.

Ehkä tämä taas tästä, joku päivä. Viikonloppu on ainakin vapaa, joten koitan kerätä voimia.

17 kommenttia:

  1. Välillä tuntuu että niitä ikäviä sattumuksia tulee varsinkin juuri silloin kun niitä ei tosiaankaan kaipaisi:( Toisille myös noita taakkoja tulee kannettavaksi ihan turhan kanssa...kyllä siinä vahvemmankin voimat äkkiä ehtyy:( Voimahalauksia sinulle ja minä niin toivon että tilanteesi jollain ihmeellä helpottuisi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa täällä toivotaan - ja kiitos♥
      Välillä tosiaan jaksan paremmin kantaa taakkani ja muistan, että monella on vielä paljon huonomminkin, mutta aina se ei vaan onnistu.

      Tänäänkin tosin juteltiin kuopuksen kanssa matkalla hammaslääkäriin, että kaikilla ei ole tällaisia luontevia ja läheisiä välejä lapsiinsa/vanhempiinsa eikä yhtä hassua ja hauskaa kuin meillä. Totesin ääneen, että vaikka rahaa on vähän, niin se on kyllä kultaakin kalliimpaa.

      Poista
  2. Sulleko ne kuopuksen matkakulut nyt sit on tullu? Luulin, että isänsä kuuluis ne maksaa, kun kerran kauas muutti.
    Ja hyvä, että kaikesta huolimatta suot itelles sen hierojan! Itte on tärkeä. (paraskin sanoja täällä...)
    Kiitos tsempeistä "mun luona" ja samanlaisia sullekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoroin vieraissa ;-)

      Joo, kun se jäi työttömäksi niin mun tulot on niin paljon suuremmat kuin sen, joten näin mennään tällä hetkellä.

      Poista
  3. Kiitos viestistä♡ Just samaa sivusin omassa. On paljon asioita joita 'normituloiset' ei tajua. Että IHAN OIKEASTI se on välillä (tilipäivää odotellessa) siitä eurosta kiinni.
    On huonompia ja parempia päiviä, välillä kestää elefantti painon ja välillä kaikki on toivotonta. Kammolla odotan kun elatusapu ensi vuonna päättyy..
    Mä lähetän täältä voimia ja kaikkea hyvää, kun tänään jaksan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisina päivinä jaksaa ja toisina ei ... mä tiedän <3

      Sinne myös lisää lämpimiä ajatuksia. Jos tää joskus loppuis, molemmilla?

      Poista
  4. Halauksia myös täältä <3
    Lapset on niin suuri rikkaus ja voimavara - vaikka ne onkin jo aikuisia :) Niin kuin tiedät, Poika on jo kohta 30, asuu kaukana ja ikävä on kova. Mutta kun saa jutella tai kirjoitella sen kanssa, elämä tuntuu paljon paremmalta :) Sisko on sisko, mutta tuntuu välillä toiselta lapselta, kun on melkein samanikäinen Pojan kanssa. Mutta on silti Sisko, ystävä jolle voi avautua :) Ja sillä on ne pienet, joista saa voimaa.
    Tänään juuri pahimmalla hetkellä sain kuvan ja terveiset kummitytöltä :) Vaikka olen varmaan maailman huonoin kummitäti...

    Mutta..olenko myös huono ihminen. (no olenhan minä, tiedän sen ja häpeän) Kun itsellä ja puolisolla ei mene taloudellisesti hyvin. Rahapäivästä toiseen kituutetaan, te tiedätte mitä se on - näin olen ymmärtänyt. Kun joskus ajattelen sitä työkaveria, joka on siellä töissä terveenä, tosin omat murheensa läpikäyneenä, että joutuisitpa sinäkin laskemaan eurosi: mitä ostat kaupasta sen sijaan, että mietit mihin ravintolaan menet syömään.. Olenko katkera? No olen. Siitä huolimatta, että äiti tarjosi tänään ruuan ja ensi viikolle on kivaa tiedossa, mutta silti. Tai ainakin ottaa päähän :D
    Anteeksi taas Marjaana, kun avauduin täällä sun blogissa, mutta tuli tunne, että täällä on jokunen, joka ehkä ymmärtää, miltä tuntuu, kun miettii, ostaako ruokaa vai käyttääkö edes joskus rahaa "huvituksiin", kun kahden ollaan. Puuro on ihan hyvää....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haleista, Pöllö ja sinne takas kans <3
      Kävin suo luona ja sanattomaksi vetää... tulee taas suhteellisuudentajua tähän mun valitukseen. Ei vaan, saa valittaa ja säkin saat täällä avautua ihan milloin vaan!!!

      Mäkin saan paljon voimia pojista ja siitä, että niiden kanssa menee niin hyvin. Silti kateudentunteet parempiosaisia kohtaan vaan nostaa päätään, minkäs sille voi. Ja kun voiskin itse tehdä asioiden eteen jotain, mutta aina se vaan ei onnistu - sä tiedät <3

      Jaksamista silti, molemmille!

      Poista
  5. *hal* Voi kun tilanne paranisi jostain kohtaa, muuta en osaa sanoa.

    VastaaPoista
  6. Mä ymmärrän sua niin hyvin! Meillä on niin pitkään ollut tuo tilanne, että elämä oli jokapäiväistä kituuttamista ja aina piti miettiä, että mistä rahasta mitäkin. Nyt kun se esikoinen on siellä pohjoisessa ja pärjää opintotuellaan ja kaksoset molemmat töissä ja pärjäävät omillaan niin tuntuu, että jotain jää joskus itsellekin. Ei paljon, mutta voi ostaa edes hedelmiä ja leikkeleitä, joita meillä ei ole ostettu vuosiin. Kuten jo aiemmin kerroin noista lapsuuden kokemuksista, niin mä tiedän mitä on kun rahat loppuu. Se tuska on niin suurta, että kyllä sen painon alle helposti lyhistyy. Uudessa Annassa oli juuri juttu hometalosta ja siitä miten sillä perheellä on ollut valtava taistelu talokaupasta. Heillä meni rahat ja terveys yhteen unelmataloon. Ja kaikki omaisuus piti hävittää kun muuttivat. Kyllä tuolle meidän rakentamiselle pitäisi tehdä jotakin, jotta ihmiset säästyisivät tällaiselta. Oletko kysynyt kunnan harkinnanvaraista toimeentulotukea? Se on edelleen olemassa ja mun mielestä sun jos jonkun pitäisi sitä saada, kun muutto ei ole mahdollinen sairauden vuoksi. Ja se pahuksen isä saisi yrittää löytää niitä töitä vaikka tuntuu, että jo tarkoituksella lusmuaa elatusvelvollisuudestaan. No, onneksi Kela muistaa häntä jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän että sä Sari tiedät! Se on ihana tunne, kun lapsi/lapset pärjää omillaan eikä tarvi huolia enää kun itestään.

      Mä yritän aina ajatella, että vaikka mulla meni terveys, talous ja tavallaan parisuhdekin, niin onneks ei ollut rahaa kiinni siinä homepesässä kun oltiin vuokralla. Vois olla velkaa olemattomasta kodista, joten tavallaan on asiat paremmin kun vois olla.

      Kunnan toimeentulotuesta: meidän lastenvalvoja on ihana ja se on sanonut, että jos tulee isompia hankintoja (esim pesukone hajoaa tms) niin voin ottaa yhteyttä ja katotaan sitten. Alla pitäis vaan olla se Kelan hylky ja se byrokratia on niin kauheeta, että rupean siihen sitten vasta jos tuo tilanne tulee, normi oloissa en ole oikeutettu kun mulla on niin "isot tulot" ja kun vuokraa ei oteta kokonaisuudessaan huomioon...

      Mutta näillä mennään, koitetaan Sari jaksaa!

      Poista
  7. Niin ja piti tietysti vielä lisätä, että halit täältä ja voimia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana