Sivut

tiistai 25. lokakuuta 2016

Ehtoisa emäntä

jooei.

Tajusin, että minä leivon ja laitan yhtään mitään vähänkään vaativampaa ihan hirvittävän harvoin. Esikoinen on meillä se, joka osaa nämä hommat parhaiten, joten olen suosiolla ulkoistanut ne hänelle. Nyt kuitenkin intouduin eilen - vapaa- ja sairaspäivän ajanvietteeksi - kokeilemaan yrtti-juustobostonia keiton kaveriksi. Kun hiivasta ei mennyt tuohon kuin puolikas, leipasin vielä sämpylätkin kuopukselle, kun arvelin, ettei eksoottisempi baakkelsi hälle välttämättä maistuisi. Esikoinen on onneksi kasvanut jo varsin ennakkoluulottomaksi nuoreksi mieheksi, vaikka hänkin ronklasi aikanaan oikein kunnolla. Toivoa siis on!



Hyviä olivat, molemmat



Kuopus tosiaan oli jo eilen sen verran räkäinen ja päätin jäädä hänen kanssaan kotiin. On tämä lyhennetty päivä aika kätevä: voin itse määritellä milloin teen sen 25h/viikko. Nyt siirsin maanantain tunnit tehtäväksi perjantaina ja voin hoitaa lasta kotosalla. Tältä päivältä tulee kyllä sitten ihan rehellisiä miinuksia.

Pienestä flunssasta ja siitä, että säätiedotus lupaa räntää, huolimatta tällä ollaan positiivisella mielellä. Juuri mietin, että on kohta jo marraskuu eikä pimeys ja kylmyys vielä ole päässeet pahasti ahdistamaan. Toivon, että kirkasvalolamppu auttaa tähän jatkossakin ja mieli pysyisi pirteämpänä. Niin, ja piristystä tuovat myös pienet suunnitelmat tulevaisuudessa: päätimme kuopuksen kaverin äitin kanssa pistää veronpalautukset poikien kanssa tehtävään reissuun. Lähdemme Helsinkiin - ja arvannette, että Pokemonjahtiahan siellä on luvassa.

14 kommenttia:

  1. Täällä alkoi räntäsade, ilmiesesti hetkeä ennen kuin kaivauduin ylös metron syövereistä.

    Voimme tunkea mukaan, jos menette Suomenlinnaan pokettamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä vähän arvelinkin, katotaan mitä nuo paita ja peppu -kaverukset tuumaa ;-)

      Meillä ei vielä sada mutta pakkasen puolella oli kun heräsin. Hrrr!

      Poista
    2. Joo, ei hätää jos ei mahduta seuraan. Mä ymmärrän kyllä :D

      Poista
    3. Tiedän!

      Olis kyllä mahtava nähdä!

      Poista
  2. Mä kuulun noihin ei niin innokkaisiin leipojiin. Joskus innostun ja se on sitten yhtä juhlaa. Eilinen ilta meni kun olimme mökillä pakkaamassa hirven lihaa jääkaappiin. Tilasimme eilen isomman pakastimen ja se tulee viikon sisällä, joten lihat ovat siihen asti jääkaapissa "riippumassa". Jenkkikaappi mökillä tuli ihan täyteen. Joten ruoasta ei ainakaan tule pulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, no te ette ainakaan nälkään kuole ;-)

      Mä innostun harvoin, mutta sitten tulee monesti tehtyä useampikin juttu samalla "höngällä".

      Poista
  3. Mie taas niin tykkäisin leipoa, mutta jaksaminen ja onnistuminen on välillä arpapeliä. Eilen onnistui kyllä gluteenittomat sämpylät hyvin, ja olivat maukkaita, vaikka sovelsin reseptiä erilaisilla jauhoilla. Ohjeessa on yksi paketti Semperin jauhoa, eikä mulla ollu niin laitoin Sunnuntain gluteenittomia, kaurajauhoa, pofiberiä ja kauraryynejä. Nam! Ja saan syyä kaikki ite :) Omenakaurapaistosta söi esikoinenkin vähän.

    Joskus vehnäisinä aikoina monta kertaa teki mieli tehdä jotain suolaista bostonia, mutta en tainnut koskaan uskaltautua kokeilemaan. Oliko hyvää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä tykkäsin, ja täytettähän voi varioida mielensä mukaan. Mä laitoin peston ja oliivipurkin jämät ja murustin fetaa ja timjamia mausteeksi, hyvää oli!

      Mä en saa sämpylöistä koskaan sellasia isoja ja hyviä, nuokin on pieniä kitusia mutta onneks maistu molemmille pojille.

      Poista
  4. Sun pitää tulla joskus Helsinkiin niin, että mäkin pääsen tapaamaan sut livenä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No samaa oon aatellu minäkin!

      Tää reissu on niin pikanen ja kumppanit tottumattomia siellä liikkumaan, niin en uskalla jättää yksin, mutta ens kerralla. Ehdottomasti!!!

      Tai jos sä tuut tänne päin niin mä kyllä tiedän mihin vien sut kattoon enkeleitä ;-)

      Poista
  5. Mä kyllä leivon oikein mielelläni, mutta mutta... olen niiiiin tympääntynyt välillä ruuanlaittoon... Miksi sitä pitää laittaa joka päivä ja miksi olenkaan totuttanut meidät syömään vain kotiruokaa? No syömättä ei voi olla, joten toivon minuun iskevän jonkinlaisen kokki-innostuksen ;-)

    Toipumisia sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO sekin, se arkiruoanlaitto. Joka päivä pitää miettiä, mitä tänään syötäis ja se on kyllä välillä niin tympeetä. Pää lyö tyhjää. Sua en kadehdi, koska mä kyllä meen töiden jälkeen huoletta sieltä missä aita on matalin. Tänään keitin couscousin, pilkoin tuoretta lautaselle ja kuopukselle lämmitin koulusta ostettuja broileripullia kastikkeella ja esikoiselle kasvispihvejä. Jonkun muun äiti teki tänään työt ;-)

      Kiitti, eiköhän tää tästä tokene, pientä flunssaa vaan. Kuopukselle vaan tulee ikävä päänsärky, jonka kanssa ei oikein voi mennä kouluun.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana