Sivut

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Uniaika

Voidaanko me käydä kiittämässä sitä rouvaa? kysyi kuopus, kun kerroin, miten hänen uniliinansa ommeltiin paikallisessa tekstiilikaupassa. 

Olin esikoisen kanssa ensikodilla oppinut, että kapalo, joka myöhemmin oli sitten vain uniriepu, helpotti rauhoittumista ja nukahtamista. Niinpä sellainen kuopuksellekin teetettiin. Ompelun aikana lapselle tuli nälkä ja kävin sovituskopissa imettämässä. Nykyisinkin kyseinen liina on olemassa, mutta hädin tuskin tunnistettavissa. 




Tämä ennen-kuva on otettu 2007 Kreikassa. Liinan alla nukkuu kuopus.




Pitääkin selvittää onko entinen kauppias vielä elossa ja oikeasti käydä kertomassa, että liina - tai se mitä siitä on jäljellä - on edelleen tärkeä ja kiittämässä myös.

8 kommenttia:

  1. Voi ihanaa kuopusta <3
    Ja sinä siellä, pitkästä aikaa, en ole unohtanut sinuakaan, vaikken olekaan kommentoinut <3

    VastaaPoista
  2. Ihana ajatus kuopukselta! Uniliina on ollut hänelle todella tärkeä. Meillä oli esikoisella yksi tyynyliina, joka hänellä piti olla aina tyynyn päällä eikä siitä lopulta ollut noinkaan paljon jäljellä, kuin teidän uniliinasta.
    Ihanaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin ne rakkaat kankaat hiutuu ;-)

      Sinne myös, mukavaa viikkoa. Meille on jo luvattu räntää...

      Poista
  3. No johan on kulunut liina :) Meillä ei semmosia ollu, mutta pehmokissa ja -koira taitaa pyöriä tuolla tyttöjen sängyssä vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pehmolelut onkin sitten asia erikseen, hih. Molemmat pojat on tässä suhteessa olleet aika pehmeitä, ne rakasti nimen omaan pehmoleluja, ei niinkään autoja tai robotteja tai sellasia. Niitä onkin sitten melkonen määrä.

      Poista
    2. Eikä mejän tytöt välittäny nukeista... olihan niillä toki autojakin, meillä oltiin "tietoisia" jo ennen tasa-arvo-opasta :D

      Poista
    3. Ja nykyään bongataan junia ;-)

      (Kun esikoinen oli pieni, käveltiin harva se päivä rautatiesillalle Linnunlaulun kohdalle katteleen junia. Oli mukavaa hommaa!)

      Näin ne lapset on erilaisia ja omanlaisia!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana