Sivut

perjantai 13. toukokuuta 2016

Superäiti vai huono äiti?

Minä katsastin eilen itseni ja auton. Autossa pari pikkuvikaa, joiden takia pitää vielä uusia. Minussa ei isompia eikä pienempiäkään vikoja, totesi keuhkosairauksien erikoislääkärini, se ihana menninkäisen oloinen ja Osmo Soininvaaran näköinen mies. Jouduin ottamaan kuopuksen reissuun mukaan kun hänellä oli niin kova päänsärky aamulla, etten voinut laittaa kouluun. Särkylääkkeillä tokeni sitten minun matkaani. Lääkäri on nyt tavannut molemmat poikani, koska esikoinenkin on hänellä vieraillut hakemassa lääkärintodistusta kutsuntoja ja ylioppilaskirjoituksia varten altistuksensa vuoksi. Oli ihanaa, kun siinä tutkimusten välissä kaveri sanoi, että sulla on kyllä hienot pojat: kohteliaat, reippaat, saat olla ylpeä heistä! 


Yksinhuoltajaäidin onnellinen poika!


No minä olen, ja sanoinkin sen hänelle. Äitienpäivänä jo tätä mietin, että miksi se on niin vaikea suomalaiselle nostaa sitä omaa häntää? Taputtaa itseään olkapäälle, että hyvin suoriuduttu. Tolkun tyyppejä olet kasvattanut, hyvä hyvä. Miksi on niin epätavallista sanoa olevansa lapsistaan ylpeä? Ja jotenkin vielä yksinhuoltajana koen sen paineen erityisen voimakkaana. Yksinhuoltajien lapsethan ovat "poikkeuksetta niitä luusereita, raggareita ja ongelmatapauksia". Tai ainakin toisin päin: se on varmaan rikkinäisestä perheestä, kun se on niin hankala. Jooei.

En ole koskaan allekirjoittanut tuota. Olen kasvattanut esikoisen ihan yksin ja kuopustakin tässä enimmän osan ajasta hoidellut jo kohta viisi vuotta kymmenestä. Esikoisella ei edes ole isää kuvioissa, kuopuksella toki on, mutta suurimman arkivastuun kannan minä. Jotenkin tässä yhteydessä tulee monasti mieleen myös se kysymys, että miten niin yksinhuoltajat ovat huonompia vanhempia?  Toki rahaa on vähemmän - meilläkin - mutta ei se tee lähtökohdista fataalisti huonompia. Toki välillä vähän väsyttää olla yksin vastuussa, mutta ei se nyt ole niin vakavaa, saati tee huonoa äitiä. Onko se joku ikiaikainen patriarkaalinen ajatus siitä, että mies on herra talossa ja saa lapset kuriin? Että odottakaapas lapset, kun isä tulee kotiin!

Kertokaapa te, kun minä en vaan tajua!

6 kommenttia:

  1. Kaipa se riippuu enemmän ihmisestä, kuin yksinhuoltajuudesta. Parisuhteessakin toinen voi olla pääasiassa vastuussa lapsista, kun toinen vanhemmista asettuu lapseksi myös...
    Mutta ehkä tuo väsyminen on yksi syy. Yksinhuoltaja, jolla ei ole tukiverkostoa, uupuu helposti ja uupuneena ei jaksa huolehtia, ja se kostautuu sitten. Itse en kyllä tunne muutakuin hyvin hoidettuja yksinhuoltajan lapsia.

    No, olinhan yksinhuoltajan lapsi minäkin, ja jos olisin ollut toisen luontoinen ja eksynyt vääriin porukoihin, olisin varmasti ajautunut raggariksi :) eli varmaan on jotain tekemistä lapsenkin luonteella...

    Hyvä että asiat on kunnossa keuhkoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kanssa, että sillä on enemmän tekemistä tyypin kuin sen kanssa, onko yksin vai ei. Ja lasten luonteen myös. Mutta ymmärrän mä toki sen, että yksinhuoltaja voi olla varsin väsynyt (kuten se ydinperheen äitikin, joka kantaa vastuuta liki yksin) ja sitten antaa helpommin periksi tai jotain? Tai ei jaksa välittää? Jaksa vängätä vastaan?

      Mä oon aatellut myös niin tästä kasvattamisesta ylipäätään, että kun hetken jaksaa olla johdonmukainen ja tiukkakin, niin se kantaa sitten hedelmää ja jatkossa pääsee ehkä helpommalla. Tiedä häntä!

      Poista
  2. Mä veikkaan, että meillä mennään vielä tuolla patriarkaalisella, että odottakaas lapset kunhan isä tulee. Onkohan kukaan ajatellut, että onko yksinhuoltaja silloinkin se huonompi vanhempi jos se on isä? Näitäkin on nykyisin jonkun verran. Minusta sillä ei ole merkitystä millaisessa perheessä lapsi kasvaa vaan siitä miten häntä kasvatetaan ja hänen kanssaan ollaan. Kyllähän rikkaiden ja aina töissä olevien perheiden lapsilla on usein ongelmia, kun hakevat jollain tavalla huomiota. Me tavalliset perheet annamme lapsille aikaa ja rakkautta ja huomiota eikä lasten tarvitse sitä muutoin hakea.
    Mukavaa viikonloppua mahdollisista sateista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on hyvä pointti tuo yksinhuoltajaisä. Onkohan se sitten parempi vai huonompi kuin -äiti? Ja pakkaa toki sekoittaa myös lapsen sukupuoli, luulisin.

      Se on totta että urahakuisillakin perheillä voi olla ongelmia just sen kanssa, että ei olla läsnä. Köyhyydessä on se "hyvä puoli" että tulee ainakin oltua kotona lasten kanssa ja tehtyä niiden kanssa juttuja, kuunneltua jne.

      Sinne kans, mukavaa viikonloppua. Meillä oli jo vähän ennuste vaihtunut, sateet siirtyneet sunnuntaille mikäli tulevat lainkaan?

      Poista
  3. Mulla tuli lukiessa ekana sama ajatus kun RH:lla. Että joskus yksärit on niin väsyneitä, ettei ne jaksa enää olla ihan niin skarppina kuin että olisi kaksi jotka ottaa vastuuta. Mutta en mä tuota yleistää voi. On niitä huonosti kasvatettuja ja kaikenlaisia ihan perheissäkin. Ja vähän mä kritisoin myös sitä, että onko kaikki kuitenkaan Ihan Pelkkää kasvatuksen tulosta? Koska ongelmalapsi voi olla kolmen lapsen keskimmäinen, jota on kasvatettu ihan samalla tavalla kuin muutkin. Silti vain yksi kolmesta ajautuu ongelmiin. Ajattelisin, että on siinä takana jotain muutakin.. Mutta mä oonkin vaan köökkitsykolooki.

    Hienoa, ettei keuhkoissa kummempaa. Ja autossakin "vaan" jotain pientä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsymys kyllä varmasti altistaa sille, että antaa helpommin periksi eikä jaksa välittää. Ja kun omaa aikaa ei juuri ole, ei ehdi palautua ja kerätä voimia. Niitä syö myös se usein yksinhuoltajuuden mukana tuleva rahapula - sä tiedät!

      Mä oon kans sitä mieltä että lapsen temperamentillä on paljon vaikutusta, koska meilläkin esikoinen ja kuopus on ihan eri puusta veistettyjä. Jos esikoisen kanssa on ollut suht helppoa ei se todellakaan tarkoita, että kuopuksen kanssa teini-iässä olisi myös.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana