Sivut

maanantai 9. toukokuuta 2016

Äitienpäivä

Minun päiväni alkoi mainiosti: kuopus kömpi sängystä ja toivotti heti minulle hyvää äitienpäivää. En ollut ollenkaan varma, että muistaisi. Tuli halaamaan ja kaivoi koulussa tehdyn kortin, jossa minun kehutaan olevan maailman paras äiti. Kiittelin liikuttuneena ja köllimme hetken kainalokkain. Koen kyllä olevani ainakin varsin onnekas!


Tuo on kuulemma edesmennyt kissani Jaska



Eikä se onni suinkaan siihen päättynyt. Esikoinen oli jo edellispäivänä ennen mummille lähtöä auttanut minua terassin kanssa. Hän raahasi painavat tarvikkeet hollille ja minä pääsin sitten puuhailemaan ja kokoamaan. Sain paviljongin kuntoon ja ehdin jo terassilla nautiskellakin lauantai-iltana. Sunnuntaina hain vielä muutaman orvokin lisää naapurin puutarhasta.


Tämän vuoden väriskaala
on minulle vähän vieraampi




On avaraa...


Ensin meinasin, että söisimme paviljongissa äitienpäiväateriankin, mutta kovin on tosiaan avaraa ja suojatonta, joten päädyimme kuitenkin sisälle. Äitini ja hänen miehensä toivat esikoisen ja myös hänen leipomansa kakun. Minä tein ruoan. Mukavaa oli syödä hyvin hyvässä seurassa ja vielä paistatella auringossa sen jälkeenkin. Sääkin helli meitä äitejä.



Appelsiinikakku




Tämän jälkeen oli tietysti vuorossa se joissain perheissä taatusti närääkin herättänyt äitienpäivän jääkiekko-ottelu. Ei meillä, nautimme täysin siemauksin. Paitsi esikoinen, joka ei malttanut nousta riippumatosta vaan "kuunteli" ottelun (kouluun luettavan) kirjan kanssa sieltä käsin. Kuuluihan se minun ja kuopuksen hurraaminen hyvin, kuulemma.



Mun pojat.
Kuopus kokeilee pupuja varten hankittua ulkoaitausta.
Oli hyvä!




Oivallinen äitienpäivä! Olen onnellinen ja ylpeä molemmista pojistani. Niin, ja itsestäni kasvattajana tietty myös!

2 kommenttia:

  1. Onpas vain avaraa, siinähän menee tiekin ihan pupuaitauksen vieressä.
    Mie olen ehkä onnekas siinä, että meillä ei katsota jääkiekkoa eikä mitään muutakaan urheilua? No joskus mies katto snookeria, mutta se ei ole oikein semmonen eläytymis- ja hurrauspeli :)

    Poikaystävällään jälleen kerran majaillut esikoinen oli eka, joka muisti äitienpäivän ja toivotteli sitä viestillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin vähän ihmeissänikin kun kuopus heti aamusta muisti, ja olihan se liikuttavaa. Kiva päivä, ei siinä mitään.

      Urheilufanaattisuus aiheuttaa ymmärtääkseni parisuhteissa närää. Mä olen aina ollut se, joka on enemmän seurannut urheilua ;-)

      Joo tietä menee vähän siellä täällä, pupuaitauksen takana näkyvä johtaa meidän pihalle ja on siis hiljainen. No ei tuo "isokaan" tie kovin vilkas ole, joka aidan takana näkyy. Onneksi silti aronia tekee jo lehteä sekä uutta kasvustoa, joten jonkinlaista näkösuojaa lienee luvassa. Ja pupuaitaus siirretään toki rauhallisempaan kohtaan, nyt vaan koottiin ja testattiin tuossa. Yksi poika mahtui hyvin, joten varmaan pupukin ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana