Eilen katkesi kamelin selkä hetkellisesti. Tuntui, että elämä on yhtä p*skaa ja kriisistä kriisiin tarpomista. 75€:n sähkölasku oli liikaa, tuli itku. Esikoinen tarvitsee kipeästi uuden puhelimen. Visa huutaa hoosiannaa. Pieni söpö talo tuli myyntiin, tiedän jo, ettei se sovi meille. Tuli ahdistus siitäkin. Jankuttava kirjamyyjä oli liikaa töissä, huusin sille puhelimessa (en IKINÄ tee sellaista). Pinna ei vaan nyt pidä.
Kahvia ja suklaata kuluu |
Jatkuva rahattomuus, keskeneräinen elatuskiista, huoli omasta ja lasten terveydestä, se, ettemme löydä halvempaa ja pienempää asuntoa. Ihan Liikaa Kaikkea. Nyt vielä kaiken päälle se, mitä olen eniten pelännyt: kuopuksen altistusepäily. Tänään on koululla palaveri, jonne kuopuksen isäkin tulee. Puhumme koulunvaihdosta. Se tulee olemaan hirveää, jatkuvaa kannattelua, uuden opettelua, koulukyyti, pidemmät koulupäivät, isompi ja rauhattomampi luokka, uudet kaverit, sellaiset, joiden kanssa ei kuitenkaan iltaisin ole helppo tavata välimatkan vuoksi. Ja vanhat kaverit, joita ei näe päivisin. Onko sitten kummassakaan ryhmässä täysvaltaisesti?
Olen jo sanonut kuopuksen isälle, että en pysty kannattelemaan lasta ja huolehtimaan elatustaistosta. On pakko saada edes se asia päätökseen tai asianajan hoidettavaksi. Minulla ei ole yhtään ylimääräisiä voimia juuri nyt. Minulla ei ylipäätään ole yhtään voimia juuri nyt.
Antaisin sulle mun voimista puolet tai vaikka enemmänkin, jos se vaan olisi mahdollista. Miten sua nyt voisi kantaa ? :(
VastaaPoistaKiitos ihana, ajatuskin jo auttaa <3
PoistaKaukoapua tulee just siihen kellonaikaan kun pyysit. Parhaani teen!
VastaaPoistaVoimia,niin paljon kun täältä irtoaa!♡
Kiitos <3 mä aistin sen!
Poista<3 <3
VastaaPoista<3 <3
Poista<3
VastaaPoistaMä silti uskon, että niin ikävää kuin mahdollinen koulunvaihto onkin, niin kuopus klaaraa sen hyvin. Hänen elämänasenteellaan saanet vain ihmetellä kuinka kivuttomasti se lopulta sujuukaan. Ja nykyään on onneksi some, joka mahdollistaa sen, että voi olla monenkin ryhmän täysivaltainen jäsen. Ennen se oli vaikeampaa, mutta nykyään aika paljonkin helpompaa, ei sitä katoa olemasta, jos katoaa silmistä, koska somen ansiosta on paikalla. Tietty en nyt tiedä paljonko kuopuksen ikäiset vielä siellä somessa notkuu, mutta ainakin uskon sen ajan olevan ihan nurkan takana, kun siellä notkutaan tiiviisti :)
May the force be with you vai miten se menikään <3 <3
Kiitos Marra <3
PoistaKuopus sopeutuu ja selviää kyllä, vaikka rankkaa tulee varmasti olemaan. Nyt on vaan pakko ajatella terveyttä, ei mitään muuta!
Voi muru <3
VastaaPoistaKiitos sisko <3
PoistaJa arvaa mitä? Postilaatikostä löytyi täsmälleen päälläni olleisiin vaatteisiin sointuva ihana ihana huivi. Kaunis kiitos siitäkin, oot sä taitava ja suloinen, piristi!
Jaksamista! Tunnen hieman huonoa omaatuntoa juuri nyt, kun olen matkalla pitkän viikonlopun viettoon Turkuun...
VastaaPoistaNo mutta höpsis, nauti sä reissusta!!!
PoistaTaas jäi nimestä yksi i puuttumaan... Arkeilija tietystikin!
VastaaPoistaMä tunnistin kyllä ;-)
PoistaEt pysty kannattelemaan lasta? No, ottasko vaikka iskä hetkeksi vetovastuun.
VastaaPoistaVanhemmuus on raskas jobi, ja meillä kaikilla on rahnat vähissä.
-a
Mulla taisi juuri nyt tulla mitta täyteen...
PoistaAikuisena opettelen käytöstapoja ;]
VastaaPoistaSama juttu. Yksi niistä on, että ei lyödä lyötyä. Muun muassa!
Poista