Sivut


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Introvertti ihmisten ilmoilla

Eilen.

Käytiin ensin kuopuksen kanssa yhdellä kyläkirpparilla ja kahviteltiin siellä myös. Juttelin ainakin kolmen, jollen neljänkin, ihmisen kanssa. Siis kuopuksen lisäksi. Hui!

Sitten ajelimme kaupunkiin, kun meidät oli kutsuttu keilaamaan yhden kuopuksen kaverin kanssa. Olen tavannut hänen isänsä pikaisesti pari kertaa, äitiä en milloinkaan ennen. Lisäksi mukaan oli tulossa äiti ja tytär joita en ollut tavannut koskaan. Tämä koko porukka on kuopuksen isän tuttuja ajalta eromme jälkeen. 

Arvatkaapa mitä introvertti teki? Ehdotti, että nakkaisi pojan harrastamaan heidän kanssaan ja ajelisi sitten hoitamaan pakollisia asioita keskustaan. Lisäksi vetosin paikan sisäilmaan. Eikä niistä kumpikaan edes ollut valetta, koska esikoisella alkaa keskiviikkona uusi jakso lukiossa, joten hänelle piti ostaa kirjoja, ja hakiessani poikaa sieltä pois oireilin jo kymmenessä minuutissa. Siispä selvisin säikähdyksellä tästä sosiaalisuuden vaateesta. Huh!

Sen verran kuitenkin ajattelin olla kohtelias, että otin vastaan kahvikutsun keilaamisen jälkeen. Ihan suht leppoisaa, mutta mikä siinä on, että minä en koe kovin suurta tarvetta tutustua uusiin ihmisiin enää nykyisin? Olenko muuttumassa maalaiseksi? Erakoitumassa? Kiemurtelin kiusaantuneena, kun he miettivät josko seuraavaksi tavattaisiin laskettelun merkeissä. Siis minä? Rinteessä? Sukset jalassa? Siinä ei voine edes vedota ilmanlaatuun? Uh!



Värkkäsin yhtenä päivänä tuorepastan kesäkurpitsasta.
Eikö näytä melkein - no - pastalta?




Tänään onneksi kaikki (ydin)perheet viettävät isänpäivää joten me saamme vötkistella rauhassa kotosalla omissa oloissamme. Ystävä ehkä tulee kahville, mutta häntä ei lasketa. 

4 kommenttia:

  1. Meillä ei vietetä isänpäivää.
    Ja kuulostaa kieltämättä aika kauhealta tuo pakkoseurustelu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä arvasin, että sä ymmärtäisit ;-) Mulla on mun ystävät ja vietän niiden kanssa aikaa. Täällä päässä vien kuopuksen kaverille ja haen pois, ei me vanhempien (paitsi yhden, jonka kanssa meistä on tullut kaverit) kanssa seurustella muuta kuin oven suussa hetkonen.

      Poista
  2. On kyllä itselläkin olo, että nämä olemassaolevat kyllä riittää. Ei tee Yhtään mieli sännätä tutustumaan uusiin ihmisiin. Kääk, laskettelemaan lähesvieraiden kanssa? No thanks. Vaikka toki, VOIHAN se olla hauskaakin, mutta.... no...sä tiedät.
    Eipä täälläkään isänpäivää vietetä, haudalla kävin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en laskettele! En tuttujen enkä vieraiden kanssa. En oo koskaan ollu rinteessä, joten en to. rupea opettelemaan ventovieraiden nähden ;-)

      Nautitaan näistä mitä on!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana