Sivut

torstai 5. marraskuuta 2015

Eräänä iltana ennen iltapalaa

Minä kapinallinen nappasin Sannalta haasteen, vaikka siinä nimen omaan sanotaan, että saa osallistua vasta sen saatuaan. En edes pyytänyt, otin vaan omin lupineni.

Tarkoitus on kertoa bloginsa tarina: kuinka se sai alkunsa, miten se on kehittynyt aikojen saatossa ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia. No, minäpä kerron, vaikka moni asia onkin teille varsin tuttua asiaa.

Aloitin blogini kohta neljä vuotta sitten pian eron jälkeen. Olin tätä ennen seurannut pääasiassa käsityöblogeja ja muutamaa muutakin. Sitten löysin parin tutun blogit ja jäin miettimään pitäisikö itsekin. Pyörittelin ajatusta kuukauden päivät ja päätin ryhtyä toimeen. En arvannut miten rakas harrastus tästä tulisi, kuinka upeisiin ihmisiin tutustuisin ja miten tärkeä henkireikä blogista minulle tulisi. Vertaistuki on ihan parasta. Te olette!

Käännekohtia saattaa olla muutama sellainen, kun jotkut ihmiset ovat löytäneet blogini ja yhteisö on tiivistynyt. Minä kirjoitan ihan tyytyväisenä tälle pienelle piirilleni. Olen myös enimmäkseen säästynyt ilkeiltä anonyymeiltä ja mieleni pahoittamiselta. Vaikka mieli on välillä maassa (muista syistä) ja runosuoni tukossa, olen silti julkaissut päivityksen joka ikinen päivä. Pöhköä, mutta en oikein osaa jättää väliinkään.






Blogiin liittyvään toiseenkin haasteeseen on tullut aikaan vastattua. Klik.


***

Kuvituskuvana kuopuksen sorvaama sopimus tässä pari iltaa sitten. Ihan pikkasen pisti naurattamaan. Niin, ja kanis on tietty kananmuna, sillä ei ole mitään tekemistä kaniemme kanssa. Minun ruokalistallani oli myös huvittava lapsus: tiistaina pasta, keskiviikkona kalakeitto, torstaina Mummi ja ***** (hänen miehensä nimi). Ei, emme ole aikeissa syödä heitä, mutta minulla on iltavuoro ja äitini tulee miehensä kanssa hoitamaan pojat ja ruokailun myös. Pojat pääsevät pizzalle.

10 kommenttia:

  1. Hieno sopimus! Ei se enää nykypäivänä riitä, että asioista sovitaan suullisesti :)
    Ja sanoinhan mie, että kiinnostas tietää monenkin blogin alkutekijät... että periaatteessa haastettu on, vaikkakin vähän ylimalkaisesti. Tässä on taustalla se, että en halua kiusata ketään enkä olla vaivaksi - siispä en tohdi haastellakaan ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on myöhäistä, kun kirjoitit jo tuonne :)

      Poista
    2. Niin mä sen tulkitsinkin ja siksi nappasin! Meillä elvytettiin kirjallinen sopiminen kerralla oikein kunnolla. Huomenna tulossa uusi "sopimus" ;-)

      Poista
  2. Kyllä on hyvä, että poika jo pienestä oppii tekemään sopimuksia. Tiedä, mihin se vielä myöhemmin johtaa.
    Myös minä olen aloittanut oman blogini seurattuani ensin käsityöblogeja. Sieltä sitten pikku hiljaa piiri laajeni. Mieheni aina nauraa jos olen koneella kotona, että olen lukemassa villasukkablogeja. Totta puhuen se oli minun henkireikäni kun sairastuin masennukseen. Kauniita kuvia ja mukavia juttuja. Pakkohan sitä oli itsekin ylöspäin tavoitella. Joten blogit ovat minulle edelleen erittäin rakkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityöblogit jotenkin vie mukanaan, eikä vaan! Ja se, että joku on niin taitava, saa kyllä ihmettelemään joka kerran. Onpa hienoa kuulla, että sulle oli niistä apuakin. Onneksi nyt on parempi ja kiva, etttä silti luet vielä blogeja <3

      Poista
  3. Peukut sopimukselle :D Meilläkin syödään kaniksia ;)

    Mun blogin tarina on hyvin yksinkertainen; oli hiljainen työilta ja olin päivystämässä tiskillä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä syödään kylmiä kaniksia ... tai siis kuopus syö. Sen pitää olla jääkaappikylmää (yäk) joten täytyy ennakoida jonkun verran.

      Heh, hyvä alku blogille. Taisin mäkin ulkoasua muotoilla työmaalla hiljaisena hetkenä ;-)

      Poista
  4. Niin, sitä ei tiedäkään mihin joutuu, kun aloittaa bloggaamisen. Täällä on ollut kiva vierailla juuri senkin takia, että jaksat päivittää niin usein. Itse olen tullut kai vanhaksi, kun en pysy entisessä tahdissa mukana ;-).

    Suloinen sopimus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin tuo on suloisin sopimus johon koskaan olen nimeni laittanut!

      Kiitos Birgitta kauniista sanoista. Joskus tuntuu, että määrä korvaa laadun, mutta ei tää oo niin vakavaa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana