Sivut

torstai 26. marraskuuta 2015

Äitinä olo on...

...haastavaa (mikä ihana trendi-kaunistelusana):

- minulla oli hieronta ja olin hoidellut hommat - muka - sille mallille, että voin löhötä ja loikoilla koko illan. Pojille pinaattikeittoa ja siihen tyyliin. Ja pyh! Miten kuitenkin löysin itseni tekemästä esikoiselle mysliä, itselleni eväitä täksi päiväksi töihin, pesemästä paistinpannua, kattilaa ja tehosekoittimen osia, paketoimasta kuopuksen luokkaan menevää joulukalenteripakettia jne jne jne.

- miten se lasten kasvattaminen ja elämä ylipäätään välillä tuntuu ihan todella vaikealta? Koitin nostaa automaatilta rahaa, kun olin luvannut kuopukselle illaksi saunalimsan, mutta saldo ei riittänytkään. Menimme sitten sisälle pankkiin ja nostin viimeisen kympin. Yleensä en raha-asioista huutele kuopuksen kuullen, mutta nyt oli sillä tavalla mukana ja hollilla että ymmärsi mitä tapahtui. Kerroin toki sille, että tänään on tulossa lapsilisä eli lisää rahaa, ruokaa on riittämiin, ettei meillä ole hätää. Kun pääsimme sen kympin kanssa kauppaan, alkoi kauhea herkkujen kinuaminen. Sain pidäteltyä itkun ja itseni autoon asti ja sitten kerroin rauhallisesti, että tuntuu todella kiittämättömältä olla vaatimassa lisää ja lisää herkkuja viimeisestä setelistäni.


Esiintyjät kukitettiin



...ihanaa myös - siis se äitiys:

- aamupäivällä oli esikoisen draama- ja musiikkiryhmien näytelmän ensi-ilta. Päätimme pitää kollegoiden kanssa virkistysaamupäivän ja katsoa sen, kun kuitenkin samassa talossa esitettiin. Äidin ylpeyttä ja vähän muutenkin. Rakastan kaikkea tuollaista yhteisöllistä ja liikutun. Liikutuin myös siitä, kun kuopus oli katsomassa luokkansa kanssa veljensä esitystä ja kehui sitä hyväksi, vaikka yleensä vastaus sellaisiin uteluihin on "Ihan jees"!

- sainhan minä sitten saunan jälkeen levätä ja rentoutua. Ja saunassa yhden alkoholittoman oluen. Kiitos ihanan ystävän, joka oli sujauttanut joulunodotuspakettiin minulle kympin <3

Tänään alkaa viikonloppu, kuopus lähtee isälleen ja minä menen uudelleen katsomaan esikoisen näytelmän ja edustamaan heidän juhliinsa. Kannat kattoon?!?

10 kommenttia:

  1. Tuotahan se elämä aina välillä on; haastetta ja ihanuutta suloisesti sekaisin. Miten vaikeaa se onkaan lapsen ymmärtää, että kyse on äidin viimeisestä setelistä, kun tekee mieli herkkuja. Eihän sitä aina ymmärrä itsekään. Joskus vain törsää sen viimeisenkin johonkin ihan tarpeettomaan ja sitten on kamala morkkis monta päivää. Onneksi sinulla alkaa taas muutaman päivän vapaa ja lapsilisät on tilillä tänään. Nauti ja rentoudu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä aion tehdä!

      Nyt jo vähän harmittaa että piti lapselle kertoa, mutta toisaalta onhan sen jos ihan hyvä tuossa iässä tietää, että välillä meillä on tiukkaa ja siksi ei saa (läheskään) kaikkea mitä haluaisi.

      Sulle kans rentoa loppuviikkoa ja viikonloppua!

      Poista
  2. Marjaana , liikuttuin myös, lapset on lapsia ja he haluavat enemmän limsa- kun leipää eikä ymmärtää , täytyy antaa joskus valita itse ostamme leipää tai limsa? Mitä tuumailet, mitä hän valitsee... Tämä on kauhea lapselle selittää ... mut kohta on joulu ja silloin kyllä joulupukki tuo jotakin makea ja hyväkin ... odotan jo jouluaikaa vaikka ollaan vieläkin evakossa .. voi harmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea, pitäisi ehkö tosiaan joskus panna lapsi itse valitsemaan. Mutta toivon, ettei tarvi pitkään pitkään aikaan ottaa tätä aihetta puheeksi. Nyt vähän harmittaa kun tuli kerrottua kuopukselle, mutta ei auttanut muuta siinä tilanteessa.

      Joulua täällä odotellaan, sinne myös mukavaa adventin aikaa ja joulun odotusta!

      Poista
  3. Ou jee, kyllä osuu minuunkin tuo otsikko tänään. Huokaus. Ja eilen meni viimeinen vitonen lompakosta, tänään suurin toivein kurkkasin saldoa - kummasti oli hävinny yli puolet lapsilisästäkin jo. Luottotilin lyhennys ja olihan se tilikin humahtanut taas parikymppiä miinuksen puolelle. Mutta myöhemmin oli tullu rahat takaisin tytön silmälääkärikäynnistä! Hurraa, se pelasti mun loppukuuni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama vika mun lapsilisäni kanssa: ostin keuhkokuumerokotteen (90€) ja parit laskut, niin eipä tälläkään kovin montaa päivää juhlita. Aina se vaan on semmosta... mutta nyt mulla onneks alkoi vapaa, joten saan levätä ja ottaa iisimmin.

      Poista
  4. Köyhyyden kanssa oppii elämään, mutta ikävimmältä tuntuu lasten tarpeiden taikka vain mielihalujen torppaaminen tai vähintääkin jaksottaminen rahatilanteen mukaan. Itsensä helposti jättää vain välttämättömimpien tarpeiden täyttämisen asteelle. Minulle luxusta on uusi ripsiväri... hammasharjan vaihtovälistä voi kyllä venyttää.

    Valoa Marjaanan kaamokseen ja iloa Joulun odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa, Tita! Mulla on ihan sama asenne, sellanen Simo Salmisen "ittestä ei oo niin väliä juu" eli kaikki on mitä pakosti tarvii (työvaatteet, sen sellainen) ja ruokaan on yleensä rahaa - ainakin jonkinlaiseen, eipä sitä ihminen paljon muuta tarvi.

      Meillä esikoinen on jo oppinut, että aina ei saa mitä haluaa ja toki kuopuskin sen tietää. Tää oli kuitenkin varmaan ekoja kertoja kun konkreettisesti tuli esiin se, että nyt ei vaan oo rahaa yhtään.

      Sinne myös, iloa ja valoa <3

      Poista
  5. Mun mielestä on parempi kuin sata jänistä, että kerroit kuopukselle tosta raha-asiasta. Itse ainakin ihan oikeasti varhaisaikuisuudessani kärsin siitä, että en lapsena tiennyt paljonko mun vanhemmilla on oikeasti rahaa tai paljonko on menot. Jostain syystä nimittäin tiesin molempien palkan ja sehän kuulosti lapsen korviin huimaavalta rahalta, varsinkin markka-aikana ;) Kukaan ei kuitenkaan koskaan kertonut mulle kuinka isoja summia sitä rahaa menee asumiseen, perheen ruokaan, lasten vaatteisiin jne kaikkiin peruskuluihin. Josta syystä (tai ainakin osittain tästä syystä) itse aikuistuttuani löysin itseni tilanteesta, jossa kuvittelin, että nyt kun saan palkkaa niin voin ostaa sitä ja tätä ja sitten sitä joutuikin pulaan, kun ei ollutkaan rahaa niihin perusmenoihin tarpeeksi. Ja sitten jossain kohtaa tajusi, että vaikka nyt mulla on uusi työpaikka ja menin ostaan tota ja tätä (vaikkakin ne oli pieniä asioita sinänsä) niin oikeastaanhan tämä mun palkka ei riitä edes niihin mun perusmenoihin ja siinä alkoi sitten koko maailma ja oma talous näyttää ihan erilaiselta. Sitten kun ehkä 23-vuotiaana tienasin ekaa kertaa enemmän kuussa kuin mun äiti, niin aloin pikku hiljaa tajuta, että niillä vanhemmillani on oikeasti varmasti ollut tiukkaa. Kun en tuolloin 23-vuotiaanakaan todellakaan tienannut isosti, vaan olin matalapalkka-alalla, mutta satuin jossakin jouluruuhkassa tekemään niin paljon töitä, että sain ekaa kertaa tilin, joka oli isompi kuin mun äidin pitkän työuran tuottama kuukausipalkka. Niin sitten oli pakko tajuta, että hupsista vaan, miten ne vanhemmat onkaan saaneet rahat riittään. Kuitenkin mulla oli lapsena kaikki mitä tarvin ja myös sellaista, mitä ihan vain halusin. En tosin ollut mikään hemmoteltu kersa, enkä saanut kalliita ja hienoja juttuja, toisin kuin ehkä jotkut rikkaammat, mutta kuitenkin aina, jos tarvin jotain tai esim koulua varten, niin kaikki tarvitsemani sain heti. Munkin vanhemmat on varmasti ajatelleet, että ei halua näyttää lapsille sitä tiukkuutta ja pitää olla kaikki mitä kouluun tarvii tai kouluretkelle rahaa tai rahaa käydä koulukavereiden kanssa syömässä Hesburgerissa. Näin aikuisena, kun tiedän, mitä kaikki maksaa, ymmärrän, että niillä vanhempien palkoilla ei todellakaan juhlittu, mutta sitä ei koskaan näytetty lapsille, vaikkakin toki siinä se tuli esiin, että ei meillä nyt mihinkään luksusjuttuihin ollut varaa. Mutta jos jotain on itselle tästä jäänyt mieleen, on se, että jos mulla joskus on lapsia, niin aion kertoa niille, mitä tienaan ja mitä kaikki maksaa. Tietysti niitä asioita nyt ei ehkä ihan kolmevuotiaalle tarvi kertoa, mutta mun mielestä lasten on ihan pelkästään terveellistä tietää, että nyt ei voi ostaa karkkia tai pleikkaria, koska äidillä on kymppi rahaa. Mun mielestä tästä tiedosta on pelkästään hyötyä lapsen tulevaisuutta ajatellen, ehkä siinä alkaa vaikkapa työnteko kiinnostaa, kun tajuaa, ettei kaikki kasva puussa eikä vanhempaa voi loputtomiin nyhtää. Mun mielestä siis rehellinen voi ja kannattaa olla, oleellista on se, millaisen ilmapiirin lapsi aistii. Sä olet kuitenkin positiivinen, iloinen ja hauskuuksia ja nautintoja salliva äiti, niin sun kohdalla ei varmasti tule ongelmaa, jos kerrot silloin tällöin rehellisesti, että nyt tuntuu pahalta, kun viimeistä seteliäni viedään. Eri asia olis semmoinen vanhempi, josta huokuisi vaan kurjuus, voi kuinka kaikki on kamalaa ja sinäkin hirveä lapsi viet viimeiset roposi kurjasta elämästäni. Sellainen ei lapselle olisikaan hyväksi, mutta koska sä oot hullutteleva ja lasten ideoihin tarttuva äiti ja pidät lupaukset saunalimppareista, niin ei kannata tuntea pahaa mieltä, jos välillä avaudut rahatilanteesta. Realismi ja hauskanpito on kaikkein paras koktail :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sä Marra kirjotit, kiitos! Mä ihan liikutuin!

      En mä pidä sitä pahana, että pojat tietää meillä olevan tiukkaa. Oppivathan sitä välittömän tarpeiden tyydytyksen säätelyä. Onhan se ollut isommissa jutuissa selvä varmaan jo pitkään - esim. ne joutuu itse säästämään osan jos haaveilevat jostain kalliimmasta jutusta tai sitten kerätään koko suvun joululahjarahat yhteen ja saa sitten yhden isomman paketin mutta pienempiä paketteja ei sitten tuu - mut tää oli nyt eka kerta kun tuli ihan pienenkin asian kohdalla selväksi se, että nyt ei onnistu kun ei oikeesti oo yhtään rahaa.

      Mä oon peri aatteessa sitä mieltä että nää on aikuisten asioita, tai ei ainakaan ihan pienten lasten, ettei niitä rupea pelottamaan ja ahdistamaan että riittääkö meillä rahat, mutta mun pojat on jo niin isoja, että kyllä ne tän kestää.

      Ja totta sekin, että on monia asioita, joita ei rahalla korvata: just se, että meillä on hauskaa, höpsptetään, tehdään yhdessä ja olen läsnä arjessa ja koitan tehdä siitä välillä pienillä jutuilla juhlaa. Moniin kivoihin juttuihin kun ei tarvi juurikaan rahaa.

      Ihanaa joulun odotusta Marra sulle, mä tosiana ilahduin sun sanoista <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana