Sivut

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Pitkä päivä

Eilen oli intensiivinen mutta kiva päivä. Vaihteleva. Aamusta starttasin poikien kanssa koululle ja rupesin toisen vanhempainyhdistyksen äidin kanssa puuhaamaan kahviota pystyyn. Alakoululla oli urheilupäivä ja siellä on aina perinteisesti ollut kahvio auki. Niin nytkin. Keitimme aikuisille kahvia ja oppilaille oli ruoan jälkeen myynnissä pillimehua ja pullaa. Kauppa kävi mukavasti ja myimme liki 250 pullaa. Huomenna on toinen rynnistys, mutta eri myyjät myös. Kun olimme saaneet kimpsut ja kampsut kasaan, jatkoin matkaa suoraan iltavuoroon töihin. Ehdimme hörpätä kollegan kanssa kahvit ja vaihtaa kuulumiset ennen kun jäin yksin. Olipa muuten melkoinen vaihdos kentän laidalta kirjastoon.

Monta sataa lasta, opettajat, kuulutukset ja jatkuva hälinä. Sitten yht äkkiä työmaalla olikin hiljaista ja rauhallista. Ammatinvalintakysymys! Kyllä minulla ehti töitäkin olla, vilskettä ja vipinää illan aikana. Pojat olivat äitini ja hänen miehen hoteissa ja kun palasin kotiin, siellä oli tyytyväisiä lapsia massut pullollaan mummin herkkulettuja.


Kuvituskuvaan pääsi kraakku, jonka joskus ostin kirpparilta eurolla.



Tänään on luvassa suht normaali työpäivä, kirjastonkäytön opetusta eskarilaisille, yksi luontopalkinnon luovuttaminen ja hieroja. Niin, ja pakastepizzaa. Minusta ei hermoratahierojan jälkeen ole yhtään mihinkään. Pääsen siis helpolla ruokahommista vielä tänäänkin. Ah!

12 kommenttia:

  1. Kyllä kirjastossa pitäisi ollakin hiljaa, mutta viimeksi kun kävin, siellä oli kauhean kovaa kälättävä nainen, joka puhui kirjastonhoitajalle koko ajan. Ymmärsin, että olivat tuttavia keskenään, eikä varmaan tutulle sitten kehtaa sanoa, että voitaisko jutella vähän hiljempaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin joskus huomaan kälättäväni asiakkaan kanssa ja sitten nolottaa. Pitäiskö siinä sitten ruveta hyssytelemään itseään?

      Aikanaan Hesassa saatiin säännöllisesti asiakaspalautetta, että henkilökunta pitää liian kovaa meteliä. Meillä oli ihana työyhteisä ja hyvä henki. Kai se sitten välillä kuului liiankin kanssa asiakkaille?

      Poista
  2. Kyllä vaihtelu kannattaa ... hiljaista ja hälynä ... meilläkin on joskus hälynä kun alakerran keittiössä on melkein lattia laitettu ... Kaunista päivää sinulle ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Remonttometeli käy joskus kyllä hermoon.

      Sinne kans, kaunista päivää!

      Poista
  3. Voin kuvitella tuon tunteen "metelistä hiljaisuuteen" :D Meillä alkoi eilen kirjaston käsityökerho ja pitkän kesän jälkeen kun tapasimme ja saimme joukkoomme muutaman uudenkin, niin voit kuvitella, minkä kälätys ja kaakatus lähtee noin paristakymmenestä naisesta, joista juuri kukaan ei ole hiljainen muutenkaan - ja joista kaikki haluavat saada äänensä kuuluville :D.
    Kun lopulta pääsimme ulos, tuntui liikenteen melukin (jota ei juuri enää siihen aikaan meillä ollut) hiljaisuudelta :D Korvat lepäsivät kotimatkan ja loppuillan, kun ei kotonakaan ollut mittään meteliä eikä puhelin soinut.

    Eri asia oli tänä aamuna...herättiin naapurin remontin ääniin, taisivat tehdä jotain piikkaushommia tms. vessassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon sulle saman kun Natalle tuossa yllä, että remontin äänet voi olla kyllä aika ärsyttäviä - varsinkin, jos niihin herää.

      Sit saman sanat kun Sannalle: joskus valitettiin että me kirjastontätit pidetään liian kovaa meteliä. Heh!

      Sit ihan omatkin sanat just sulle, ihana Pöllö: mainiota loppuviikkoa <3

      Poista
  4. Kaksi eri maailmaa ja silti molemmat niin mukavia. Tasapaino?
    Hauska kraakku!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tasapaino, ja onneks mulla yleensä on enimmäkseen sitä hiljaista. Ammatinvalintakysymys ;-)

      Poista
  5. Nuo koulujen vanhempainyhdistysten tehtävät olivat aina tosi mukavia. Olin aina innolla mukana ja toimin yleensä rahastonhoitajana kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa. Mutta muutos siitä urheilupäivästä työmaalle on taatusti ollut selkeästi havaittava. Ja varmasti melko nautinnollinen. Meikäläinen on täällä tällä hetkellä silmätulehduksen kourissa. Enää ei ole pään aukkoa, joka ei olisi ollut juhannuksen jälkeen tulehtunut. Eli suunta lienee parempaan! Mukavaa pikkulauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullon just nyt melkein mitta täynnä noita vapaaehtoistouhuja, kun ovat vieneet aika paljon aikaa. Mutta sitten menee taas pitkään, ettei tuu mitään hommia. Ja ajattelinkin rajata vähän itteäni nyt pois, ettei tuu stressi. Mutta periaatteessa on kivaa ja mukavaa ja oikeesti tärkeetä hommaa.

      Sinne kans, mukavaa oloa ja eloa ja taas toivon, että nyt olis vihdoin viimeinen tauti joka iskee suhun pitkään pitkään aikaan!

      Poista
  6. Arvaat varmaan, mitä meillä oli tuossa vähän aikaa sitten keittiön lattialle koottuna... Miehestä tuli saman tien pikkupoika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai se kävi jo hakemassa... ah, mä niiin näen hänet leikkimässä. Niin kuin eilen totesin hänelle itselleenkin, niin nopeasti se leikkikaveri sieltä kasvaa seuraksi!

      Ihanaa, että se pääsi hyvään ja juuri oikeaan kotiin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana