Sivut

perjantai 11. syyskuuta 2015

Mistäköhän nyt tuulee?

Viikko on ollut altistusrintamalla aika kehno. Pitkästä aikaa. Onneksi eilen tosiaan oli viimeinen työpäivä ja kuopus tuli jo puoli yhden maissa minua hakemaan. Pääsin ulos upeaan ilmaan tuulettumaan. Paitsi että sitten alkoivat muunlaiset vastoinkäymiset. Kävimme ostamassa paikallisia ruishiutaleita sieltä kirppari-kahvio-suoramyyntipaikasta, josta on tullut melkein toinen koti. Lupasin hövelisti ostaa kuopukselle pullan. Siitä alkoi kauhea vinkuna, että pitäisi saada berliininmunkki viereisestä kaupasta. Grrr, kiittämätön kakara. Oli näemmä vaikea selittää 9-vuotiaalle miksi suostun ostamaan omalla kylällä leivotun luomupullan mutta en vaaleanpunaista kammotusta. Jo tässä kohtaa hermoni olivat koetuksella.

Lopullisesti ne pettivät, kun ruoan jälkeen pyysin kuopusta tuomaan lautasen ulkoa tiskipöydälle ja hän rupesi nurisemaan. Siinä kohosi jo vähän äänikin ja poika painui omaan huoneeseensa. Hetken päästä keskustelimme asiasta ja kerroin juurta jaksaen mitä kaikkea kodin pyörittäminen vaatii. Siinä käytiin läpi koko ruokaruljanssi suunniteluineen, kaupassa käymisineen, valmistamisineen ja jälkipyykki astianpesuhommineen, vaatehuolto kaikkineen sekä jäteasiat. Pupujen vaatima hoito. Kodin siivoamiset ja sen sellaiset. Oli siinä kuopuksen ilmeessä ihmetteleminen minullakin, mitä pidemmälle puheessani pääsin. Ymmärsi kyllä sitten, miksi pitää "vähän osallistua".




Esikoinen tuli kotiin vasta saarnani jälkeen ja kun olin lämmittänyt hänellekin ruoan, seisahtui hellan eteen kysyvän näköisenä lautanen ojossa. Odotti ruoja, että tarjoilisin. "Ota ite!" oli välitön vastaukseni, johon hän ihmettelemään, että "Eikö tämä olekaan täyden palvelun talo?" Kerroin, että minulla on varsin tuoreessa muistissa juuri äskettäin pikkuveljelle pitämäni saarna, ja voisin kernaasti uusia sen hänelle ihan samoilla lämpimillä jos niin haluaisi. Ei kuulemma halunnut, mutta ei malttanut heti jättää aihetta.

- Sulla olis ihan samat hommat vaikket olis tehnytkään meitä.
- Niin olis, mutta paljon paljon pienemmässä mittakaavassa.
- Mutta kun sä päätit tehdä meidät, sä valitsit samalla tehdä enemmän kotitöitä.
- Ai naisten hommia vai?
- Ei kun ylipäätään hommia. 
- Mä valitsin tehdä lapset ja kasvattaa ne hyvin ja osaaviksi ja tekemään kotitöitä.
- Mä en valinnut syntyä sellaiseen kotiin jossa joutuu tekemään kotitöitä.
- No en mäkään. Samassa veneessä ollaan.


Onneksi esikoisella oli koko ajan sellainen pieni velmu ilme naamalla, koska muuten olisi kyllä saanut kuulla kunniansa. Lopussa räjähdettiin nauruun molemmat.

Toivotan teille hyvää viikonloppua ja toivon itselleni vähän sopuisampia lapsia lähipäiville.

8 kommenttia:

  1. Ihana esikoinen, taas. Ja niin tuttua tuo velmuilu! Tähän olisi taas pitkä juttu kerrottavana, mutta nyt pitää rientää leipää hankkimaan..... Kiukuttelematonta päivää teille kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti työpäivä oli jees, mä täällä vapailen. Mä kuulisin mielelläni sen pitkän jutun.

      Ja mukavaa viikonloppua, töissä tai ilman!

      Poista
  2. Heh, sie et pääse ihan helpolla tuon viisastelijan kanssa :) Mie oon vielä säästynyt "mitäs teit meidät" -argumenteilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo on kyllä varmaan jokaisen opettajan painajainen, kun on et-tunneillakin käynyt ja imenyt äikän tunneilla kaikki argumetaatio-opit (ei niin, että eilinen olisi ollut niiden mukainen, viisastelua, kuten kirjoititkin ;-)

      Mä aina sanon, että on hienoa, kun on omilla aivoillaan ajattelevia lapsia ja nuoria, sellaisia, jotka kyseenalaistavat auktoriteetit, mutta on niitä pirun rasittavaa kasvattaa...

      Poista
  3. Taitaa olla niin, että kun itsellä on huono olo niin ne lapsetkin tuntuvat suuremmalta rasitteelta kuin normaalisti. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut kyseisen asian. Se on kumma, miten ne ovat aina tuota palvelua niin kovasti odottamassa, mutta oma tekeminen jää sitten todella vähälle, ainakin meillä.
    On taas ollut vähän kiirettä, kolmena päivän Helsingissä. Nyt pari päivää rauhassa tässä omassa työpisteessä. Tosin se hemmetin nuha vaivaa edelleen. Mutta onneksi nyt vuotaa ulospäin. Ehkä se joskus paranee.
    Oikein ihanaa vapaata viikonloppua! Myös meillä huilaillaan tänä viikonloppuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kökkö kun sun tautikierteesi ei nyt tunnut talttuvan. Onneksi oli se rauhaisa viikonloppu tulollaan. Lepäile, nauti ja ota siitä ilo irti!

      Mä vasta päätin kun koulut alkoi, että nyt vähenee passaaminen. Liekö tää sitten vastalause siihen? Mutta se on totta, että kun itse on muutoinkin kovilla, niin silloin on tavanomaista vaikeampaa kestää mitään ylimääräistä, taikka vaikka sitä ihan normaaliakaan, ei sen puoleen ;-)

      Poista
  4. Voi, sullahan on hyvin sopuisat lapset :-) Fiksut pojat.
    Olen melkein vahingoniloinen että jollain muullakin on noin älykästä jälkikasvua :-))

    Ei ne oikeasti tarvii kuin sen äidin rakkauden. Se sisältää aamiaiseksi paistetut munat & puuron. Ja tietty kaiken muun joka siihen äiti/lapsi juitsuun kuuluu. Kuten vaikkapa olla se äiti 24/7.
    :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan mulla, tiedän sen. Ja hyvin kasvatetut ;-)

      Välillä tietty joutuu vääntämään kättä taikka peistä, mutta se kuuluu asiaan! Totesinkin tuolla ylempänä RH:lle, että on hienoa, kun on omilla aivoillaan ajattelevia lapsia ja nuoria, sellaisia, jotka kyseenalaistavat auktoriteetit, mutta on niitä pirun rasittavaa kasvattaa...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana