Sivut

torstai 10. syyskuuta 2015

Altistusta ja karviaisia

Tuossapa se eilinen olikin pähkinänkuoressa.

Koitin edistää karviaisshowta joka välissä: aamupalapöydässä, iltapäivällä sopivassa välissä ja illalla myös. Vasta puolet perattu, mutta onneksi nuo eivät lääräänny samalla vauhdilla kuin vaikka mustikat. Tänään on jopa mahkuja saada urakka valmiiksi.

Töissä vähän hömelö olo edelleen. Lähdin työntelemään tiskin toimistotuolia (jossa on siis pyörät alla) kun oli tarkoitus ottaa kirjakärry ja mennä hyllyjen väliin.



Paistaa se päivä...


Mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, millainen olo oli kuopuksen vanhempain illan jälkeen. Ruokalan aloitustilaisuudessa oli vielä ihan suht hyvä olla, mutta rakennuksen vanhimmassa siivessä sijaitsevassa luokkahuoneessa meni sitten pää lopullisesti sekaisin. Huhhuh, ilta menikin palellessa ja epämiellyttävässä sumussa. Luokka on sama, josta esikoinen jäi kotiopetukseen kuutosluokan keväällä. Toivon totisesti, että kuopuksen kanssa olisi parempi "tuuri". Asiaa ei ainakaan huononna se, että hän on tätä nykyä koulussa nelipäiväisiä viikkoja ja viidennen sitten isällään kotiopetuksessa. Naureskelimmekin, että teemme molemmat nelipäiväistä viikkoa. Viikkotuntimääräkin taitaa olla aikalailla sama!

Niin, ja onnistuimmehan me ostamaan kirpparilta pari sellaista asiaa, jotka ahdistivat henkeäni. Joutuivat ulos tuulettumaan - saa nähdä päätyvätkö kokonaan pois. Pitkästä aikaa siis ikäviä juttuja altistusrintamalla. Luonnonhomeetkin saattavat olla osasyynä.

Parempia aikoja odotellessa!

(Niin, tänään on onneksi se viikon viimeinen työpäivä.Kyltäätäst.)

4 kommenttia:

  1. Nekö on jotain sellaista, mitä ei voi koneessa pestä?
    Ja tuosta taas huomasin, miten altistuneen ja masentuneen oireisto voi olla samankaltainen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne on, kuopus kinusi pupupehmon ja saa nähdä miten sen kanssa käy!

      Mä oon joskus ajatellut ihan samaa tuosta samankaltaisuudesta. Ja sitten on tietty vielä sekin "yhteneväisyys", että moni altistunut masentuu - eikä ihme.

      Poista
  2. Tsemppiä toivottelee myös täysin uuvahtanut.. Kyltäätäst.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huomasin, ettei oo helppoa sullakaan. Vähän samaa sarjaahan nää tavallaan on: ei voi luottaa omaan kroppaan eikä itse tehdä juurikaan sen eteen, että jaksaisi paremmin.

      Silti parempia päiviä - molemmille!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana