Sivut


maanantai 14. syyskuuta 2015

Luontoelämyksiä

Oli edelleen varsin veikeä ilma joten päätimme lähteä ystävän ja poikien kanssa laavulle kahville ja makkaran- sekä maissinpaistoon. Oli meillä puolukkaämpärikin mukana mutta sinne kertyi enemmän mustikoita. Tämän aamun smoothie onkin sitten poikkeuksellisesti tehty itsepoimituista marjoista. Oikein mukava retki, esikoinen laittoi tulet ja eväitä nautittiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Vastapaistettuja rieskoja, sitä maissia ja makkaraa, keksiä kahvin kanssa ja omenoitakin pakkasin matkaan. Ystävä toi kahvit ja tykötarpeet. Ainoa miinus oli hirvikärpäset. Hrr, että osaakin olla vastenmielinen otus. Onneksi olin napannut mukaan kolme tuubihuivia, joten koko perheelle riitti omat päänsuojukset. Esikoisen rastoista niitä kavereita olisikin ollut kiva nyppiä. Vaikka eniten ne tuntuivat rakastavan kyllä minua ja oranssia olemustani. Yäääk.






Loppusunnuntai sujuikin sitten kotosalla erinäisissä askareissa ja vaan oleskellen, Jotenkin minä vaan niin nautin nykyään, kun pojat ovat jo isoja ja helppoja. Lisäksi tuntuu, että jotenkin enemmän ovat olleet toistensa kanssa vuorovaikutuksessa viime aikoina. Ikäerosta johtuenhan heillä ei paljoa yhteistä ole. Joskus olen jopa sitä vähän potenut, mutta sitten antanut huolen olla. Joka tapauksessa kun kotona on hyvä ilmapiiri ja kaikilla hyvä olla, niin eipä sitä tarvitse ihan hulluna huolehtia. Nyt kuitenkin tuntuu, että jotain olisi tapahtunut ja hyvä niin.

Lauantai-iltana muuten viritin itselleni riippumaton, kaivoin untuvaisen talvimakuupussin ja lirautin taskumattipullonpohjiin vähän lantrinkia. Sitten, kun katuvalot sammuivat, pötkähdin ihailemaan tähtitaivasta ja odottelemaan revontulia. Niitä ei kyllä näkynyt, mutta muutoin taivas oli aivan mieletön ja tunnelma kohdillaan. Olisin melkein voinut jäädä niille sijoille nukkumaan!

8 kommenttia:

  1. Vau, tuo riippumatto! Olisi aivan mahtava kokeilla, mutta meidän pihalle sitä ei saa millään. Eikä hassummalta kuulosta tuo teidän ulkoilunnekaan. Mä olin niin väsynyt koko viikonlopun, että hyvä kun Ekan kanssa jaksoin pari kertaa päivässä lenkin heittää. Muuten meni viikonloppu makaillessa ja tallenteita tuijotellessa. Tänään taas lääkäriin, kun nyt on kurkku kipeä ja eilisen päivän piti jo pientä lämpöä. Väsyttää!
    Mutta iloa viikkoon kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että sait levättyä, mutta eihän tuo nyt ota laantuakseen ollenkaan? Perin merkillistä!

      Se tähtitaivaan tuijottelu oli kyllä elämys, liian harvoin tulee harrastettua tällaista ilmaista elämys"matkailua".

      Poista
  2. Ehkä se vanhemmiten se ikäero tavallaan mitätöityy. Pienempi ei ole enää niin lapsellinen isompaan nähden. Aikuisena sitä ei enää huomaakaan :)

    Mie kans tihrustelin iltaisin taivaalle, kun on niitä revontulihälytyksiä tullut aurorasnow- sivulta, mutta ei oo mitään osunu silmään. En kyllä kovin myöhään oo valvonukaan. Ne tulet on niin onnettomia täällä etelässä, että niiden näkeminenkin on vähän pettymys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No perjantaina mä en jaksanut valvoa ollenkaan joten lauantaina sitten piti viritellä. Mutta oli se tähtitaivaskin itsessään ihan näkemisen ja kokemisen arvoinen.

      Mä luulen, että ikä tekee tässäkin tehtävänsä enkä ole enää stressannut asiasta. Mulla on veljeni kanssa samanlainen ikäero eikä me kyllä tehty juuri mitään yhdessä. Sen verran tosiaan koitan, että pelataan välillä, kerran viikossa saunotaan porukassa ja sitten nuo ruokailut. Ja tietty sellainen normaali huomaavainen käytös toista kohtaan arjessa, oli sitten liian iso tai pieni olemaan paras kaveri.

      Poista

  3. Oih, ihana riippumattotaivaankatselusessio!! Retkikin kuulosti mukavalta, vaan hirvikärpäset ei! (siinä muuten on varmaan raukka, josta KUKAAN ei tykkää...)

    Mä muistan muksujen ollessa nuorempia, että ne suurinpiirtein vihaa toisiaan (4 vuotta ikäeroa jokaisella) Tuntui, että niillä ei ollut mitään yhteistä, mielenkiinnon kohteet ja ihan kaikki oli niin eri-ikäisen. Nyt, kun ovat 15 -> on kaikki ihan toisin. Tytöt on keskenään parhaita kavereita, ne kertoo toisilleen KAIKEN ja ne on niiiiiiin symbioosissa kaikki kolme. Ne on Tiimi! Joten älä huoli, muutamia vuosia ja pojat on samanlaisia, johtuen just siitä(kin), että sä ylläpidät kuitenkin tota tiettyä "valmiutta". Kunhan kuopus kasvaa, niin asia muuttuu kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä on mun veljen kanssa samat seitsemän ikäeroa ja kyllähän se aikuisena sitten tasoittui. Saa nähdä käykö näillä samoin.

      Hirvikärpäset on vaan jotenkin niin iiik-vastenmielisiä. Mutta mulle tuli melkein surku niitä kun sä noin asian ilmaisit. Täi taitaa olla toinen, joka on vähän kaikkien epäsuosiossa, ja kihomato? Heh, löytyyhän näitä ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana