Juhannuksen jälkipuintia

Eilisen postauksen ajastamisen jälkeen kurkkasin sääennustetta ja siinä luvattiin juhannuspäivälle ukkosta. Soittelin esikoiselle ja kysyin olisiko kauhean harmissaan jos menisimmekin mökille kuopuksen kanssa kahden. Ystävä ja hänen miehensä ovat lähdössä reissuun heinäkuun alussa, joten silloin meillä olisi taas esikoisen kanssa mahdollista käydä siellä kahden kesken. Ei kuulemma haitannut, joten pakkasin kimpsut ja kampsut ja starttasimme ex tempore matkaan, kun keli tuntui paremmin silloin suosivan. Tosin matkalla iski ihan hirveä sadekuuro, piti ihan poiketa bussipysäkille odottelemaan, kun pyyhkijät eivät jaksaneet pyyhkiä. Mökillä sitten kuitenkin oli oikein leppoisa keli ja oltavat. 

Kuopus on ihanaa seuraa, hän hyräilee, hyppelee, huitoo miekallaan (kuvassa ala-vasemmalla) ja nauttii silminnähden ja korvinkuultavasti olostaan tuollaisissa paikoissa. Kävimme laittamassa vesilämpömittarin veteen ja kurkkaamassa katiskan. Löysimme sieltä pienenpienen hauenpoikasen, jonka päästimme pois ja ohjeistimme tulemaan takaisin jahka on vähän kasvanut. Jos viime juhannuksena oli todella koleaa - kahdeksan astetta - nyt oli sekä ilman että veden lämpötila 15. Linnoittauduimme pian kesäkeittiöön ja oli hauska seurata, miten tulen kanssa tuusaaminen vaan on niin jännittävää kaikkien lasten mielestä. Kuopus sytytti tulen, paistoi käpyjä ja värkkäsi milloin mitäkin valvovan silmäni alla. Minä lämmitin samalla myös saunaa.

Uskomatonta, että tuo pieni poika vetäisi illan aikana koko 400 gramman lenkkimakkaran. Ensin puolet ennen saunaa ja sitten mökissä grillattuna loput iltapalaksi. Puusaunan lämpö on aina yhtä ihanaa, nautimme molemmat. Totesimme ääneen, miten onnekkaita ja kiitollisia olemme, kun saamme lainata tuota mahtavaa paikkaa. Uni tuli kuopukselle kyllä makkaransyönnin jälkeen ihan etsimättä ja minäkin kipusin parvelle pian hänen jälkeensä. Pikkusen piti tiirailla yötöntä yötä (vasemmalla ylhäällä) sitä ennen. Aamulla meillä oli vielä ihana aamuhetki kesäkeittiön kupeessa (ylhäällä oikealla) kun aurinko paistoi lämpimästi ja lueskelimme molemmat omiamme. Olipas nautinnollinen reissu! Täytyy todellakin tehdä samanmoinen esikoisen kanssa. Hänet haimme iltapäivällä kotiin ja vietimme rauhaisaa aikaa kotosalla kaikki kolme. Eiköhän tämä juhannus ollut tässä?

***

Piti kerätä kukkasia tyynyn alle, mutta unohdin. Ei haittaa, naimisiin en enää aio. Jotenkin kosketti Asta Lepän kirjoitus aiheesta Hesarissa.