Sivut


sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kynttiläillallinen

Vietin eilen illalla Earth houria ties monennen kerran. Tällä kertaa ärsytti, kun en voinut "virallisesti" osallistua, koska ilmoittautuminen vaati Facebook-tilin (!). No, kävihän se valojen ja somen sammuttaminen ihan ilmankin sitä kollektiivista lupausta. Kun tämän vuoden teemana oli Suomessa kynttiläillallinen, valmistin itselleni etukäteen pientä naposteltavaa kirjan äärelle. Tällä kertaa luettavana oli Marianne Cedervallin hulvattomalta vaikuttava esikoisteos Ajattelen sinua kuolemaasi saakka.  Minä ajattelin ruoan ilmastokuormaa ja tulin siihen tulokseen, että olen sen asian kanssa ihan sinut. Lihaa meidän perheessä ei syö muut kuin kuopus ja hänkin melkein pelkästään koulussa. Maitotuotteita kuluu, mutta hillitysti, ja minusta saa kuluakin. Hukkaa en juurikaan ruoki ja kauppa-asiat hoidan työmatkalla. No, lähikaupunkiin suuntautuvat marketreissut ovat selkeä pahe...



*)


Muuten päivä meni ihan tuttuun tapaan. Askartelimme kuopuksen kanssa virpomisvitsat valmiiksi ja kertasimme säännöt. Myöhemmin hänellä kävi kaveri kylässä ja minulla ystävä kahvilla myös. Piirakankin olin leipaissut. Sitten saunottiin ja katsottiin Avaraa luontoa. Oli muuten mainio jakso kädellisistä. Saimme hihitellä oikein kunnolla välillä inhimillisten apinoiden eleille, ilmeille ja touhuille.


*) Piirakassa isäni keräämiä vadelmia ja mustikoita. Taikinassa lähikanalasta haettu luomumuna, esikoisen perjantaina eduskuntavaaliehdokkaan mainospisteeltä saamia likipaikallisen myllyn vastajauhettuja vehnäjauhoja, ruskeaa Reilun kaupan sokeria ja luomuvoita. Ihan ok, siis ilmastollisesti, maku oli mitä mainioin.

18 kommenttia:

  1. Muhun vetosi heti nuo isän keräämät vadelmat ja mustikat. <3
    Samalla tavoin mä ajattelen kaikkien asioiden hoitamisen; ikinä (no ikinä ja ikinä..) mihinkään ei mennä vaan yhtä asiaa varten, vaan samalla reissulla hoidetaan aina monta asiaa kerralla. Silloin kun ei ollu töitä, kaupunkireissua varten "kerättiin" asiat ja hoidettiin kerralla. Nyt, kun kaupunkiin ajan joka pänivä, on asia vähän eri.. Bensanmeno nyt hirvittää!!
    Muutamaviikko sitten mä katseli Avaraa luontoa, silloin siinä oli mm. villisikoja. Ja kyllä oli kyyneleet simmussa, mä vaan niin edelleen ikävöin niitä! Mietin muuten myös, että Avaran luonnon ääni on AINA ollut sama, ei tunnu enää oikealta, sitten kun se vaihtuu...
    Tulipa sillisalaatti. No, sunnuntaisillisalaatti! Lokoisaa sunnuntaita ja ehkä muutama muna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sunnuntaisillisalaatista - sopii hyvin palmusunnuntain tunnelmaan.

      Mekin syötiin nostalgiatunnelmissa ystävän kanssa tuota piirasta, koska hän muisti mun isän, vaikkei koskaan häntä tavannutkaan, mustikka-Mattina. Joskus saatiin niin paljon mustikoita että myytiin hällekin isäni keräämiä.

      Mäkin muuten koitan nyt omaatuntoa huojentaakseni ajatella, että sentään mulla on aina se miljoona asiaa lapulla kun lähden markettiin, koskaan en mene mäkään vaan yhtä juttua varten.

      Avara luonto on ihana, mut jäiköhän multa villisikajakso välistä, en oo nyt ihan varma. (Mut halaus sulle silti!) Eiliset apinat oli ihania ja niin inhimillisiä.

      Poista
    2. Eikä, sunkin isä oli Matti!? Lisää yhteistä.... ;)

      Poista
    3. Jep - ja sun kans?!? Mä en kestä... ;-)

      Poista
  2. Mie en olis muistanu koko maatuntia, jos ei meillä olis ollu kuopuksen kaveri kylässä muistuttamassa. Sammuttelin valoja ja isäntä sytytteli niitä sitten lisää eikä suostunu osallistuun.
    Mielenkiinnolla odotan, tuleeko enää ketään virpojia, vai onko ne jo kasvanu liian isoiksi nämä kylän lapset... suklaamunia on varattu kyllä niille. Omat lapset söi ekan pussillisen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on yleensä käynyt aika moni, kun naapuruston lapset tuntee mut kirjaston kautta ja tietty osa kuopuksen äitinä. Saa nähdä monelta tulee ekat!

      Poista
    2. Oho, mulla soi aika taajaan ovikello ja olin siihen varautunutkin.

      Poista
  3. Me vietettiin eilen Earth Houria automatkalla Tampereelta kotiin. Käytiin vauvaa katsomassa ihan päiväseltään. Suloinen pikku otus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin jo blogistasi ja ihan tuli liikutus. Jotenkin ne aivan vastasyntyneet osaavat kietoa meidät pikkusormensa ympärille. Onnea vielä kerran kaikille asianosaisille!

      Poista
    2. Kiitos! Vietiin vauvalle Eka oikea sanakirjani (suomen kielen), jotta pääsee heti nuuhkimaan kirjojen tuoksua...

      Poista
    3. Mikä mahtava alku elämälle!

      Poista
  4. Herkullisen näköinen piirakka, jonka täyte varmasti lämmitti mieltä kynttilän kera.

    Täälläkin istuttiin kynttilöiden äärellä, mutta sen kera oli korttipeliä, niin kiihkeää, että etukäteen keitetty teevesikin unohtui kokonaan kattilaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihkeä korttipeli kuulostaa mukavalta tavalta viettää Earth houria!

      Ja piirakka lämmitti kyllä monella tavalla mieltä ;-)

      Poista
  5. Korpikylissä ollaan pakostakin Äiti Maan asialla koska matkat ovat sen verran pitkät että mahdollismman monta asiaa niputetaan saman reissun aikana hoidettaviksi.
    Sunnuntai on mennyt töissä, käyttöjärjestelmän päivittämisessä uudempaan beeta -versioon mutta tulipa sitä tehtyä lättyjäkin vaikka kello on melkein kaksitoista :D

    Hyvää alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää tulla lukemaan miten se lätynpaisto sujui! Mä taas kieltäydyin tänä sunnuntaina tekemästä lettuja taikka pannukakkua koska muutenkin oli pääsiäismässyä ihan tarpeeksi.

      Mulla meni viikonloppu ihan ilman autoilua: koitin perjantaina muistaa kaiken kaupassa ja onnistuinkin. Tänään vasta sitten työmatkalla pistäydyn seuraavan kerran.Auto sai levätä ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana