Sivut


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kärpäsenpuremia

Minua on puraissut näemmä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Unta tuntuu riittävän vaikka mulle jakaa. Raakaruokailuhan vähensi minulla unen tarvetta radikaalisti, mutta tällä hetkellä - ei väsytä vaan - unettaa. No, ei kai siinä, sitten torkutaan, ja onneksi nyt on viikonloppu. Menin torstai-iltana varsin varhain sänkyyn lukemaan ja sammutin valotkin aika pian. Heräsin kyllä sitten omia aikojani, joten tuli sen hetkinen unikiintiö täyteen. Kun olin vienyt kuopuksen kylille, hoitanut viikonlopun ruokaostokset ja vielä odottanut että esikoinen polkaisi matkaan, kun hänellä oli kymmenen aamu, vötkähdin sohvalle lukemaan. Menossa on muuten Donna Leonin uusin, pääsiäisen teemaan sopiva Kultamuna. Minä en enää pidä näitä dekkareina, vaan luen fiilistelläkseni Venetsiaa ja Guidon ja Paolan parisuhdetta ja perhe-elämää sekä hyviä ruokia ja juomia. Lämminhenkistä. No niin, tulihan se unikin sitten ja heräsin, kun kuopus soitti ovikelloa. Käveli taas itse kaverin kanssa koulusta kotiin ja kaverikin jäi hetkeksi leikkimään.





Esikoinen pörräsi koulun jälkeen kavereiden kanssa kylillä, mutta tuli sitten illaksi kotiin seuraksemme. Se toinen kärpänen liittyy tähän: olen jotenkin hämmentävän onnellinen, kun olemme kaikki koolla. Tulee sellaisia onnenaaltoja, että minulla on ihanat pojat, heidän kanssaan on helppoa ja hauskaa (ei todellakaan itsestään selvää). Lisäksi katselen ympärilleni ja totean välillä, että meillä on kiva koti, ja minä olen onnellinen. Sitten on vielä yksi sellainen toivottavasti ei ohimenevä onni. Olen viime aikoina ollut todella tyytyväinen sekä elämääni ylipäätään ja sitten vielä bonuksena omaan peilikuvaani. Harvemmin sieltä on kurkannut takaisin iloinen ja suht sutjakka, kauniskin nainen, mutta nyt lähipäivinä on. Kävin toki kampaajalla, mutta sekään ei selitä kaikkea, koska jo ennen sitä se sama ilmestys saattoi tuijottaa minua takaisin peilistä. Outoa, mutta toivottavasti ei tosiaankaan ohimenevää!



Joku saattaa ehkä vielä muistaa viime vuotisen tipukranssimme.
Se pääsi jo ikkunaan, koska sesonki on niin kovin lyhyt.


Meillä odotetaan jo sunnuntain virpomisreissua. Tänään taitaa olla luvassa pajunoksien koristelua, haimme ne jo valmiiksi tässä yhtenä päivänä. Harry Potter-asukin jo on katsottuna.

12 kommenttia:

  1. Sä vaan kuulostat niin tasapainoisen onnelliselta! Nauti täysillä..

    VastaaPoista
  2. Eeei, miten ihana kranssi! Huolisin tuommoisen heti! Mutta ei taida auttaa muuta kuin olla ilman, kun mulla ei riittäisi kärsivällisyys tummoisen tekemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olisin jäänyt ilman jos ei esikoinen ois ollut niin sitkeä. Ja kärsivällinen myös tekovaiheessa. Mut toi on kyllä niin hassun ihana, että piti jo laittaa pääsiäiskoristukset esiin että saa olla vähän pidempään esilla!

      Poista
  3. Hih, kranssi oli hauskempi kuin muistinkaan :)
    Mie olen saanu jo yhen pääsiäiskortinkin, jo viime viikolla... täytyy vissiin tehä pari korttia ihan vain pääsiäismieltä nostattamaan. Paitsi etten osaa. Mitä enemmän katselen ideoita toisten tekemistä korteista, sitä alemmaksi painuu oma itsetunto kortintekijänä. Ja nyt, kun lapset on yläasteella, ne ei enää askartele koulussakaan mitään pääsiäisjuttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tallessa ainakin tuo kuopuksen tekemä hassu eriparisilmäpupu ja sitten nuo parit tiput teljettynä lasimunan sisään. (Nyt muuten muistin, että on oranssi munakin, jota en vielä ole kaivanut esiin.) Sitten palmusunnuntainahan tulee niitä virpomavitsoja joten eiköhän niillä saa yhden pääsiäisen taas aikaseksi.

      Mä en osaa askarrella yhtään, joten pyrstö pystyyn vaan ;-)

      Poista
  4. Kävin eilen hankkimassa irtokarkkitarjouksesta kilon candyking-suklaamunia virpojia varten, vaikkei meillä ketään käykään. Voi harmi kun yli sata(ainakin tosi monta) pikkumunaa uhkaa jäädä käyttämättä. :D

    Karsastava tipu on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karsastava tipu on munkin suosikkini!

      Mä oon joinain vuosina toiminut kuopukselle kuskina kun toisella puolella kyllä olevat ystävät ovat valittaneet, ettei heillä käy ketään. Teille taitaa olla vähän liian pitkä matka, muuten kyllä ;-)

      Poista
  5. Oi miten ihana tunne tulee tätä postausta lukiessa. Onnellisuus on sinussa sisässä aina, se on juuri sitä kun huomaa asiat jotka juuri nyt ovat hyvin =)

    Se, että tajuaa peilistä katsovan upean ihmisen, on parasta mitä itselleen voi antaa.

    Tuo tipukranssi on mahtava, hyväntuulen kranssi =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tulen joka kerran kranssia katsoessani hyvälle tuulelle!

      Tänään en ole vilkuillut pahemmin peiliin mutta toivon, että huomenna taas sieltä kurkkii joku kiva. Mutta onnellisuus senkun jatkuu. Eilen illalla hymy huulilla taas nukahdin.

      Suloista sunnuntaita sulle Birgitta!

      Poista
  6. Voin hyvin samaistua onnellisuuteen lapsista: saatiin viime viikonloppuna isoveli yökylään ja kyllä sitä mukavaa juttua ja puuhaa riitti. Muistaa vaan kun joskus menneisyydessä veljekset ei välttämättä ihan kaikenaikaa niin sopuisasti olleet ;-)
    Se on hienoa, että tunnet tyytyväisyyttä omasta itsestäsi - sainkin siitä inspiraation ryhtyä välittämään itsestäni taas, eli pieni ryhtiliike nyt paikallaan :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsestä välittäminen on kyllä tärkeää - mutta miten se niin helposti unohtuu? Multa ainakin!

      Se on ihanaa kun huomaa sellaisia pieniä aikuistumisen askelia omissa lapsissa. Ja muutenkin... Äidin ylpeys nostaa päätään ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana