Sivut

torstai 12. helmikuuta 2015

Turilas ja jäärä

Minä huomaan olevani aikamoinen tekninen jäärä. 

Televisioni on neljän vuoden takaa. En omista nauhoittavaa digiboksia taikka mitään sellaista härpäkettä. Pelkän television - niin, ja dvd-soittimen, joka on vieläkin vanhempi kuin töllö.

Kone, jolla naputtelen postaukseni, on pieni vaatimaton kannettava tietokone. Ei ole muuta, ei pöytäkonetta saati tablettia. Tämä riittää minulle.

Puhelimellani ei pääse nettiin. Se on vissiin kohta neljä vuotta vanha nokialainen ja aion käyttää sen loppuun. Hyvin pelaa, toistaiseksi. Tekstareita lähetän ja soitan. Ja se herättää minut aamuisin. Mitään muuta en sillä tee. En edes "WhatsAppaa".

Töissä minulla on pöytäkone joka ajaa asiansa. Koitan perustella jälkeenjääneisyyttä sillä, että osaisin kyllä jos haluaisin. Kai. Töissä toki joudunkin perehtymään uusiin juttuihin, otimme vast ikään e-lehdet käyttöön ja e-kirjatkin tulevat, jahka lisenssiasiat saadaan kuntoon ja alusta yhteensopivaksi järjestelmämme kanssa. Osaan tarvittaessa opastaa asiakkaitamme paitsi tiedonhaun ja internetin ihmemaan saloihin myös e-aineistojen käyttöön. Ei kai minun silti itse tarvitse niitä innoissani olla? 

Paras käyttöliittymä (minulle) on vanha kunnon paperinen kirja. 

(Otin taas luettavaksi uunituoreen dekkarin, Carl-Johan Vallgrenin Varjopojan. Hyvä!)


Turilas?



On se mummotauti iskenyt muutenkin. Törmäsin suloiseen ohjeeseen: neulo kaniperhe. Yhden sain kuin sainkin puikoille ja poiskin, mutta perhettä en neulo, oli sen verran työläs projekti pienestä koostaan huolimatta. Kun aloitin, kysäisin retorisesti pojilta, että kuinkahan käy, alkavatko nämä lisääntyä kuin kanit. Jooei. Yksi saa riittää!


***

Olipa upea päivä jälleen eilen. Lämpötila nousi taas reippaasti plussan puolelle. Kaikkialla oli tosin ihan turkasen liukasta. Mutta se auringonnousu! Esikoinen ihaili sitä auton ikkunasta matkallamme kouluun ja töihin ja totesi, että on ihan kuin jostain maalauksesta. Kuopus puolestaan henkäisi, että "Tää on mun elämäni hienoin aamu!"

18 kommenttia:

  1. Mulla on sama tilanne, että dvd-soitin taitaa olla vanhempi kuin televisio ja televisiokin on monta vuotta vanha. Mä en edes muista milloin olen viimeksi mahtanut käyttää dvd-soitinta. ;) Samassa tv-tason kaapissa on myös vuodelta 1988 oleva videonauhuri. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videoita mulla ei sentään enää ole ;-)

      Mutta mitäpä niitä vaihtamaan jos toimivat!

      Poista
  2. Suunnattoman suloinen kani! Eikä kakkaa, saati rapistele öisin :)

    Mie luulin jo, että minun ainakin 25 vuotta vanha ompelukoneeni on kaputt, mutta itsenikin yllätykseksi sain sen korjattua. En kyllä tiedä, mikä siinä edes oli vialla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä sait korjattua vaikket edes tiennyt vikaa - hyvä sinä ;-)

      Onhan tuossa maskotissa puolensa, ei tosiaan pidä öisin hereillä!

      Poista
    2. Niin no, teki huonoa tikkiä jostain syystä, että semmonen vika... nykyajan teknisiin vempaimiin auttaa joskus, kun panee virrat pois ja hetken päästä takaisin päälle, mutta nuo vanhanaikaset pitää purkaa ja koota uudelleen. Näköjään.

      Poista
    3. OI Sanna, sullakin on ompeluskonevanhus! Mulla on Husqvarna, jolla muistan äidin ommelleen jo, kun olin alle kouluikäinen. Eli onhan se sitten jo 35 vee suurinpiirtein :) Ja pelittää loistavasti!

      Poista
    4. Mä en osaa ommella yhtään ja oon kade. Se on sellanen asia jonka aion opetella eläkkeellä. Sitten kuljen itseommelluissa hullun hippimummon kaavuissa!

      Poista
    5. Enkä mä osaa purkaa ja koota ompelukonetta!

      Poista
  3. Ihana pupu! Nuo ovat muuten aina tosi työläitä tehdä, vaikka näyttävät niin mukavan helpoilta. Siinä olet aivan oikeassa.
    Mä kuulun kyllä näihin tekniikan kehityksen perässähiihtäjiin. Haluan opetella uutta, mutta en kaikessa. Telkkari ostettiin ennen joulua uusi, kun meillä oli vielä vanha kuvaputkitv ja tallentava digiboxi pitää olla, kun mä katselen sitä niin paljon. Kirjat ja lehdet pitää saada kyllä kunnon paperiversioina. Ei mikään ole sen parempaa kuin uuden kirjan tuoksu kun sen avaa ensimmäistä kertaa. Puhelimeksi perin pojalta Sonyn älypuhelimen parin vuoden takaa ja siinä olisi paljon sellaisia hienouksia, joita mä en edes ymmärrä. Mutta meidän esikoinen on todellinen tekniikan vastustaja. Oli messuilla Saksassa ja unohti puhelimen laturin kotiin. Paikallisessa kaupassa oli kysytty, että käyttääkö joku oikeasti vielä tällaista. Että silleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, suvussa kulkee siis teillä tuo tekninen "jääryys" ;-)

      Nuo pienet väkerrykset on totta tosiaan hankalia tehdä. Lopussa piti ottaa kahdelle eri apupuikolle kumpaisellekin neljä silmukkaa ja kutoa korva kerrallaan pyörönä. Puuh. Ei yhtään pupua meille enää vaikka kuopus kuinka kinuaisi!

      Poista
  4. Kiva pupu. Ja sä viitsit ja osaat! Multa ei tollasta syntyis!
    Vanha läppäri täälläkin, eikä deeveedeetä tai muitakaan. Tabletit otan purkista. Telkkari on sellainen, että Nuorimmaisen kaveri kun tuli ekaa kertaa kylään, se spontaanisti hihkaisi: "teillä on ihanan sulonen minitelkkari"... Hih!
    Ihanaa, että sulla on tuo ystävä, jolta saat vyöhykettä. Sun Täytyy pitää itsestäs huolta!
    No, puhelin on mallia äly, joulupukki toi reilu vuosi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mites noi rivit tollai hyppäs :)

      Poista
    2. Mä opettelin joskus kymmenen vuotta sitten kutomaan ja olin aika innoissanikin siitä aluksi. mut kun villavaatteet on ongelmallisia altistuksen kannalta (ne kerää kaikki epäpuhtaudet eikä niitä voi pestä kuudessa kympissä) niin on vähän jäänyt. Toi nyt oli tollanen pieni välipala ;-)

      Toinen tekninen jäärä siellä!

      Poista
    3. Hyppelee hyppelee ... välillä hyppelee ajatuskin ;-)

      Poista
  5. Mäkin olen tekninen jäärä.
    -meillä on yli kahdeksan vuotta vanha tv (jonka ostin miehelle, että sillä olis tekemistä, kun olin seuraavaksi ostamassa hevosta...)
    -meillä on vanha nauhoittava digiboksi
    -en osaa käyttää kumpaakaan yllämainituista, mutta katselen mielellään viikonloppuisin miehen kanssa viikolla nauhoitetut ohjelmat, kunhan mies laittaa ohjelman näkymään. Olen joskus yrittänyt laittaa tv:n itse päälle, mutta sieltä tuli vain lumisadetta
    -meillä on joku xbox, vanha tosin sekin, mutta sitäkään en osaa käyttää, en ole koskaan edes kokeillut
    -puhelimeni on kaverin lapselta 10 eurolla käytettynä ostettu samsungin ensimmäisen sukupolven kosketusnäyttöpuhelin. Ollut mulla kohta kaksi vuotta, sitä ennen jonkun aikaa jo hylättynä, iästä ei hajuakaan... Toimii, vaikka olen pudottanut sen ehkä 100 kertaa
    -en ole facebookissa, instagramissa enkä todellakaan käytä mitään WhatsAppia. Tiedän mitä ne on, mutta siihen rajoittuu...
    -en ole koskaan omistanut tietokonetta. Opiskeluaikoina hoidin tietokonehommat koulussa, nyttemmin käytän jotain vanhoja romuja, mitä mies luovuttaa käyttööni. Tällä hetkellä käytössä veljeni vanha pöytäkone, johon mies on asentanut linuxin ja taas workkii. Tätä ennen käytössä oli 10 vuotta vanha läppäri.
    -autossani ei ole keskuslukitusta, ohjaustehostinta eikä sähköikkunoita
    -en tiedä miten nykyään kuuluu kuunnella musiikkia
    -joskus tuntuu järkyttävältä, että 65-vuotias isäni selaa nettiä kännykällä, mutta minä en
    -haaveilen sentään tabletista, mutta ostamiseen asti en ole vielä edennyt
    -ai niin ja mun kännykällä kyllä pääsisi nettiin, mutta mulla ei ole liittymässä nettipakettia, niin en voi käyttää sitä. Olen ottanut liittymän 13 vuotta sitten ja sitä ei ole moneen vuoteen enää myyty ja operaattori on jo aikaa suositellut vaihtamaan liittymää...
    -mutta minähän olen jäärä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marra sä olet ihana jäärä, mä tunnen sielunsisaruutta sun kanssa!!!

      Poista
  6. Mulle ei tulisi mieleenkään pitää neljä vuotta vanhaa telkkaria tai puhelinta vanhana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee, koska nykytekniikka on sen verran heppoista, ettei ole itsestään selvää sekään, että nämä vielä pelittävät.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana