Sivut


tiistai 25. marraskuuta 2014

Se j-sana

Näin marraskuun lopulla on hyvä päivittää "älä osta mitään" -vuoteni kuulumisia. Joulukuussa kun on pakko vähän ostella. Aika hyvin on mennyt. Pakon sanelemana. Ei ole ollut varaa kuin poikien pakollisiin vaatehankintoihin. Mutta kuten todettua, minulla itselläni on ennestään vaatteita vaikka vuohet söisi. Juurikaan krääsääkään en ole halunnut enkä tarvitse, joku pieni lipashdus sillä saralla kyllä on ollut. Kirpputorilla. Kosmetiikkaostokset minulla ovat aina olleet minimissä. En käy kosmetologilla, hieronta on ainoa luksus jonka itselleni olen sallinut sen jälkeen kun hermoratani oli niin pinteessä, että vietin unettomia öitä ja sain vahvat lääkkeet. Siitä tulikin mieleeni, että lapsilisä tulee huomenna. Jee! Sillä ostan ruokaa, maksan pari laskua - muun muassa sen edellisen hieronnan - ja tilaan kuopukselle yhden joululahjan (äiti, tää voisi olla sulta ;-).

Kampaajallakin pitäisi käydä, mutta taidan jäädä odottamaan kuun vaihteessa tilille napsahtavaa Kelan 80€ osittaista hoitorahaa. Ja elatustukea. Ja niin edelleen. Niin kuin tiedätte, välillä ahdistaa ainainen ja jatkuva kituuttaminen. Mutta sellaisen joululahjan onneksi itselleni keksin, että ruokatilin ansiota me saamme kunnon joulun. Ostan osan jouluherkuista joulukuun tilistä ja osan ruokatilille - ja maksan sen tammikuun palkasta pois. Ei meillä mitään pröystäilyä ole, mutta muutama sellainen joulutraditio, joista haluaisin pitää kiinni, vaikka pirun tiukkaa onkin. Esikoinen rakastaa joulukohvehtien tekemistä, eikä se ole ilmaista. Minä rakastan Vihreitä kuulia ja Finlandia -marmeladeja. Ja juustoja ja vähän punaviiniäkin olisi kiva olla. Sitten tulee joulu. Ja tänä vuonnahan minulla on molemmat pojat kotona. Ihanaa!


Tätä armeijaa ei ole
vielä vapautettu.


***

Marttyyri. Kuopus, melkein, kun kynsi oli lohjennut ensin toisesta ja sitten toisestakin etusormesta: "Mun etusormeni ovat kriisissä. Ne ovat kirottuja!"

14 kommenttia:

  1. Voi ei... se on tosiaan jo ruvettava miettimään, mitä lapsille... kun ne oli pieniä, ne halus niin paljon kaikenlaista, että siitä vaan valitsi sen, mihin oli varaa; nyt ne ei halua oikein mitään semmosta, mihin olis varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen jo pitkin syksyä kirjannut toiveita ylös ja sitten viivannut yli jollei toistu puheissa. Ja tilannutkin joitain, että saan jaoteltua eri kuukausille. Meilläkin esikoinen on niin iso, että rahaahan se melkein vaaan toivoo. No, Elimäen perimmäinen tarkoituss on ostettuna Huuto.netistä kun tykkäsi ekasta osasta niin paljon. Halpa ja hyvä lahja ;-)

      Poista
  2. Tuota samaa kituuttamista se on kaikilla, uskoisin näin. Onneksi tulee veronpalautuksia ja aina vuoden lopussa otan vuosittaisen isännöintipalkkioni niin saa lahjarahaa ja jouluvalmistelurahaa. Minä kun olen äärettömän huono keittiössä niin tilaan laatikot valmiina yhdestä pitopalvelusta ja hintaahan niille tietysti vähän tulee. Mutta ovat todella maukkaita. Lapset alkavat onneksi olla niin isoja, etteivät juuri lahjoja kaipaa, mutta aina jotain pitää pakettiin laittaa. Jouluna meilläkin on viiniä ruoan kanssa ja kun on isompi porukka sitä pitää varata reilusti. Mutta siinä se joulu tulee niinkuin aina ennenkin. Kuukauden päästä se on jo ohi.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmaan on kituuttamista aika monella... Meillä ei enää laatikoita tarvi tehdäkään kun pojat ei niitä syö ja minä saan sitten joulupäivänä äitiltäni rääppeet heidän laatikoistaan kun tarjoan päivällisen silloin. Tapaninpäivänä siis syön laatikoita ja aattona keitän vaan riisipuuron. Aika helppoa ja halpaa!

      Poista
  3. Mä taas luulen, että toise ja toisen ihmisen kituuttaminen on ihan eri luokkaa. Paljonhan sitä kuulee "miten koskaan ei ole varaa mihinkään", mutta.... kummasti vaan kuitenkin on. Ei niillä ole kiinni OIKEASTI siitä kahdesta eurosta. (ja kuuluin siis itsekin tähän sakkiin aikanaan, joka luuli kituuttavansa...kunnes elämä muuttui siihen Oikeaan kituutusvaiheeseen) Eikä tarkoitukseni ollut edes laittaa pystyyn kisaa, kellä on huonommin. Olipahan vain huomio.
    Kuukausille jakaminen on hyvä, samaa kikkaa käytetty. Samoin käytetty hyväksi nettikirppistä (jee, Nuorin saa Taas (kuin viime vuonnakin, YHÄ KIITOS <3 ) lahjan, jota Rakastaa!! Ja äiti rakastaa sitä, että se oli lisäksi halpa!)
    Mä luulen, etten hommaa kotiin mitään joulumuonaa sen kummemin, lapet ovat isällään ja mä...en tiedä missä. Enkä jaksa ottaa siitä edes stressiä.
    Ja niinhän se on, että kuukauden päästä se on jo (melkein) ohi. En muuten olisi ikinä uskonut tuotakin lausetta suustani päästäväni, minä varsinainen jouluihminen! :-O
    Mutta Marjaana, kaikki on melkeinhyvin, meillä on lapset ja ystäviä, niiden tuoman voiman avulla me raivataan kaikki "pikku"esteet tieltä pois, yksi kerrallaan ja pikkuhiljaa, eiks niin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiat on hyvin, kuitenkin! Sä oot HElmi oikeassa. Tässä lähiaikoina meillä täällä on tapahtunut niin paljon ikävää ja kamalaa (muille) ettei edes tee hirveästi mieli valittaa, vaikka tilillä on ollut perjantaista saakka 0,97€ ja huomenna vasta tulee lisää. Ja on se kyllä totta, että on kituuttamista ja kituuttamista. Sitä on ehkä vaikea nähdä, että ei OIKEASTI ole varaa mihinkään muuhun kuin ruokaan, mutta en mäkään mitään "mulla on kyllä kurjinta ja tiukinta" -kisaa ole aloittamassa ;-)

      Näillä mennään ja pyristellään, ja ihanaa, että löysit hyvin ja halvan lahjan. Mäkin tilasin Aku ANkan sukupuu -julisteen kuopukselle - tiedän että se rakastaa sitä ja ilahtuu toden teolla - ja se maksoi postikuluineen 5€!

      Poista
    2. Jees, mä tunnistan ton Riemun!!! Just samanlainen mulla oli niistä villasukista! Ihan piti tirauttaa, kun mä niin Tiesin heti, miten Onnellinen niiden saaja on!!
      (joo...ollaan vaan pimeitä... ;) )

      Poista
    3. Sopii mulle, ollaan pimeitä ;-)

      Poista
  4. Mietinkin jo, mitä tänä vuonna kuopukselle annan joululahjaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin kertoa: se on sulkakynä ja -mustesetti ;-)

      Täältä: http://webshop.trafiikki.fi/sulkakyna-kirjoitussetti

      (Mä tilaan sen, ostan tuolta Ystävällekin, joten laita sä rahat mun tilile kun on teille hyvä hetki.)

      Poista
  5. Voi, kun hieno! Piakkoin laitan rahan.
    Muuten, saatko veronpalautuksia? Ne maksetaan 3.12.

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän sun ahdistuksesi kun sulla on lapset. Tälläisille muksuttomille kuin me Valkyrian kanssa ollaan, on joulu melko kivuton juttu. Periaatteessa se on pitkä viikonloppu jonka aikana syödään tavanomaista paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna tosiaan on molemmat kotonakin... Mutta mua helpotti se oivallus, että voin jakaa ruokakustannuksia kahdelle kuulle. Puuuh! Kyl tää tästä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana