Sivut

perjantai 31. lokakuuta 2014

Possua ja äggiä

Minä en oikein meinaa uskoa, että marraskuu on jo ovella Se kuukausi, joka perinteisesti on ollut minulle se kaikkein vaikein. Joulukuu menee lunta ja joulua odotellessa, tammikuu on kyllä toinen paha, mutta helmikuussa jo näkyy valoa tunnelin päässä ja vähän helpottaa. Jos voisin valita, olisin reissussa joka vuosi joko marras- tai tammikuussa. Mutta. Nyt olen ihmeekseni huomannut että syksy on mennyt aivan huomaamatta. Jouhevasti. Minä en ole väsynyt, vetämätön, alavireinen. Voisiko se todella olla tämä raakaruokavalio? Olen tehnyt tarkistusta normaalimpaan suuntaan, mutta edelleen suhde on osapuilleen 80/20 raakaa ja kypsennettyä. Se on tietysti kasvissyöjälle, salaatteja rakastavalle hedelmäfriikille suhteellisen helppoa, mutta oli miten oli, tämä taitaa todellakin sopia minulle! Virtaa riittää.

Ja virtaa tarvitaankin. Eilen oli iltavuoron päälle vielä yhden konsertin väliaikakahvitus esikoisen kanssa. Esikoinen hygieniapasseineen on meillä se pääjehu näissä jutuissa, mutta minä tietysti kuskaan ja autan. Toisaalta suotta valitan, poika oli koulussa kahdeksasta neljään, piti pienen ruokatauon ja jatkoi kansalaisopiston puolella venäjää puoli viidestä seitsemään. Sieltä sitten suoraan kahviopuuhiin. Minä sentään sain nautiskella aamupäivän vapaasta. No, jonkin verranhan se noista sitä omaa rahaakin saa, joten on motivaatio kohdillaan. Minä saan levätä huomennakin, työviikko loppui jo. Kuopus lähti jo pitkäksi viikonlopuksi isälleen. Me ajelemme tänään esikoisen kanssa kaupunkiin talvitakkiostoksille ja jätän hänet mummin hoiviin. Ja taas saan olla kuin ellun kana. Ah, tätä elämää!


Ei ole varmaan vaikea arvata mikä tuo julki-
lausuma oli ennen kuopuksen ja minun käsittelyä



***

Miksi sen maailman suloisimman ja aurinkoisimman varusmiehen pitää soittaa ovikelloa veteraanikeräyksen vuoksi juuri silloin, kun olen pukeutunut possupukuuni ja avannut saunasiiderin?

12 kommenttia:

  1. Apua, onko se keräys taas... pitääkö minunkin ruveta varmuuden vuoksi pukeutumaan asiallisesti heti puolita päivin? No tänään pitää muutenkin, mutta nämä keräilijät ja muut ovelle tulijat on kauhistus. Ei sen takia, etten veteraaneille antais aina (siis rahaa, keräykseen) mutta kun tulevat ja näkevät tämän murjun, se ei oo kivaa.

    Meilläkin saattaa olla ainakin osa viikonloppua ellunkana-päiviä, jos esikoinenkin lähtee poikakaverilleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti on oikein hyviä ellunkanapäiviä ;-)

      Meillä ainakin kävi tosiaan ovella sellanen ihana hymyilevä sirkeäsilmäinen reipas varusmies. Koskaan ei oo käteistä mutta onneks on lasten säästöt, sieltä lainasin...

      Poista
  2. Oikein hyvää viikonloppua! Nyt lepäät ja annat kaikkien kurjien ajatusten unohtua. Sulla on ihanat lapset ja hyvä työ. Niillä pääsee nyky-yhteiskunnassa aika pitkälle. Nautitaan elämästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin mä ajattelin tehdä!

      Mainioita viikonloppua sullekin

      Poista
  3. Ai onko tuommoinen keräys meneillään? Meillä soi ovikello juuri noin puoli tuntia sitten, mutta en avannut ovea, kun olin tullut juuri saunasta ja olin muutenkin räjähtänyt. Sitten (kun en avannut ovea) rupesin tietysti miettimään, että kukahan siellä ovella oli mahtanut olla; olisi vaan pitänyt avata. Mutta harvoinpa "tervetulleet" ihmiset nykyään soittelevat kelloa yllättäen, kun kaikki kyselevät etukäteen, milloin sopii tulla. Eli joku kaupustelija siellä oli kumminkin. Tai sitten ei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siellä oli suloinen sirkeäsilmäinen varusmies ja sä missasit sen ;-)

      Poista
  4. No hei, ainakin aurinkoinen asenne jatkui seuraavillekin ovensa avaajille ;-D :-)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä piti kyllä ihmeen hyvin pokka!!!

      Sinne kansa, mainioita ja toivottavasti aurinkoista viikonvaihdetta.

      Poista
  5. Sattuneesta syystä mua naurattaa toi possua ja äkkiä :D

    VastaaPoista
  6. Se varusmiesparka varmaan nyt kertoo kauheista traumoista jollenkin psykoloogille.. ei vaan luultavasti ilahduttaa kanssa-varusmieskavereita kertomalla hassusta possupukuisesta naisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tuo jälkimmäinen, ja mieluusti ei siinä muodossa, että "ette arvaa, mulle avas oven sellainen pystyyn nostetun porsaan näköinen nainen possupuvussaan..."

      No oli mulla torkkupeitto hartiolle vedettynä vähän niin kun peittämään koko kauheutta ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana