Sivut


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Korjatkaa jos olen väärässä

Kuulkaapa, on aika jännittävää. kun tekee neljän päivän työviikkoa. Aina on "väärä päivä" menossa, eilen oli keskiviikko ja tänään on minulla sitten jo torstai. Pian koittaa taas perjantai - tai siis oikea torstai. Onneksi en vielä toistaiseksi ole ollut ihan fataalisti väärässä paikassa väärään aikaan, olen ollut vain suloisesti sekaisin. Dead linet siirrän automaattisesti kalenteriin sen mukaan miten olen töissä. Perjantaina jätettävän talousarvioehdotuksen postitan jo edellispäivänä, maanantaille osuvan kirjastonkäytön opetuksen suunnittelen jo edellisviikon torstaina. Onneksi minulla ovat aina pysyneet kokonaisuudet ihan hyvin hanskassa ja niiden hahmottaminen on mielestäni yksi todellisia vahvuuksiani. Välillä turhaudun vaikkapa kokouksissa kun juututaan lillukanvarsiin. Suuret linjat suurella porukalla ja hienosäätö ja viilaus sitten joko yksin tai muutaman asianosaisen kesken. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kokous joka venyy ja venyy asioista jotka eivät edes kuulu suurimmalle osalle osaanottajista. 

Tänään on yksi kokous (toivottavasti se ei ole kuvatun kaltainen) ja huomenna tavallinen torstainen iltavuoroni. Paitsi että se ei sittenkään ole sitä. Sekä esikoinen että kuopus tulevat molemmat työpaikalleni. Esikoisella alkaa kansalaisopistossa venäjän kurssi, ja lukion loppumisen ja uusien tuntien alkamisen väliin jää vain puolitoista tuntia. Sovimme, että otan mikrossa lämmitettävä ruokaa mukaan ja esikoinen voi sekä syödä että tehdä läksyt kirjastossa. Ei tarvitse ajella edestakaisin kotiin ja kylille. Myös kuopus tulee iltapäiväkerhon jälkeen työmaalleni, koska isänsä on reissussa. Ruokin hänetkin ja annan sitten pelata käsikonsolilla. Kirjaston sulkeuduttua molemmat pääsevät minun kyydissäni kotiin. 






Elämä on välillä aikamoista palapeliä. Sanokaahan, onko tämä sukupuolisidonnainen kyky vai kuvittelenko minä vaan? Minun kokemukseni mukaan naisilla pysyy arjessa ohjat paremmin käsissä kun on miljoona asiaa yhtä aikaa hoidettavana. Pakkaaminen, ruoanlaitto ja kattaminen, ruokalistan ja siitä muodostuvan jatkumon hallitseminen - onko nainen siinä parempi kuin mies? Entäpä työelämässä? Kääntyvätkö siellä roolit sitten tosinpäin?

8 kommenttia:

  1. Naisille on kyllä annettava tunnustus ihan kaikesta elämään liittyvästä moniajosta, oli se sitten kotona tapahtuvaa pesueesta huolehtimista tai sitten varsinaisten töiden tekemistä. Teillä on uskomaton kyky venyä moniin eri tilanteisiin ja lisäksi te omaatte omituisen "nyhjää tyhjästä" - kyvyn josta paras esimerkki on se, että kun me katsomme jääkaappiin ja toteamme sen täysin tyhjäksi, niin te loihditte vaatimattomista aineista ihan mielettömän aterian. Sama taito näkyy myös monessa muussa asiassa.

    Siksipä me miehet annammekin edellä mainittujen hyveiden takia anteeksi ne teidän todella hämärät suunnitelmanne, puuskissa esiintyvän kiukuttelunne, rahaa (vallan helkkaristi) imevät vaate - ja muut omituiset ostoksenne, minä itte - asenteenne ja myös sen toisinaan tapahtuvan "Nyt on kuule kioski kiinni" - asenteenne ;D

    Joo, olette te ihan oikeasti eräs maailman mukavimmista elämänmuodoista :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täyttä asiaa, ihan pientä hienosäätöä vaille vain: minä itte-asenne on mun kokemukseni mukaan yleisempää miehillä. Minä menen harrastamaan, minä ja minun menot, minun työni. Nainen ajattelee yleensä aina lapsia ja perhettä ensin. Ok, ehkä yleistän, mutta näin väitän.

      Mitä tulee kioski kiinni asenteeseen, niin kadun sitä katkerasti, mikäli olen joskus harrastanut. Nyt kioski on konkurssin partaalla ja varmaan joudutaan sulkemaan kokonaan maatumisen ja käytönpuutteen vuoksi!

      Poista
  2. No, mun kohdalla ei yleistys kyllä päde, mutta sovitaako, että se johtuu tästä taudista, jota poden :) Paimenen mainitsema tyhjästä jääkaapista loihtiminen kuului mun eksän taitoihin, ja se oli kyllä mies.
    Sun pitää alkaa joka kokoukseen puheenjohtajaksi, joka palauttaa keskustelun tarvittaessa asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon ihan liian ujo puheenjohtajaksi... tyydyn vaan puhisemaan itsekseni. Mä luulen, että tässä on variaatioita eikä ehdotonta sukupuolitettua jakoa ja totuutta löydy tässäkään asiassa ;-)

      Poista
  3. Olen kanssasi samaa mieltä, että naiset hallitsevat paremmin "hallitun" kaaoksen kuin miehet. Sen vuoksi meillä on enemmän kotiäitejä kuin -isiä. Niillähän menee hermo heti, kun kaksi asiaa ptiäisi tehdä yhtä aikaa. Muistan oman mieheni jopa sanoneen, että hän olisi pärjännyt paremmin vain yhden lapsen kanssa, ettei olisi tarvinnut jakaa itseään useammalle. Ja se on kyllä selkeästi nähty, että homma toimii, kun hän touhuaa vain yhden pojan kanssa. Itselläni tässä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Sitähän sanotaankin, että kotiäideistä tulee loistavia yritysjohtajia, koska ovat oppineet hoitamaan montaa asiaa, delegoimaan ja priorisoimaan. Siksi en ymmärräkään miten meillä kuitenkin on enemmän miesjohtajia. Kun hommat hoituisivat paremmin naisten kanssa. Vaikka ei tätäkään voi yleistää. Minun osastoesinaiseni on niin surkea kokousjohtaja ettei ole tosikaan, enkä muutenkaan pidä hänen johtamistyylistään. Hän haluaa aina olla kaikkien kaveri, jota pomo mielestäni ei voi olla.
    Meillä on muuten juuri tuollaisia lillukanvarsikokouksia ja pääsääntöisesti myös sellaisia joihin minulla ei ole mitään sanottavaa. En tee mitään oman osastoni töitä vaan kaikki työt on kahdella muulla osastolla ja silti minun on istuttava heidän kokouksissaan. Tylsää!
    Tuo on minusta niin ihanaa, että sinulla on työpaikka, johon lapset voivat tulla. Itsekin olen aina antanut lasten tulla omalle työpaikalleni, mutta kyllä välillä on huomannut, etteivät muut siitä pidä. Siitä taas sitten olen kärsinyt minä. Kyllä mielestäni työpaikankin pitäisi joustaa, jos minäkin joustan työpaikkaan päin.
    Mukavaa loppuviikkoa ja toivottavasti hyvää kokousta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kokous meni muutamaa pikku yksityiskohtaa (lue: lillukanvartta) lukuunottamatta oikein hyvin ja jouhevasti. Mun työpaikka on tosiaan siitä ihana, että on avoin kaikille. Tietty se, että omat lapset tulee ja syö taukotiloissa on erityisjuttu, mutta eipä sitä aiemmin hirveästi ole tarvinut tehdäkään. Ja iltavuorossa kun ollaan yksin, ei siinä edes häiritse kollegoita - jotka kyllä meillä suvaitsisivat varmasti vaikka paikalla olisivatkin.

      Tuota mies-naisjohtajajuttua olen juuri tuosta mainitsemastasi syystä miettinyt: miksi naisjohtajia sitten on niin paljon vähemmän? Vaikuttavatko äitiysvapaat urakehitykseen vai onko maailma vaan vielä niin miehinen ja vanhanaikainen (ja ne hyväveliverkostot?) että mennään niin kuin ennenkin. Ehkä kulttuuriin tulee jossain vaiheessa muutos, tiedä häntä!

      Poista
  4. Miljoona asiaa hoidettavana.. Tiedän siitä kaiken :-) Meillä niin, että kun mun vuoro putiikissa niin myöskin käyn sen jälkeen kaupassa, sitten ruoka, siivous, pyykit, tiskit, piskit... ja tietty aika lapsen kanssa (nyt enää yksi, toista ikävöin, nähdään kyllä päivittäin). Mutta kun mies vuorollaan putiikissa, se käy matkalla kaupassa, siinä koko komeus. Upeeta mahtavaa :-) Huushollin pyöritys on mun hommaa, ja eikä siinä mitään...

    Tänään tuli mieleen monien äitien mainitsema Oma Aika - ai vitsi kun ois hienoo :-)

    Nii, oli vaan kehno päivä kun pojat oli myrtsinä, isänikin oli myrtsinä ja sitte minäkin loppuviimein.. mutta se on kiva kun mies on hyvällä tuulella ja mikäs siinä ollessa kun on vaan paperihommia tehny "koko päivän". Iso Argh. No, käytti se koirat 2 kertaa, mutta jäihän sitä mullekin..
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonoja päiviä nyt vaan on joskus meillä jokaisella, ei voi mitään!

      Se on mun kokemuksen mukaan usein niin, että nainen pystyy sekä hoitamaan lapset, laittamaan ruoan ja siivoamaan (pyykkäämään, järjestelemään, mitä näitä on) siinä samalla. Kun mies hoitaa lapset, se hoitaa lapset. Piste. Vähän sama toi sun esimerkki.

      Mullakin on oma aika kortilla kun tän viikon isätapaaminen peruuntui. Onneksi on tää iltavuoroa edeltävä aamupäivä edes ja huominen aamupäivä kans.

      Jaksuja sinne!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana