Sivut

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Itkua ja hammasten kiristystä

No itkeskelyksihän se meni. Perjantai. Pääsin asuntonäytöstä kauppaan ja sieltä vielä pois, mutta yltiösosiaalisuus molemmissa paikoissa ja yhden väärän ihmisen kohtaaminen saivat kyyneleet valumaan heti autoon päästyäni. Pienellä paikkakunnalla on se huono puoli, että kaikki tuntevat. Ja jos sattuu olemaan vähän tavallista huonompi päivä, sen myös huomaa - minusta siis. Niinpä usein skarppaan ja esitän omaa reipasta itseäni. Välillä se käy raskaaksi. Ymmärrän hyvin yhtä tuttuani, joka masentuessaan ei halunnut enää käydä kaupassa vaan delegoi tämän jokapäiväisen toimen muille. Aina ei jaksa. Illalla sai kyynelehtiä ihan vapautuneesti: Vain elämää alkoi Vesa-Matti Loirin päivällä. Itkeminen on kyllä puhdistavaa välillä, ja tekee hyvää.






Onneksi on ystävät. Kutsuin perjantain iltapäivän alhossa itseni ystävälle kahville. Piristi. Eilen lähdimme esikoisen kanssa kaupunkiin asioille ja vein hänet samalla äidilleni yöksi. Minä käväisin tapaamassa toista ystävääni ja muutama tunti meni oikein rattoisasti kuulumisia vaihtaessa. Kotona minulla olikin taas sitten sitä Ihan Omaa Aikaa. Osan siitä käytin kuopuksen isän kanssa joululoman säätämiseen. Mehän aloitimme sitä jo aiemmin, ja nyt jatkoimme. Minulla on edelleen sellainen olo, että en tule kuulluksi, asiat on jo päätetty vaikka näennäisesti neuvotellaan. Inhoan sitä voimattomuuden tunnetta. Sitä myös, että minut pakotetaan elämään jonkun muun mielihalujen mukaan. Plääääääh!

Saatoinpa sitten aikuismaisesti kurpata pari lasia liikaa viiniä illalla, mutta kerrankos sitä.


Jos olisi mahdollista, piristäisin itseäni ja menisin tänään ehdottomasti hyppymyyränäyttelyyn (poing poing) ja katsoisin samalla gerbiilien silppurikisan (rousk, rousk). KLIK.

***

Katsoin muuten perjantaina mielenkiintoisen dokumentin, Minulla on kolme vaimoa. Se kertoi mormoniperheestä, jossa oli mies, kolme vaimoa ja yhteensä 24 lasta, saman katon alla. Käsittääkseni yleensä noissa piireissä perheet kuitenkin asuvat erillään, vaikka aviomies olisikin yhteinen. Oli velmu tunne, kun todella vahva stereotypia rikotaan ja siitä puhutaan aivan kuin se olisi maailman luonnollisin asia. Mutta niinhän se heille onkin, monogamia on vain minun (ja aikamonen muunkin nykyihmisen) normi. Jotenkin ohjelma onnistui olemaan kiihkoton, ei-arvottava, paljas kuvaus tämän perheen elämästä. Vaimot olivat ystäviä keskenään, joku sanoi nauttivansa omasta ajasta kun mies oli jonkun muun vaimon sängyssä yöpymässä. Mies vähän valitteli oman ajan puutetta. Avartavaa (- hehheh, ohjelma tuli Avalta).

Kai se jossain vaiheessa tulee Katsomoon, mikäli jotakuta rupesi kiinnostamaan.

4 kommenttia:

  1. Niin, monogamiassa se yksi vaimo joutuu raatamaan kaikki työt, polygamiassa kaikkea jakaa toinen/toiset vaimot. Lastenhoidossa voidaan vuorotella ym. Mutta jos mies ottaa kolme vaimoa, niin ihan turha valittaa sitten "oman ajan" puutteesta! Ottais pari apumiestä siihen viihdyttään niitä vaimojaan, niin sais omaa aikaa :)

    Luin just kirjan "Haaremi - hunnun takainen maailma" (Alev Lytle Croutier) ja siinä luki, että polygamiaa harrastetaan epävirallisesti edelleen. Ja onhan niitä naisiakin, jolla on useampi mies - muistan lukeneeni sellaisesta perheestä. Toivoa vaan sopii, että siinä edes joku niistä kuulee...

    Kyllä sulla on oikeus välillä viettää huonompiakin päiviä, ei sulla helppoa todellakaan ole! Mutta ihanaa, että on niitä ystäviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Sanna, joskus tuntuu, että kun ei ole mitään näkyvää sairautta ja näennäisesti kaikki hyvin (asunto alla, työ, lapset jne) pitäisi vaan jaksaa. No, sä tiedät, tästä on puhuttu ennenkin... ;-)

      Se mies tuossa dokumentissa vähän naureskelikin, että eihän häntä kukaan ota tosissaan, kolme ihanaa vaimoa ja jätkä vaan valittaa. Olis ollut mukava vähän pidempäänkin seurata ja raaputtaa pintaa, että eikö oikeasti ole mustasukkaisuutta, "mun lapset vs sun lapset" -tyyppisiä kinoja jne.

      Muistan, kun joskus opiskeluaikana väittelytaidon kurssilla meillä olo aiheena monogamia vs polygamia ja mä olin polygamian puolesta. En harmi vaan muista mun kuningasargumettejani, mutta sen kyllä, että pärjäsin paremmin kuin vastapuoli, joka oli poika joka ei tod. silloin kyennyt monogamiseen suhteeseen ;-)

      Poista
  2. Katselin saman dokumentin, tosin sivusilmällä mutta ne vaimot näyttivät tulevan hyvin juttuun keskenään ja hetken aikaa mietin tilannetta omalle kohdalleni, päätyen siihen tulokseen ettei sitä jaksaisi kun olisi kolme taloutta hoidettavana (ainakin osittain, kait ne vaimot sen homman pääsääntöisesti hoitaa).

    Sulle pusut kurjaa oloa helpottamaan ja mä olen päättänyt että jos mä voitan lotossa, niin sä saat sellaisen talon että sielllä kun laittaa ilmanvaihdon täysille niin lähtee vaat...eikun villasukat jalasta :D
    Siis oikeesti terveellisen talon tulet saamaan, mulla on vielä neuvottelut Veikkauksen kanssa hieman kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot ihana. Jatketaan molemmat tahoillamme neuvotteluja <3

      Olihan sillä miekkosella aika monta firmaa ja rautaa tulessa, mutta pakko kai on ollakin jos perheen koko on 28 henkeä. Asuivat muuten kaikki saman katon alla, mutta joka vaimolla oli oma sviitti. Mies sitten kiersi vuoroöinä niissä.

      Yhdessäkin vaimossa on varmaan joskus tekemistä, joten ei kolmea ehkä sittenkään!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana