Sivut


maanantai 11. elokuuta 2014

Tänään se alkaa

Koulu. Minulla on täällä tänä vuonna yksi kakkosluokkalainen ja yksi (lukion) ykkösluokkalainen. Miten tässä näin kävi?

Sitä ihmetellessä kuopus ansaitsee ihan oman postauksensa, koska on ollut niin kauan poissa kotoa. Kummastella voi myös, miten ne lapset aina sinä aikana kasvavat? Nyt oli myös tukka vaalentunut ja iho tummunut ruskettunut. Isänsä toi hänen iltapäivän kutveessa ja halimisen ja pusimisen lisäksi ehdimme nähdä myös kuopuksen parasta kaveria. Hän oli äitinsä mukaan kaivannut kuopusta niin tämän kahden viikon aikana ja halusi vielä nähdä vapaalla ennen koulun alkua. Nyt pojat näkevätkin sitten liki joka päivä. Kävimme uimarannalla ja näin ensimmäistä kertaa kun kuopus ui ja sukelteli. Mehän kävimme yhteisellä lomallamme joka päivä kerran tai pari uimassa ja se kantoi hedelmää. Heti ensimmäisenä yhteisenä lomapäivänä isänsä kanssa kuopus soitteli minulle ja kertoi oppineensa kunnolla uimaan ja sukeltamaan. Taito oli vaan kohentunut kahden viikon aikana ja sitä vesipetoa oli ilo katsella, vaikka niin hirveän lämmintä ei enää katsojilla ollutkaan. 



Etsi pupu!


Vaikka nuhjaaminen minun kanssani oli tietysti mieluista (ainakin minulle) niin ihan parasta kotiin tulossa oli paketti, joka odotti kuopusta. Ihana ystävä, jonka omat lapset olivat kasvaneet legoiän yli, lähetti ison ison paketin monenmoisia legoja meille. Olisittepa nähneet kuopuksen ilmeen kun hän avasi laatikon. Lautasenkokoiset silmät innosta loistaen - ja alimman kuvan suloinen pupukortti, joka oli mukana, sai halauksen poskea vasten. Noista legoista on meille ihan hirvittävästi iloa. Heti alkoi joku uusi leikki jota kuuluivat sitten pojat yhdessä jatkavan kun vielä rannalta tultiin porukalla meille kahveille ja banoffeelle. Totesin, että tarvitsen vielä kaloreja, jotta jaksan sitten taas palata arkeen ja tiukempaan ruokakuriin.



Kukkuu, täällä mä oon!


Vieraamme myös lupasi, että kuopus voisi olla heillä sen aikaa, kun käymme esikoisen kanssa kaupungissa ostamassa lenkkarit. Edellisellä reissulla ei löytynyt kokoja (sehän oli siis vaatimaton 46) ainakaan sen hintaisista jotka olisin raaskinut ostaa. Nyt, kun koulu ja liikuntatunnit alkavat, täytyy koittaa uudemman kerran. Marketeista olemme ennenkin löytäneet, joten toivotaan parasta. Ihmiset ovat kyllä ihania! Ja ihanaa on kyllä mennä taas töihin. Pojilla voi olla toiset mietteet.



Ja vielä kortissa yksi karvakorva!


No, arki alkakoon!

8 kommenttia:

  1. Onnea arkeenne :) Meillä ehdittiin kahdessa päivässä jo melkein rutinoitua... paitsi minä en.
    Lapsen iloa on ihana katsella! Tuossa iässä se vielä ilmiintyy niin selkeästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna sitten oli ilo kaukana, ihan hirveä väsy jokaisella meistä. Mutta kyllä tämä tästä pikku hiljaa iloksi muuttuu. Toivottavasti sielläkin, ja rutiiniksi!

      Poista
  2. Olipa hyvä, että kävit koenukkumassa ja huomasit heti nuo asunnon huonot puolet.
    Niin tänään meilläkin meni nuorin kouluun amiksen viimeiselle luokalle. Kohta se loppuu ja esikoisella alkaa parin viikon kuluttua viimeinen puolitoistavuotta. Keskimmäinen tekee töitä vielä tämän kuukauden ja toivottavasti pääsee johonkin vielä jatkossakin.
    Hyvin erilainen syksy tämä jo on, kuin aiemmat.
    Upeaa tuo kuopuksen uimataito ja uudet hienot legot. Uskon muuten, että pojillakin on tänään ihan mukavaa kun koulu alkaa. Aina se syksyn alku hyvin menee!
    Mukavaa viikkoa koko porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko nuo on kaikki testata ja kunnolla, en voi ilman sitä tehdä niin isoa ja kauaskantoista päätöstä!

      Teilläkin ollaan uuden edessä ja pian vielä enemmän, nautitaan arjesta, ja oikein mukavaa viikkoa sinnekin

      Poista
  3. Ihanaa :-) Ystävät ovat tärkeitä.
    Joo, täytyy joskus ihmetellä, että miten se aika meneekään. Meilläkin 19v nyt uuden koulun alettua vei tietokoneensa omaan asuntoonsa eli tarkoittaa, että hän nyt ihan oikeesti muutti omilleen. Koko kesä tässä vähän niinku harjoteltiin, ihanan pehmeä lasku meille kaikille :-) Pikkuveljensä meni kasille eli puolessa väliä yläastetta mennään..Niin tuo isoveli aloitti siis uuden ammattikoulutuksen, joka normaalin kolmen vuoden sijaan kestää n. 1 1/2 vuotta koska on jo 1 ammattitutkinto pohjalla.
    Harmi, että meiltä lukio häipyy, olin sitä niin nuoremmalle promonnut, ja opettajatkin sanovat, että ehdottomasti lukioon. Nyt meni sitten mietintään - pitääkö paikkakuntaa vaihtaa..
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, varsinkin tällaisessa tilanteessa ystävät ovat kultaakin kalliimpia!

      Mietin juuri, että nopeasti varmasti menee kolme vuotta ja sitten tuo esikoinenkin jo muuttaa kotoa pois. Onko sulla haikeus? Vaikka pehmeä lasku varmaan vänäh auttoi tottumaan tilanteeseen?

      Meillä on lukio myös vaakalaudalla varsin pian, olettaisin, niin pieni on paikkakunta. Mutta todennäköisesti tuo nyt saa käydä loppuun kun kerran aloitti. Se on tuon ikäiselle hankalaa, kun pitää herätä aamulla pirun aikaisin että pääsee naapurikaupunkiin lukioon kahdeksaksi aamulla. Ei juuri houkuttele. Eikä ihan muuttamaankaan olisi vielä valmis - teillä on hetki vielä aikaa ajatella.

      Poista
    2. Haikeus on. Mutta auttaa kun meidän vanhempien työmaa on samalla paikkakunnalla joten nähdään oikeastaan päivittäin :-))
      -a

      Poista
    3. Niinhän se elämä vaan menee, ja pitääkin mennä. Ja saa olla haikea. Hyvä että on pehmeä lasku ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana