Sivut

tiistai 12. elokuuta 2014

Ensimmäinen koulupäivä

Uuh, olipas intensiivinen päivä! Sunnuntai-iltana olimme joka ainoa hereillä vielä 23.30 (ja esikoisen kanssa ihailimme superkuuta). Voitte arvata, että aamu ei sitten ollutkaan pelkkää auvoa. Kesärytmi, siitä sai maksaa. Minulla soi kello 6.15 ja nousin salamana ylös. Jos olisin jäänyt hetkeksikään arpomaan torkutanko vaiko en, en olisi päässyt mihinkään. Seuraavana vuorossa oli kuopus, 6.30. Poika parka oli ihan väsymyksestä sekaisin, kun silittelin sitä ja sanoin, että nyt pitäisi nousta. "Ei pitäisi, meidän pitäisi ottaa mallia noista kasveista..." tokaisi hän ja kääriytyi tiukemmin peittoonsa. Ihmettelin ääneen, että mistä kasveista oikein puhuu, niin havahtui sen verran, että sanoi "Ei sittenkään mitään!" Kun vihdoin sain hänet (kantamalla, tokaluokkalaisen ison pojan) pöydän ääreen, ulvahti hän, että "Mä haluun nukkumaan, meikäläinen ei oo tottunu tällaiseen!" Sitten tuli itku.

Sylittelimme ja silittelimme kovasti ja söimme aamupalaakin sylikkäin. Pikku hiljaa olo alkoi parantua, mutta vielä hän halusi tietää, että "millon tulee seuraava loma?" Esikoinen nousi 7.10 ja ei hänkään ihan hehkeimmillään ollut. Suoriuduimme kuitenkin kunnialla kukin tahoillemme, ja minä taas mietin, että vaikka arjessa on omat haasteensa, en vaihtaisi osia kuopuksen isän kanssa. Hän ei näe kouluarkea, ei tietenkään alamäkiä, mutta ei myöskään ylämäkiä. Nimittäin iltapäivällä minulla oli kaksi kilvan puhua pulputtavaa poikaa, jotka halusivat jakaa kanssani ensimmäisen koulupäivän tapahtumia. Ihanaa! Ennen esikoisen kotiintuloa olimme kuitenkin jo ehtineet katsella vierekkäin Kanin kirous -leffan, käydä uimassa ja valmistaa päivällisenkin melkein valmiiksi. Kuopus nimittäin sai jättää iltapäiväkerhon väliin. Hän parkaisi aamulla "Ei kai mun ekana päivänä tarvi SINNEKIN mennä?" Olin joka tapauksessa ajattellut pehmeää laskua tähän alkuun, koska ylityötunteja on edelleen vaikka kuinka, joten oli helppo suostua.


Kanin kirous. Vuosi sitten toukokuussa.


Ruoan jälkeen vein kuopuksen kaverille ja me lähdimme esikoisen kanssa metsästämään kenkiä. Lenkkarit, ainakin tämä malli, olivat numeroa 47. Vannotin, ettei enää kasva maata pitkin, tai muuten . . .

***

Kuopus tokaisi iltapäivällä: "Mulle tulee kotikaljasta päänsärky, mutta myös hilpeä olo". Olin ihan äimänä, että mistä tämä nyt on imuroitu, poika kun päästelee repliikkejä ja pitkiä pätkiä vaikkapa katsomistaan elokuvista ulkomuistista. Ei, tämä kuulemma oli ihan "tosielämästä". "Silloin kun me oltiin eskarissa siellä kevätretkellä, niin otin ruoan kanssa kotikaljaa." Kielsin häntä juomasta kotikaljaa vielä muutamaan vuoteen. Hilpeä olo? 

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti tänään ylösnousemus oli helpompaa,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doin, rävellän.
      Mitäsmunpiti, niin lenkkareista. On aina voitto kun löytyy pienoiskanootti... Minä tarvitsen juoksukengät kun vanhat ei pysy jalassa mut joku viikko sitten etsiessäni vaihteeksi tuskastuin kuin ei mistään. Nyt uuden sesongin saapuessa varmaan voisi onnistuakin. Mrrh.

      Hilpeä olo, joh, voisi olla parempi et tyyppi nauttii kotikaljaa vasta joskus :D Olikohan heppu pohjasakkoja juonut? :]

      Poista
    2. Tänään ylösnousemus oli huomattavasti helpompaa, kun kuopus nukahti jo ennen yhdeksää. Aamulla oli oma iloinen itsensä vaikka syliin halusikin. Sulkku!

      Poista
    3. Joo mä lakkaan ostamasta tolle lenkkareita jos vielä mennään ylsöpäin... mut tää taisi olla joku kapea malli. Illalla se lähti uimaan ne jalassa (otti varmaan pois enne veteenmenoa, luulisin) ja arvelen, että hölkötteli rantsuun. Jes!

      Tuo kotikaljajuttu oli mulle ihan uusi, joten en päässyt sitten tenttaamaan tarhantätejä ;-)

      Poista
  2. Aattelin, että helteessä on kotikalja päässyt vähän käymään, mutta sehän olikin kevätretkellä... mitäs jos se hilpeä olo olikin ihan vain perusiloa, joka siitä pojasta pulppuilee?

    Alkoiko niillä koulu ekana päivänä kahdeksalta, kun niin aikaisin piti herätä? Voi, mie olen iloinen, ettei mun enää tarvi herätellä väsyneitä lapsia... oli niin kamalaa joutua viemään ne päivähoitoon sianpierun aikaan, vaikka kyllä esikoinen vetäs unoset autossakin silloin, kun matkaa perhepäivähoitajalle oli 15 km.

    Pikkukanit on kyllä niin hurmaavan näköisiä!!! Niinku melkein kaikki eläinvauvat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli helteinen päivä aikanaan - joten päänsärky saattoi johtua siitä. Ja hilpeä olokin... toivottavasti mieluummin tuota mitä sä ehdotit kun käynyttä kotikaljaa ;-)

      Meillä alkoi ekana päivänä kasilta molemmilla, mutta onneksi tänään jo sujui paljon paremmin. Kuopus nukahti ennen ysiä ja esikoinenkin kömpi pehkuihin ennen kymmentä. Jee!

      Musta tosin tuntui että mä joudun nousemaan sianpierun aikaan kun vähän ennakoin ja laitan aamupalaa ennen kun pojat nousee. Totun varmaan pian!

      Poista
  3. Kyllä tuo aloitus on aina rankkaa, mutta onneksi teillä on aikaa kuitenkin rauhallisille aamutoimille ja silittelyille. Mä olen sitä mieltä, että tuo IP on kyllä hyvä ratkaisu pienille koululaisille, mutta ei sovi kaikille. Meillä ainakin pojat olivat tottuneet niin rauhalliseen elämään kun olivat kotihoidossa, ettei IP sopinut heille. Liikaa hälinää vielä koulun jälkeen. Niinpä aika pian annoin heidän tulla koulusta suoraan kotiin, kun isoveli siellä kuitenkin oli. Hyvin pärjäsivät!
    Tsemppiä kouluvuoteen molemmille koululaisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tänään menikin jo paljon paremmin. Molemmat olivat iloisia omia itsejään. Asiaa auttoi varmaan se, että kuopus nukahti ennen ysiä ja esikoinenkin kömpi pehkuihin ennen kymmentä.

      Tänäänkin kysyin kuopukselta haluaako mennä ip_ssä saliin (välipalan ja läksyjenteon jälkeen) vai haenko hyvissä ajoin. Saan kuulemma hakea aikaisin. Mustakin siinä on pienelle ihan aktiviteettia tarpeeksi kun on ensin koulupäivän ryhmässä, ei tarvi kauheesti ip:tä muuta kuin aikuinen ,että saatyöpäivän täyteen. Ja harrastusrumba sitten monilla siihen päälle... Meillä ei ole vielä ainakaan lähdtty siihen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana