Sivut

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Varoitus tukalasta helteestä

...ja myös herkuista. Eräänä iltana esikoinen rupesi leipomaan brookieita (?) joista minä maalaisena en edes ollut kuullut. Ei kyllä meillä myöskään normaalisti leivota puolilta öin, mutta nyt on kesälomarytmi sen verran päällä, että kun poika tuli kymmenen jälkeen uimasta, huilasi hetken ja sitten kysyi saisiko leipoa, kello huiteli jo vaikka mitä. Mutta kerrankos sitä, annoin siis luvan. Pahaksi onneksi jääkaapissa oli yksi kananmuna liian vähän, vaikka olimme edellisenä päivänä koittaneet tarkistaa ainekset, ja leipuri oli jo täydessä touhussa. Googlasin "kuinka korvata kananmuna" ja saimme erilaisia ehdotuksia. Me teimme ohjeen mukaan "valekananmunan" ja se toimi yllättävän hyvin. Ja se brookie, njam, se se vasta herkkua olikin. Puoliksi sulaa suklaata... Oikein makoisa yöpala. Maistui se seuraavana päivänä iltapäiväkahvinkin kanssa.



Hmm, ulkonäkö hämää,
se oli oikeasti ihan hirmu hyvää


Nyt lomaillessa on ollut aikaa lukea. Kun olin saanut loppuun Thomas Eriksonin koukuttavan esikoisdekkarin Pelonkylväjät, aloitin Maggie O'Farrellin kirjaa Varoitus tukalasta helteestä. Se on oiva perhekuvaus ainakin alun perustella. Ei liian raskas tähän päätä hellivään helteeseen, mutta ei myöskään liian hömppä. Lukeminen tosin aina vähän vähenee kun kuopus palaa. Hän on ollut nyt kotona melkein pari päivää ja halivaje alkaa olla pikku hiljaa täytetty. Kyllä kaksi viikkoa on pitkä aika, mutta onneksi isän kanssa ollessa ei kovin paha ikävä pääse yllättämään. Ja mikä parasta, jos ikävä tulee, sitä osataan käsitellä ja poikaa kannatella. Se on kyllä ihana tunne, kun voi nauttia vapaasta huolehtimatta - juuri tuosta syystä. Täytyy taas muistaa, että asiat ovat todella hyvin, jos vertaa sellaisiin riitaisiin eroperheisiin. Siinä muuten yksi asia mitä en ymmärrä lainkaan. Lasten sotkeminen aikuisten asioihin. En tässä enkä missään muussakaan yhteydessä. Lapset olkoon lapsia, piste.






Niin, ja ystäväkin tuli kotiin eilen illalla. Tänään jo varmasti ehdimme nähdäkin. Nyt on hyvä, kaikki rakkaat koolla jälleen!

12 kommenttia:

  1. Brookies ON ihanaa, karusta ulkonäöstään huolimatta.
    Todellkin, pitääpä taas muistaa, miten onni on, että lasten isän kanssa ei ole mitään taisteluita, van lapsikuviot käydään sulassa sovussa. Ja muusta ei puhuta :)
    Kauhulla katselin, kun tuttavan pienet lapset joutuvat vaihtamaan vaatteet aina kun menevät isälle. Isän uusi nainen ei hyväksy, että lapset ovat hänen luonaan äitinsä ostamissa vaatteissa. Mun mielestä uskomatonta ja ja ihan naurettavaa ja lapsen kyykyttämistäkin jo. Ja isä katsoo vierestä, eikä uskalla (?) sanoa mitään. Surullista...
    Mukavaa päivää ja ystävän näkemistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhistus, just tuollaisia asioita, ja pahempiakin, tarkoitin. Silloin on vanhemmuus hukassa jos ei uskalla pitää oman lapsen puolta ja lähtee tommoseen älyttömyyteen.

      Mekin käydään kuopukseen liittyvät asiat läpi ja muita ei sitten tarvitsekaan. Mun mielestä eksän kanssa ei tarvi kaveerata - saa kyllä, halutessaan, mutta mä en haluu.

      Aurinko paistaa, tästä tulee hyvä päivä. Ja tuliaisiakin kuulemma tulossa. Aurinkoa sinnekin!

      Poista
  2. En mäkään. Ne lapset tasan varmasti myös kykenee olla sotkematta mukaan, vaikka joskus muuta kuullut väitettävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lapsia tarvi aikuisten riitoihin ottaa mukaan, ne voi käydä "sivistyneesti" ihan kahden kesken/s-postilla/tekstareilla, muu on pötypuhetta. Ja mitään jaskaa ei tarvi lapsen/lasten toisesta vanhemmastakaan sanoa, antaa ymmärtää vaan nekin voi pitää omana tietonaan.

      Poista
    2. Mä pokkana väitän, että oon läpikäynyt yhden Suomen Siisteimmistä Eroista ;-)

      Poista
  3. Kyllä niitä paskaisia erotarinoita kuulee, sellasia missä lapset on vaan käsikassarana joko toisen tai molempien vanhempien kaunassa ja katkeruudessa. Ei siinä paljoa mietitä lapsen psyyken kehitystä ja turvallisuudentunnetta. Mun mies ei ollu käsikassarana, mutta muuten sen äiti ei uskaltanut pitää sen puolia despoottista isäpuolta vastaan, ja mie oon mieltä, että se näkyy miehen omassa isyydessä tietynlaisina puutteina. Eipä sillä, että itsekään olisin saanut kotoa kunnon evästystä siinä, miten ollaan äiti, mutta ainakin mulla on empatiakykyä ja pidän lapsia ihmisinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt unohdin kokonaan kommentoida brookiesia... nehän on brownieiden ja cookieiden (heh, mitä fingelskaa) risteytys, ja niistä mie just innostuin tekeen talvemmalla niitä cookieita, joihin piti kokeilla sitä valekananmunaa. Siinä se ei kyllä toiminu, tai sitten ohje muutoin oli ihan huono. Meillähän ei voi esikoiselle tarjota mitään, missä on vähääkään kananmunaa. Soijajauhosta saa mun mielestä ehkä parhaan tekomunan leipomuksiin :)

      Jotenkin tuntuu tulleen suosituksi just jotku banoffeet ja brookiesit, jotka on oikein ylettömän supermakeita...

      Poista
    2. Just tuo, että lapsi ansaitsee tasapainoisen lapsuuden erosta huolimatta, ja edelleen kaksi ihanaa vanhempaa - ilman, että kumpikaan dissaa toista. Aikuisten asiat on aikuisten asioita eikä niistä lasten tarvi tietää. Mun on helppo sanoa kun olli ns. helppo ero, mutta joka tapauksessa lastahan siinä pitäisi ajatella eikä itseään.

      Se onkin sitten toinen tarina miten lapsuuden jättämien jälkien kanssa mennään eteenpäin...huokaus!

      Poista
    3. Mä kyllä tykkäsin tosta ja tuntui, että siinä se cookie-osuudessa se kananmunan korvikekin toimi - soijajauhoja kaapista ei löytynyt. Mutta nyt on taas munia, käytiin siellä kanalassa ja ostettiin oikein iso kenno ;-)

      Poista
  4. Ihanaa luettavaa. brookies, heh, hyvin oivallettu, namikas yhdistelmä. Olet oikeassa eroista, itsekin saman kokenut ja koskaan ei niihin asioihin saa lapsia sotkea. Kyllä aikuisen tulisi käyttäytyä niin kuin aikuisen pitääkin. Lapsi on lapsi, sellainen kantaa muutenkin helposti syyllisyyttä vanhempien erosta eikä edes sano, mitä murehtii tai itseään syyllistää. Teillä on asiat hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mä luulen kans, et on hyvin asiat. Tai ainakin siltä tuntuu. Kuopus on tasapainoinen ja esikoinen myös. Siinä eron keskellä pitäisi kuitenkin jaksaa muistaa että lapsi on lapsi ja aikuiset käsittelee omat ongelmansa ilman häntä. Ja tukevat lasta niin paljon kun ikinä jaksavat.

      Ja tuo suklaamöhnä oli maukasta, njam!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana