Sivut

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kupla otsassa?

Törmäsin internetin ihmemaassa kuljeskellessani Helsinkitestiin. "Testaa, kuulutko Kallion punavihreään kuplaan vai täytätkö muun Suomen kriteerit." Minä elän kuulemma 83 prosenttisesti kuplassa. Se kupla on kyllä kantanut aika kauan ja kauas. Muutin Helsingistä (ja kyllä, Kalliosta) pois jo 12 vuotta sitten. Mutta olen minä muuallakin Helsingissä asunut. Ihan ensimmäisenä, heti kirjoitusten jälkeen, muutin ystäväni kanssa yhteiskämppään Itä-Pasilaan (!) josta käsin kävin yhden kesän Kontulan ostarilla pankissa töissä. Sitten asustelin hetken Töölössä kommuunissa. Vietin pohjoisemmassa Suomessa jonkun vuoden, ja palattuani asustelin ensin silloisen poikakaverini kanssa Kaisaniemessä ja Sörnäisissä vuorotellen, kunnes muutimme yhteen Hermanniin.

Eron tultua päädyin Ullanlinnaan, jossa minulla oli maailman suloisin vuokraisäntä. Muistan vieläkin hänen kuolemattomat sanansa, kun rupesin hyperventiloimaan vuokran kuultuani. "Sinunlaisellasi humanistilla on muutenkin vaikeaa tässä materialistien maailmassa..." Eli vuokra oli epätavallisen halpa niille seuduille, vaikka vuokraisäntä ensin hengittelystäni luuli, että pidin sitä kovin korkeana. Viihdyin siellä suunnalla mainiosti, mutta sitten kun päätin tehdä esikoisen, tarvitsin lisää tilaa ja halusin Kallioon ja lähemmäs silloista laajennettua perhettäni. Ehdin asua sekä Linjojen päässä Alppikadulla että Brahen kentän laidalla, ennen kun jätin Helsingin kokonaan ja palasin takaisin kotiseudulleni.




Varsinaisen testin ohella minua mietitytti Perussuomalaiset -lehden artikkeli, joka ensimmäisenä nosti tämän "punavihreän kuplan" julkisuuteen. "Miksi arvoliberaalien on niin vaikea ymmärtää Perussuomalaisia ja muita arvokonservatiiveja?" Vastaukseksi tähän tarjotaan, että koska heidän ei tarvitse: kun on samanmielisten ympäröimänä, ei kohtaa eri tavalla ajattelevia eikä heitä tarvitse ymmärtää. Tuo on varmasti totta. Katsotaanpa peiliin ja käännetään lause toisinpäin: Miksi arvokonservatiivien on niin vaikea sietää ja ymmärtää arvoliberaaleja? Koska he ympäröivät itsensä samanmielisillä ihmisillä... Niinpä niin. Jos jaksaisin, voisin jopa väittää, että arvoliberaaleilla on paremmat valmiudet kohdata erilaisuutta juuri liberaaliutensa vuoksi, mutta enpä taida jaksaa. Nyt on kesä ja kärpäset ja kaikilla hyvä tahto. Minullakin!

***

Sen sijaan mä sanon Niki Juuselan viimeisen viikon eläimet:

Saksa-Brasilia: elefantti, pulu, lokki ja huuhkaja (joista kolme viimeistä tulivat yhdessä ja samassa lauseessa)
Hollanti-Argentiina: ahma, hyönteiset, kanarianlintu, ihan oikea lepakko ja (kehä)kettu
Brasilia-Hollanti -pelissä ikävöin Nikiä ja
Saksa-Argentiina: energiajänis (!) ja veljeni väitti kuulleensa konttaavan siilin.

34 kommenttia:

  1. 67 prosenttia minusta elää kuplassa... mutta huomasihan siitä, että "leikkimielinen" testi...Itse asiassa kyllä mie tykkäsin elää Helsingissä nuorena, vaikken Kalliossa tai siinä ydinkeskustassa asunutkaan. Äiti asui Sörnäisissä, että tulihan sekin tutuksi. Raitiovaunut kolisi vieressä (kakkoskerroksen kulma-asunto Hämeentien varressa) pitkin yötä.
    Ei vain ole se kaupunki enää sama. 80-luvulla ei pelottanut, nyt pelottaa.

    Meillä on ehkä polvet parantuneet tyttäristä; jäivät katsomaan jalkapalloa, kun menin nukkumaan. Ootko sie kattonu sen Pohjois-Korean parodiavideon?
    (http://www.iltalehti.fi/jalkapallon-mm-2014/2014071318485776_jf.shtml)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin ikkunan alta meni ratikat, varsinkin siinä Läntisellä Brahenkadulla, eikä ne häirinny mua. Mutta tuo levottomuus, se on varmasti lisääntynyt entisestään. Ja se oli se syy, miksi hakusin tuolloin 12 vuotta sitten Helsingistä pois. Toki asuinpaikalla voi vaikuttaa, on niitä lintukotojakin vielä Hesassa, uskon ma.

      Me katotiin kolmisin, kuopus tuli kotiin ja oli ihan lomarytmissä joten annoin senkin katsoa, Kuten esikoinen totesi, se on 12 kun seuraava finaali tulee.

      Tuo video on katsomatta *poistuu katsomaan*

      Poista
  2. 67 prosenttia tuli :). Kalliossa en ole koskaan asunut. Kontulassa tuli vietettyä lapsuusvuodet 11 ikävuoteen asti ja takaisin muutin Kontulaan kun omilleni muutin 17-vuotiaana. Ensimmäinen lapsi kun syntyi, alkoi tuntua siltä että en halua siellä lapsia kasvattaa ja muutettiin maalle. Hyvä päätös! Kontulalaisen kaksion hinnalla saatiin melkein omakotitalo landelta :). Oikea aika myydä Helsingissä ja oikea aika vielä ostaa landella. Sopivasti nousukausi.

    Kontulassa jos joutuisi käymään niin kyllä pelottaisi nykyään. Musta on tullutkin pelkuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä tosiaan vaikuttaa pelkuruuteen. Mä ennen liftasin yöllä ja päivällä mutta nyt ei puhettakaan. Tosin väitän, että aikakin on vähän muuttunut, villimmäksi.

      Mulla on ihan sama juttu, tuntui, etten halua kasvattaa lapsia Helsingissä. Ja oli toinenkin syy: sukulaiset on nyt lähempänä, sekin on mulle tärkeää.

      Hauskaa, että täältä löytyy enemmänkin ex-Hesalaisia (mutta mä tosiaan olin vaan vierailija, vaikka 13 vuotta siellä asuinkin)

      Mä olin Kontulan ostarilla STS-pankissa töissä, viereinen ovi vei Alkoon, joten meilläkin oli aika mielenkiintoisia asiakkaita välillä. Tulivat väärästä ovesta ;-)

      Poista
  3. Terveiset syntyperäiseltä kontulalaiselta ! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Sä muistat sitten varmaan Kontulan ostarin STS-pankinkin? Olivat Alkon kanssa vierekkäin ja saatiin välillä niidenkin asiakkaita sitään. Mahtavia muistoja Kontulasta, oikeasti!

      Poista
    2. Ostari ja sen palvelut tulivat tutuiksi, vaikken koskaan siellä muuten nuorena viihtynyt kuin vain asioilla käydessä. :) Ostarin yhteydessä ovat myös kirjasto ja uimahalli, joita käytin lapsena ahkerasti. Pelkästään hyviä muistoja ja ikuisia ystäviä siltä parilta kymmeneltä vuodelta, jotka siellä asuin.

      Poista
    3. Mä just kaivelin muistini kätköistä, että Kalevi Haikara, journalisti ja sananvapausaktivisti kävi meillä asiakkaana ja valitsi aina mun kassan. Sitten kun kesätyöpätkäni jälkeen lähdin opiskelemaan tiedotusoppia ja kerroin sen hänelle, toi mulle seuraavalla kerralla omistuskirjoituksella varustetun kirjansa Kuka surmasi sananvapauden. En löydä sitä mistään ja harmittaa vietävästi!

      Poista
    4. Harri Holkerikin oli kontulalaisia, mutta se ei tainnut STS-pankissa asioida...

      Poista
    5. Ei ainakaan 1989 ;-)

      Kuuluisat kontulalaiset: Harri Holkeri ja Nollis!?!

      Poista
    6. Noooh, nooh... *punastuu vaatimattomuuttaan*

      :D

      Poista
    7. Tein testin: 50%. Nähtävästi kainuulaiset ja karjalalaiset juureni ovat vielä hyvässä iskussa, vaikka tosiaan Kätilöopistolla olen syntynyt ja suurimman osan elämääni asunut Helsingin alueella. :)

      Poista
    8. Luotettava testi, toden totta ;-)

      Mulle tuli yht äkkiä kauhea ikävä Helsinkiin!

      Poista
  4. Ai oot ollut pankkitsirbu.
    Hauskaa miten kaikki entiset suuruudet kuten pankit, rakennusfirmat ja monet muut suuret laakit lakosi lopulta tosi pienessä ajassa 90-luvun alussa. Kuten sts kun sillä(kin) keploteltiin.
    Muistaakseni käytin ensimmäisiä seinäautomaatteja juurikin sts:n luukulta tai voin muistaa väärin ku en muistakaan miten automaatit aikanaan toimi. Helsingissä se kuitenkin oli kun olin lähdössä urheilemaan maailmalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, just noita ajatuksia aattelin, kun kirjoitin Nollikselle urastani STS-pankissa. Se sai alkunsa kun liftasin jonkun pikkupomon kyytiin (ei, en päässyt reittä myöten töihin vaan) se ehdotti, että mee Hakikseen haastattaluun, sä olisit hyvä meille. Pääsin ja tein yhden kesän töitä (-89, heti kirjoitusten jälkeen). Tykkäsivät musta niin, että houkuttelivat jäämään: opiskelet alalle tässä sivussa ja sulle on taattu työpaikka.

      Lähdin kuitenkin opiskelemaan toimittajaharjoittelijaksi opistoon ja aika pian koko pankki kaatuikin. Hyvä etten jäänyt ;-)

      Harva enää muistaa tuota pankkia, oliko se niin Hesakeskeinen vai miten?

      Poista
    2. Sts kaatui sun lähtöön!
      Olet tekemisissä dementikkojen tai liian nuorten kanssa ;] No ei, ei kai ne helposti mieleen tule. Syytä silti olisi, lähinnä poliittisten päättäjien mietiskellä noita lähimenneisyyden juttuja. Oli sts:lla toimipaikkoja Lahdessa, kuopiossa ja niin edelleen, sellainen peruspankki sypin ja kopin sun muiden kanssa. Sitä en muista oliko pikkupaikkakunnilla, tyyppiä maaseutupitäjä ilman isoja tehtaita ja duunarimääriä, olisi ollut outoa jos olisi ollut. Vanhoista pankeista ei taida olla kuin Osuuspankki jäljellä, mut sekin kokenut mullistuksia ja muutoksia.
      Musta noita lähimenneiden juttuja on kiva muistella ja oonkin ihan hupsuina elävään filmiin ja valokuviin ja sen sellaisiin joista noita kasariaikojen logoja tai firmoja näkyy. En tiedä miksi. 70-luku ei niinkään, aivan sama mitä silloin tapahtui tai oli.

      Poista
    3. Joo, ois varmaan voimissaan jos olisin päättänyt toisin. Mitenhän mun elämä sitten olis mennyt? Mä olisin ensin pelastanut sen pankin ja sit edennyt isoksi kihoksi. Mullois ehkä linna Kulosaaressa ja 2,8 lasta sekä menestyvä aviomies. En olisi lähtenyt opiskelemaan nykyisiä alojani ollenkaan enkä tavannut ketään nykyihmisistäni. Lapsetkin olis ihan toiset. Ei ei, näin on hyvä ;-)

      Sulla oli hauskoja valokuvia sun suvusta joku aika sitten. Mä taas oon tosi huono näissä, elän niin tätä päivää. Tosin iskeehän se nostalgia kun oikein miettii. Postipankki, joo, ja Säästöpankki ja Kop oli silloin. Sypkin? (Ja Jyp ;-) Nykyään mä kannatan Paikallisosuuspankkia, paikallisuus- ja muistakin syistä. Palvelu on hyvää, mitä nyt viime aikoina vähän olen murissut esikoisen pankkiasioista mutta...

      Päättäjät saisi mietiskellä enemmänkin, niillä on isompi pää.

      Poista
    4. Noita on toisinaan hauska miettiä et mitä jos olisi tehnyt ja valinnut toisin. Miten elämä olisi mennyt, millaista se olisi nyt.
      Tenavia näin vanhana saaneena olen välillä miettinyt millaista olisi jos olisinkin nyt parikymppisten lasten isä. Ajatuskin ahdistaa! :D Näin on hyvä mutta huvittavia juttuja miettiä. Työjuttujen suhteen asiat olisi mennyt kuten nyt on mennyt, oli kumpikin ammatti vahvana tähtäimessä poikasesta saakka. Sit joku Mirja-Terttu opettaja vaimona, juuei kumminkaan.

      Poista
    5. Mä oon tosi huono ajattelemaan, et mitäs jos. Meinaa tulla ahdistus (jo tuota linnaa Kulosaaressa hahmotellessa tuli). Ehkä se kertoo siitä, että näin on hyvä? Tai sitten siitä, että on käyttäytymisterapian tarpeessa ja pitäisi tajuta miten väärin on kaiken valinnut?

      Poista
    6. Ei, en usko et terapiaa siihen tarvitaan. Lukittu eka vaihtoehto. Ahdistus on se tunne mikä tulee toviksi. Oon ite varovainen sen sanan käytössä kun tuntuu ettei saisi ahdistaa tai ahdistua ilman et siitä revitään diagnooseja johon tarttis saada terapiaa.

      Poista
    7. Kyllä muuten saa a-his-taa ilman terapiaakin, usko pois. (Mä lukitsen sen vaihtoehdon, koska mulla on sellainen kategoriankin. Ei niin, että tänne kaiken vuodattaisin, mutta kuitenkin.)

      Poista
    8. Niin saa. Mä tulin allergiseksi kipeänä kaikenlaisille tuputuksille terapioista sun muista, hyh. Ei olisi "saanut" ajatella et on jaska ja kelju olo henk, kyllä terapiaa olisin tarvinnut kun oli isoja juttuja. No mut eipä tuo mihinkään liity, jäi vaan joku pelko(?) siitä ettei saisi tuntea isoja juttuja vapaasti ilman että joku hössö selittää kaukodiagnoosejaan.

      Poista
    9. Ymmärrän täysin. Mutta kohta joku hössö tulkitsee väärin jos ei lopeteta taikka vaihdeta foorumia.

      Poista
  5. Mä oon vain 33-prosenttisesti Kalliolaisessa kuplassa. Moon juntti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten tää nyt näin, mä asun maalla ja oon kalliolainen ja sä kaupungissa ja oot maalainen?!?

      Poista
  6. 33%:sesti ja ainoat pidemmät kokemukseni Helsingistä ovat vuodelta 1989 jolloin asuin Kruununhaassa Mariankadulla ja myöhemmin samana vuonna Mannerheinintiellä, muistaakseni vieressä oli Finnairin toimisto. Toinen kerta on vuodelta 2010 kun asustelin Vantaalla viitisen kuukautta ja kävin rakentelemassa kahdessa eri kohteessa joista toinen oli Mellumäessä ja toinen Kulosaaren puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan asuttu samaan aikaan Hesassa!?! Mä asuin -89 kesän siellä. 2010 olin jo tullut järkiini ja muuttanut takaisin kotiseudulleni. Mutta testin mukaan jotain jäi ;-)

      Poista
  7. Synnyin Helsingissä; porukat asui silloin Herttoniemessä, sit muutettiin Munkkiniemeen. Sen jälkeen Vantaalle (yöks), jossa oltiin pitkä tovi. Espoon Iirislahdesta sitten muutin miehen perässä Tampereelle, ja ja..
    Ei ole ikävä Helsingin hulinoihin vaikka siellä nuoruus tuli pyörittyä. Maaseutu rulaa :-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää entisiä hesalaisia!!! Mä viihdyin aikani hyvin Helsingissä, mutta sitten esikoisen kanssa tuntui, että tarvii päästä pienempiin ympyröihin enkä ole katunut. Et vissiin säkään!

      Poista
    2. No en :-) Teininä toki oli iha kiva kaikki ison kaupungin bailupaikat, juu ;-)
      -a

      Poista
    3. Mulla tuli se vaihe vasta täysi-ikäisenä, ja toteutin sitten tätä puolta kiitettävästi Helsingissä. Nyt sopii lojua täällä jumalan selän takana...

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana