Sivut

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ne hurraa huudot

Luin Kemikaalicocktail-blogista jutun Outista, joka on homeiden ansiosta sairastunut myös hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen. Tutustuin tätä kautta myös hänen blogiinsa. Tai no, tutustuin ja tutustuin, luin jokaisen postauksen alusta loppuun saakka. Tunnistin monia asioita, tunteita, olotiloja. Elin mukana. Ahdistuin. Liikutuin. Vast ikään oli iso juttu maakunnan päälehdessä myös yliopiston homeongelmista. Kuinka osa opiskelijoista tekee tutkintoa etänä, kun saa opinahjossaan oireita. Työntekijät vaihtavat evakkopaikasta toiseen ja yhden tarina oli esitelty tarkemminkin. Adrenaliinipiikki kulkee jatkuvasti mukana ja hengenvaarallisia oireita voi tulla vaikkapa kuminasta makkarassa, jos ei ole ollut riittävän tarkkana. Myös puput ja niiden kanssa tekemisissä olevat ihmiset saattavat käydä hengen päälle. Ihan tosissaan. Huhhuh! Täytyy taas todeta, ja koputtaa puuta, että minun altistukseni, vaikkakin elämää hankaloittaa, ei sentään vielä ole ihan tuossa pisteessä. 





Tilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että minulla on ollut töissä kaksi kuukautta koekäytössä järjestysnumeroltaan neljäs ilmanpuhdistin (kerroin sen tulosta täällä). Oloni on ollut parempi. Koska en voi olla varma johtuuko se tuosta putsarista, vuodenajasta vai mistä, pari viikkoa sitten napsautin pömpelin pois päältä testatakseni asiaa. Hurjaa kyllä, pahat oireet palasivat kolmantena työpäivänä. Oli mielenkiintoista huomata, miten erilaista elämä on ollut ilman niitä - nyt siis kun muistin taas miltä tuntuu olla päivän pääteeksi ihan poikki, paleleva, sumuinen, äreä. Ja miten en ollut eroa edes sillä tavalla täysin noteerannutkaan, kun kunto koheni pikku hiljaa. Heti oireiden ilmaannuttua kytkin puhdistimen taas päälle ja odotin, josko olo taas paranisi. Nyt on takana kolme työpäivää niin, että kone on hurissut ja tehnyt tehtäväänsä. Perjantaina en enää saanut oireita juuri lainkaan, ja eilinen oli melko lailla oireeton myös. Tänään aion vielä pitää sitä päällä ja sitten taas napsauttaa loppuviikoksi pois nähdäkseni palaavatko oireet. Jatkan siis hurjia ihmiskokeita. Josko saisin selvyyden? Selvää on ainakin se, että jos tuo vekotin parantaa oloani piirunkaan vertaa, minä en sitä pois anna. En taatusti!

Aloitin myös kahden viikon pef-seurannan seuraavaa keuhkolääkärin tapaamistani varten. Tulokset ovat paremmat kuin viimeksi. Liekö uusi lääke vai kohentunut tilanne työmaalla? Rohkaisevaa joka tapauksessa tämäkin!


***

(Pakko tässä yhteydessä todeta, että ilmanpuhdistinhan siis on periaatteessa vain väliaikainen ratkaisu. Oikeasti sisäilmaoireiden aiheuttajat pitäisi selvittää ja poistaa. Käytännössä tämä on usein vaikeaa eikä sitä tehdä. Silloin ilmanpuhdistin voi helpottaa oloa edes hieman. Ja minä olen luopunut toivosta, että meillä saataisiin asia kuntoon.)

12 kommenttia:

  1. Hyvä juttu, että on helpottanut! Ja ettei teillä olla herkistyneitä pupuille :)

    Kyllä tuossa linkin tapauksessa saa tosiaankin etsiä sitä jaksamista elämään... terveemmille ihmisille jokapäiväiset ja tavanomaiset jutut onkin mahdottomia. Miten tuo lause näyttää niin kummalta... siis altistuneelle ne on mahdottomia, eikä sitä terveempi voi käsittää. Mutta siinähän se ongelma juuri on, ettei sitä ei tahdota sairaudeksikaan hyväksyä, kun kaikki eivät altistu.

    Jäin miettimään, miksi lastenvaateosastolla on vahvin haju...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kyllä esikoisen kanssa niin onnellisia, että ei saada pupuista oireita, Vaikka silloin vuosi sitten pääsiäisenä nauratimme pupun kasvattajaa kysymällä saammeko tulla haistelemaan teidän pupuja, todellakin niin teimme. Ja vaikka heti emme mitään huomanneet, olimme (ja olemme edelleen) varsin tietoisia, että voisi tulla se päivä kun saamme oireita joko pupuista, niiden puruista tai heinästä. Onneksi näin ei (vielä) ole tapahtunut, koska noista kavereista on meille kyllä hurjasti iloa.

      Mustakin tuo Outin tarina on raju, ja mulle sentäs nää asiat on tuttuja ihan omakohtaisestikin. Mä en tiedä johtuuko lastenvaateosaston vahva haju siitä, että usein lasten vaateet on tosi paljon värikkäämpiä kuin aikuisten?

      Poista
  2. No hei siis wau! Hieno uutinen, hurraa :-)
    -Tuliko se viherseinä työpaikallesi kokeiluun, muistanko väärin, miten sen vaikutus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen aika innoissani! Tänään väänsin sen taas lähtiessäni pois päältä ja saa nähdä palaavatko oireet loppuviikon aikana.

      Mulla on edelleen se viherseinä omassa työhuoneessa, tää puhdistin on kirjastosalissa. Se mun huone on vielä pahempi, joten ensi viikolla rupean testaamaan tuon putsarin kanssa josko sielläkin olisi parempi olla. Viherseinä on ihana, kaunis ja kosteuttaa ilmaa, mikä on mun astmaattisille keuhkoilleni talvella varsinkin ihan mahtava juttu. Mutta oireita se ei tuolla työhuoneella tosiaan kokonaan poistanut!

      Poista
  3. Mä olen kyllä sitä mieltä, että tuo puhdistin on se joka nyt auttaa. Älä nyt tee kovin pitkiä ihmiskokeita, sillä turha on kärsiä oireista jos niitä ilmankin voi olla. Hienoa, että edes jonkinlainen apu on saatavilla. Selväähän on, ettei kunnat ala tässä tilanteessa tehdä suuria investointeja vaikka kyseessä olisikin työntekijöiden terveys ja henki. Ja ajattele millainen kustannus kirjaston siirtäminen toiseen paikkaan olisi, kun kaikki materiaali pitäisi ionisoida ja desifioida ennen uuteen paikkaan siirtämistä.....HUH!
    Hienoa, että kuopus nauttii leiristä! Ne ovat vain ne yöt, jotka lapsia yleensä jännittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus on nyt tosiaan ihan innoissaan, se väärinkäsitys vaan hämmensi sitä!

      Mä vähän testailen vielä, tänään napsautin vekottimen pois päältä ja katson palaako oireet loppuviikolla. Ensi viikolla kuskaan sen omalle työhuoneelle (nyt se on kirjastosalissa) ja katson josko sen avulla sielläkin olo helpottuisi. Sitten niitä pitääkin tilata kaksin kappalein ;-)

      Kirjasto on tosiaankin monellakin tapaa kinkkinen työympäristö altistunelle, koska kirjat käyvät jatkuvasti lainassa mitä moninaisimmissa paikoissa. Ja myös niissä, jotka eivät suinkaan ole terveitä. Paperi myös nappaa paitsi hajut myös itiöt herkästi itseensä, joten puhtaaksihan noita ei saa millään. Mutta nyt toivotaan parasta!

      Poista
  4. Hyvä juttu, että ilmanpuhdistin on auttanut! Toivotaan, että oireet pysyisivät sen avulla jatkossakin poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa, mä todellakin toivon sitä myös!

      Poista
  5. Hienoo kun on löytynyt joku helpottava väline!

    Oletko harkinnut kotiin jonkun puhdistimen hankintaa jänisten huoneeseen? Meillä on sellainen perusputsari koirien petien&marsujen häkin vieressä. Imee tehokkaasti eläinpölyn yms tökkänät vaikkei kukaan allerginen ole tai ole sisäilmaongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt, että ollaan ilman niin kauan kuin pystytään. Esim. kemikaaliyliherkkydestä on kahdenlaista tietoa: että ei tarvitsisi vältellä varmuuden vuoksi tai kuin vain niitä haisuja, joita ei siedä. Ettei menisi toleranssi kokonaan. Mutta tätäkin kritisoidaan. Sovellan silti tuota "siedätysasennetta" myös pupuista, puruista ja heinistä tulevaan pölyyn ;-)


      Mutta en sisäilma-asioissa. Olen niiiin onnlellinen, jos vihdoin olisi löytynyt vempele joka helpottaisi oloa. Tänään nappasin sen taas päältä ja testaan tosiaan palaavatko oireet loppuviikolla. Ensi viikolla siirrän sen työhuoneeseeni joka on minulle vielä pahempi paikka, ja katson jos auttaisi sielläkin. Sitten mun on varmaan pakko hankkia näitä kaksi ;-)

      Mikä peruspuptsari teillä on?

      Poista
  6. Joku clatronic, maksoi kitimarketin poistolaarissa 30€ eli ei lähellekään pro, mutta käytössä koirien karvojen lähtöaikaan. Suodatin on vaihdettu kerran joten kyllä se sen pienen tehtävänsä suorittaa kun vaihtaessa oli aika käytetyn näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok (googlasin sen ja taisin löytääkin sen kitymarketin version). Olen enemmän paneutunut näihin "teollisuusvehkeisiin" tai niihin, joiden puhdistusala on vähintään 400m2 - sattuneista syistä ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana